Aksatavoitteet saavutettu!

Fiilis koiraa lämpätessä oli kyllä tänään huipussaan: lämpöasteita 2 ja vettä tulee kaatamalla. Nää hetket aina korostaa tän harrastamisen ihanuutta. Mitäs muuta ihminen haluaiskaan, kun juosta sellasessa kelissä koiran kanssa lämppälenkkiä.. :)) Positiivista oli tosin huomata, että lenkki rullaa aina vaan paremmin, eikä aiheuta enää suurta tuskaa.

Ninja siirtyi tänään seuran omissa kisoissa kolmosiin. Kamalaa vääntöä ja pelastuksia oli molemmat radat täynnä. Ekalta räkänolla sijalla 5, toka rata sitten toinen räkänolla, mutta tällä kertaa sija 3 ja SERT. Tämä tarkoittaa sitä, että päästään keskittymään niihin "oikeisiin" lajeihin. :--)

Tuli todistettua, että koiran nostaminen kolmosiin ei vaadi erityisiä lahjoja saati taitoa kummaltakaan osapuolelta. Nyt kun oikeesti pitäis jotain alkaa osaamaan ja tehdä jotain sen eteen - koen edelleen saavani muista lajeista sen verta enemmän, joten aksa saa jäädä.

(c) Outi P

Epäillen ajattelen 3 ATT starttia 5.12 (karonkasta toipumisenkin pitäis tapahtua yön aikana?!). Voin kyllä raahautua paikalle, mutta ei joku vois juosta mun puolesta? Aksan vaatima aivotoiminta ei kyllä tule onnistumaan..

Räyräy- aksaa

No olipas taas treenit! Yksi rata meni ykkösellä ihan ok ja muut sitte oliki enempi ja vähempi räpellystä. Ja räpellys siis johtui siitä, että tämä kepit-putki kohta ei tällä osaamisella onnaa.

a) ei kepitä itsenäisesti jos irtoan liikaa
b) pyrkii kontakteille aina kun mahdollista (ja välillä vaikkei luulisikaan sen olevan mahdollista)
c) jos sain tungettua putkeen, en ehtinyt jatkoon -> hyppäsi vitosen väärin päin tai pyörihyörisinkoili

Noh, positiivista oli hyvä puomin alasmeno melkeen loppuun asti laukalla (JES!) ja haki aloitusvälin joka kerta oikein. Kepit on kyllä ehdottomasti se juttu, mikä ei toimi jos vähääkään tulee säätöä. Täytyy vaan oikeesti uskaltaa alkaa treenaamaan noita, koska avustamalla se sitten lopulta siihen kykeni aika rohkeellakin irtoamisella.

Sain taas täysin aiheellista palautetta mun tepsuttamisesta. Tiedän kulkevani hitaasti ja erityisesti sortuvani ihme varmisteluihin (esim. kauempaan päähän putkeen sujautus, joka kuulemma näytti ihan kamalalle - minä tepsutan ja koira tuijottaa mua mihinmihinmihin ja sitte mie annan luvan vasta ihan kohdalla ja aikaa palaa). Kokeiltiin sitten kehotuksesta lähetystä 3m kauempaa ja yllätyksekseni Nips ei epäröinyt yhtään saati mennyt kertaakaan väärin! Joissain kohdin sain pyöritettyä Ninjaa tosi pienesti ja kulki ihan hyvin, mutta sitten taas sorruin ihme nynnyilyyn. Omalle asenteelle vois tehdä jotain ja lopettaa tän nynnyilyn. Ehkä pikkuhiljaa? Vedätys saa olla selkeesti rohkeampaa ja koiran voi jättää itse suorittamaan, eikä jäädä joka kohtaan pällistelemään ötökän menoa.

Tänään tuli tehtyä ehkä vastakkaisella ohjausta muun vuoden edestä ja kokeiltua muutenkin eri tekniikoita. Sai taas hyvin vahvistusta siihen, mikä toimii meillä ja mikä ei. Esim. hyppyhässäkässä sylkkärillä kääntyy pehmeämmin kuin valssilla, mutta on hitaampi. Poispäinkäännöt on ihan järkkyjä vääntöjä, jostain syystä mä en oo koskaan osannu niitä kunnolla. Tästä voi päätellä, ettei koirakaan osaa. :--)

On se vaan niin vaikeeta

treenata ruutua järkevästi. Ahkerana kehittää jonkun tauon ja sen jälkeen treenaamisen aloituksessa raapii päätään.. Yrittän tuhatta eri keinoa ja Nips ei tajua mitään. Tässä kohtaa tulee mieleen, että vois ehkä joskus itte miettiä, ennenkuin tekee.. Tai miten ois, jos ei räpeltäis kaikkea saamaan aikaan ja jättäis tämmösten älykkyyttä vaativien juttujen treenaamisen, kunnes aksakausi loppuu!

Iltapäivästä sitten pellolle, Laura tallasi lyhyen jäljen ja viljeli sinne kepit ja ruuat oman taiteellisen näkemyksensä mukaisesti. ;) Tää treenaaminen oli sarjassamme ´-kunhan nyt ruokin koiran- Ötökkä keräsi nappulat huiviin ja nosti kepit. Eka kulma meni kunnon sähellyksellä (merkkasi, mutta pyörihyöripyöri) ja jäljestäminen ylipäätään oli semmosta seilaamista "jäljen päällä - vähän sivussa" riippuen tuulesta.. Nenä on alhaalla, mutta tyyli ei tällaisella raapaisulla muutu peltomoodiin. Jälkeen kiinnittyminen tapahtuis ehkä paremmin, jos jälki ois enemmän kun max 200m ja jäljestämistä ei häirittäisi koko ajan ruualla tai kepeillä. Mutta eikös tämä mennyt sellaisesta kaavojen rikkomisesta..?

Näin oman suuren älykkyyteni ja pääasiassa hyvin päämäärätietoisen treenaamiseni taas kerran julkisesti tunnustaneena on todella relevanttia kysyä, miten pääsen ikinä tavoitteisiini? :--D

Tavoitteet asetettu ja vähän treenattukin

Kulunut viikko on kulunut pakollisten kuvoiden piirissä ja kunnolla treenaamaan ehdin vasta eilen. Hurautin jäljelle ja tallasin 400m jäljen, josta ehkä 200m oli pellolla. Viljelin jäljelle 5 keppiä sekä purkin alkuun ja loppuun, ilmaisuissa ei huomautettavaa. Ekasta kulmasta meni yli 5m kunnes tajusi erheen. Ötökän suuri nälkä kaiketi aiheutti sen, että jäljen etsiminen oli hätäistä - mutta niinhän sitä kuuluukin hätäillä, jos hukkaa jäljen. ;--) Seuraava kulma sujuikin sitten ihan raiteita pitkin. Tänä vuonna on selkeesti kehittynyt kaamea janaongelma, mikä näkyy melkein jokaisella jäljellä. Halu jäljelle eilenkin oli kova ja merkkasi jäljen oikeaan suuntaan, mutta kurvasi sitten kuitenkin vielä eteenpäin ja sieltä takajäljelle?! Haluaisin, että se itse tekee päätöksensä, mutta teki kyllä niin mieli estää lähtemästä mihinkään väärään suuntaan.. No, jos jotain positiivista, niin eteni sen 40m suoraan nenä alhaalla.

Eilen illasta sitten oli Team 100p pikkujoulut, tarkoituksena tsekata tulevan vuoden tavoitteet ja syödä hyvin. :) Ensinnäkin: pennejä, pennejä ja vielä kerran pennejä! Siinä sujuukin kevät pitkälle alkukesään varsin rattoisasti. Meillä tavoite on se tältä vuodelta siirtyvä Jk2 (voisiko koepaikasta tehdä jo ennakkovarausta, että pääsisi kokeeseen?!) ja sitten näköjään TVA. Ajatus itsellä oli, että ens vuonna EVL1, mutta Lauran haasteen takia se sitten muuttui 3xEVL1. Loppuvuosi näyttää, pitääkö ens vuodeksi hankkia agilisenssiä vai ei. Toivottavasti ei! Haun osalta katsellaa.. Tavoitteeksi en sitä laske, kun treenejä ei ole vielä edes aloitettu ja ei osata yhtään mitään. Ja saa nähdä, miten syksylle ajoittuvat juoksut sotkee treenejä ja kisoja. Täytyy yrittää saada kesälle paikka kakkoseen, niin voi keskittyä sitten tokottamiseen.

Kiitos kaikille eilisestä! Ensi vuosi on taas täynnä tekemistä - ehkä liikaakin?! Ninjapossu lähettää terkkuja Lukalle - ja muille pojille: No hard feelings. ;)

Huomenna sitten Haunisissa tottista/tokoa Tanjan kanssa ja siitä Lauran kanssa peltojäljelle Liedon lakeuksille.

Paluu Turkuun

on sujunut karvojen poisnyhtämisen merkeissä. :--) Lohjan reissu ei mennyt ihan putkeen - ekalla radalla väänsin kepeille huonosti, en antanut tarpeeksi tilaa ja elukka ajautui ohi. Koska vitosella ei tee mittään, otin harjotuksen kannalta ja yritin saada karkaamaan kontakteilta ja oikaisin vähän maaliin. Toisen radan rataantutustuminen meni jotenki ohi (?!?!), joten radalle lähdin ihan sen perusteella, mitä kerkesin rataa tsiikailla ja toisten menoa katsella. Ninja tekikin sitten radalta nollan, mutta minä jätin yhden hypyn välistä.. Kaiken huipuksi floppi tapahtui kohdassa, jonka en epäillyt ennen radalle lähtöä olevan se kompastuskivi. Noh, ei auta muuta kun ilmota uusiin startteihin ja yrittää olla yrittämättä liikaa, olla tarkkana tutustumisen kanssa ja antaa koiralle tilaa. Helppoa, eikös?

Lohjanreissulla nähtiin myös Leenaa ja Rio-velipoikaa. Olen varmasti puolueellinen, mutta tykkään siitä kyllä vaan niin paljon. Siitä kasvaa kyllä oiva peli! Kiitos vaan lenkkiseurasta ja teestä, nähdään seuraavan kerran toivon mukaan paremmalla ajalla. :)


Eilen piti sitten vielä unenpöppörössä illalla yrittää teloa tota sukkajalkaa rappukäytävän teräsovella. En tiedä, mikä älynväläys sillä oli yrittää saranapuolelta ovea avattaessa käytävään, mutta niimpä vaan yritti. Kiljahus oli aika makea ja kannatteli hetken ilmassa. Liikkui sillä normisti eikä varonut silloin tai nyt, eli ilmeisimmin ei ihan tuusannuuskaksi mennyt. Pieni ruhje uloimman varpaan niveleen on yön aikana ilmestynyt. On se vaan ilmeisen vaikeaa pienen belgin muistaa, miten päin se ovi aukeaa saati olla rynnimättä ovesta..

Kouvolan loma sujui Ninjalla rattoisasti syöden, syöden ja syöden. Kerran löysin sen odottamasta keittiöstä lepuuttamasta päätään.. :--)
Joulua odotellessa?

Kouvolassa oli ihanasti lunta ja pakkasta, toisin kun täällä Turussa..

100. bloggerikirjoitus

Jokusen kerran olen blogiin rustannut epäselviä sepostuksia, haukkunut itseä ja koiraa sekä joskus ihan yltynyt kehumaankin. :--) Kavereiden kommenteista päätellen pääpaino mulla tahtoo olla virheiden löytämisessä ja niiden jalustalle nostamisessa. En voi mennä kieltämään, mutta treenaaminenhan on ongelmien ratkaisua, korjaamista ja ennenkaikkea eteenpäin pyrkimistä. Jos et näe virheitäsi, et voi niitä työstää ja tulla paremmaksi. En tosin tässä kohtaa ole vielä mitenkään vakuuttunut omasta edistymisestä, mutta Nips ainakin on edistynyt - ja sehän on tärkeintä. ;---)

Vaikka vuodesta meni pari kuukautta ihan hukkaan mun (epäonnistuneen) lukuprojektin takia, ollaan me keretty ihan kivasti. Syksyn mittaan mielenkiinto haun treenaamisen jatkamista kohtaan on kasvanut ja nyt lomalla kerran koitettiin haukkua oikein metsässäkin. Ensikertalaismaalimiehestä huolimatta homma sujui ja sukkajalka oli varsin pätevänä. En tosin tiennyt, että haukku kestää noin kauan, mutta tulipahan sekin vahingon takia testattua. Eikä minun maalimiehelle tulo ja ohjeiden anto (=palkkaa jo!) häirinnyt elukkaa mitenkään! On tuo pienisievämussukka kyllä varsinainen pakkaus. :--)

Muuten lomaviikko onkin sujunut pelkän lenkkeilyn ja syömisen voimin. Kolmena aamuna Ninja pääsi riekkumaan Fredin kanssa ja eilen sitten vinttariparivaljakon kanssa. Alkuviikosta tsekattiin, että tunnari on muistissa ja perjantaina käytiin nykäisemässä Kokkosen harjoitusingin rata hallilla. Kauhean aktiivisena agilityharrastajana en jaksanut enempää treenata, kun mentiin puhtaasti kerralla.

Ens kevättä on tullu mietittyä aika urakalla. Ninjan pennutuksen takiahan mulla ei sitten ole koiraa, minkä kanssa tehdä ja harrastaa. :(

Yhtä huutaa..

Eli tänään toinen nousunolla kolmosiin ansaittu Hyvinkäällä tokalta radalta sijalla 3. Mopo ei karannut käsistä, melkeempä päinvastoin. Lämppäesteillä hieman simputusta, joka sit autoi sekä hieman kostautuikin ekalla radalla - elukka otti vitosen (kamala -valitse mikä vaan viidestä putkesta viiteen kertaan- rata), kun ei tiennyt minne olisi saanut mennä ja päätyin sitten kiertämään yhden putkista... Lisäksi ennen loppusuoraa tuli nenään kutsu joltain tippuneesta herkusta, jonka "pikku" huomautuksen jälkeen vasta kykeni jättämään sinne.. Kauhee mutsi. :(( Tokalla radalla läheltäpiti-tilanteita sattui kaksi: puomi meinasi kutsua (yllättävää) ja mustan putken pimee kulma oli kunnon vääääntö.

En kyllä muista, koska viimeksi olis ollu pöytää kisoissa.. Vois sitäkin joskus treenata, niin ei tarviis melkeen seurauttaa elukkaa sille. :--D Jos jollain tuomarilla, niin Koposella on kyllä kieroutunut huumorintaju. Miten jostain tommosesta putki-valintataloväkerryksestä voi saada mielihyvää..?

Alusta oli kyllä kamalan liukas ja monia apua-hetkiä tuli nähtyä. Ninjakin kävi kerran kyljellään nurtsissa, kun ei täppi pitäny kurvissa. :( Peukut pystyssä, ettei satuttanu mitään..