If there is a will - there is a way

Kaksi viikkoa täynnä

2012-01-29T20:38:00.000+02:00

Eemeli nukkuu takavarpaat nenässä - kuten Ninja :--)

*ttaa ku pientä oravaa pakkasella

Irokeesi on kadonnut :(

Iida

Alma

Eemeli

Anton

Lapset ne kasvaa ja komistuu. Oli kyllä lauantaina kiva käydä pentuja katsomassa, kun tällä kertaa laatikkoon istuessa sai joukon heiluvahäntäisiä pötköjä syliin. Koordinaatio ei oikeen vielä pelitä, mutta kovasti harjoitellaan kaikkia tärkeitä taitoja kuten juoksemista, leikkimistä, pureskelua. Toistaiseksi varpaiden, sormien, nenän ym. mutustus lähinnä kutittaa, mutta neulanterävät kulmurit tekevät jo tuloaan ikenen alla. Jos hyvin(huonosti) menee, niin neulanterävät piikit ovat suussa jo viikon päästä. Ääks!

“Do not let what you cannot do interfere with what you can do.”

2012-01-25T22:04:00.001+02:00

Koska olen erittäin pätevä koirankouluttaja, onnistuin tänne Turkuun tultuani rikkomaan Jullen hyvin edistyneet jäävät. Liikkeestä maahanmenohan on ollut jo marraskuusta minimi treenillä, kun opetusvaiheessa tykkäsi tarjota sitä, jos edellistreenissä oli tehty paljon maahanmenoja. No, se itsessään ei vielä aiheuttanut ongelmaa, kunnes keksin jättää maahanmenon kokonaan tauolle. Tässä vaiheessa tietysti en vielä tajunnut, että liike häviää työmuistista syvälle säilymuistiin, jos sitä ei tee ollenkaan.. Treenasin onnellisena vaan seisomista ja istumista.

Tajusin sitten myös, että olen treenannut jääviä aina ruualla. Noh, se nyt sinällään vielä mitään, mutta parin treenin jälkeen huomasin, ettei Julle ekalla kertaa istunut, ellen vaihtanut ruokaan.. Mietinnän tuloksena tajusin, että olen tehnyt palkan vaihdosta selkeän merkin "nyt siirrytään jääviin". Eli ihan kirjaimellisesti ottanut pallon Jullelta, tunkenut sen taskuun ja kaivanut palkkanamit käteen. Tällöin Julle moodittui erilaiseen mielentilaan kuin seuruussa ja oli kartalla, mitä oltiin tekemässä. Ilman tällaista ylidramaattista palkan vaihtoa aina eka istuminen jäi seisomiseksi.. Noh, treenattiin sitten tätä ja palkanvaihto-onkelma näytti poistuvan parilla treenillä. Jotta varmasti etenisin kamalaa vauhtie eteenpäin, keksin heti perään alkaa sekottaa liikejärjestystä ja tehdä jääviä myös ilman lähdön perusasentoa (ja alkumerkkejä). Eli siis koira lennosta seuraamaan ja siitä joku pysähdys randomin matkan jälkeen randomissa järjestyksessä. Tässä vaiheessa otin mukaan liikkeestä maahanmenon ilman mitään ajatusta sen treenitauosta.

Tällaisella hienolla reseptillä (jos nyt muistin kaikki älykkäät vaiheet edes kirjata ylös..) sitten saatiin hyvin etenemään lähteneet jäävät ihan hajalle. Tsädääm! Nyt on sitte tullu säädettyä monta treeniä, kun oikeen ole tiennyt, miten paljon pitäisi helpottaa jne. Eli siis treenannut _vaihteeksi_ ilman mitään järkeä, ajatusta tai muutakaan älykkyyttä. Yksin treenaaminen ei kyllä sovi mulle, koska en osaa vahtia omaa hölmöyttäni.

Noo, onneksi tässä pikkuhiljaa alkaa aivot palaamaan toimintaan ja jäävien elvytys on aloitettu. Tekevälle sattuu. :P vaimitensemeni

Luoksetulon loppuasennossa ollaan sentään edistytty ja kykenee jo a) jarruttamaan pitkällä matkalla b) osumaan pääasiassa oikeaan kohtaan. Kuitenkaan pitkältä matkalta ei ole otettu vielä montaa kertaa ja aina alle pyöritystä lähellä. Löysin mielestäni Jullella toimivan keinon vahvistaa tarpeeksi lähelle tuloa ja ei oo tarvinu luopua tästä metodista, että palkkaan vaan yrittämisestä. Pelkäsin, että joudun tämän jotenkin opettamaan ohjaamalla, mutta eipä tarvinnutkaan, hah!

Myös noutojuttuja ollaan vähän opiskeltu ja keksin alkaa opettaa pidempää pitoa ensin metallikapulalla, koska sitä ei mällää vaikka kuinka olis kierroksia ja provosois. Iloa aiheuttaa myös se, että puree metalliin yllättävän tiukasti. Ninja ei kolista, mutta ei kyllä myöskään pure. Jullen ote on tiukka, eikä kapulaa saa heilumaan suussa. Pätevä pieni mies!

Seuraamisessa on tullut mietittyä sitä, mitä haluan vahvistaa. Yritän pitää Jullen seuraamisen mahdollisimman korrektina ja ajatusta "no eihän sen nyt niin väliä oo, jos on vähän liian liki ja puskee" on tullut karsittua. Pyrin pitämään korrektiuden palkan suunnalla, jolla ton elukan kanssa kaikki onkin opetettu. Tähän mennessä tulokset on hyviä ja koira on suorassa eikä paina. :)

Eilen käytiin Nean kanssa Forssassa pentuja palluttamassa. Kovaa ne jo pyörillään suttaa menemään ja paria askelta putkeen pysyy jo kaikilla neljällä jalaksella ennen pyllähdystä. Silmät olivat hetkittäin inasen raollaan ja tänään kuulema tietysti jo enemmän. Lauantaina mua siis odottaa 4 uutta silmäparia. :)) Ei kyllä millään malttaisi pysyä pois laatikolta. Nyt jo kamala ikävä Ninjaa ja vierotusoireita pentujen tuoksusta..

Eemeli, Anton ja Alma

Ps. Äiti soitti ja naapurin muksut oli kyselly, missä Julle on. Oli kuulema ikävä halibelgiä. :--)

Lapset viikon vanhoja

2012-01-22T15:07:00.003+02:00

Lapset täyttivät viikon ja harjoittelevat jo kovasti kävelyä. Kehitys on kyllä näiden lasten kohdalla todella nopeaa, mutta mitenkäs muutenkaan kun kaikki pitää saada mulle-tänne-nyt-heti! :--) Silmät on jo lupaavasti viirulla, joten tässä parin päivän sisään alkaa ympäristön tiirailu. Siinä ei sitten menekkään enää kauaa, kun ovat kamalia rokotiilinpoikasia... Onneksi vielä nyt voi nauttia hampaattomista pötköistä! Pentujen lähes jatkuvaa syömistä katsoessa tuli kyllä mieleen, että miten joidenkin pentujen mahat menee liiasta syömisestä sekaisin? En tiedä, voiko tuota enempää oikein edes syödä. :--D

Antonin mielipide rintamerkin kuvaamisesta

Olin perjantainasiis tosiaan lapsia ja Ninjaa moikkaamassa, joten muksuista on galleriassa uusia kuvia. Illasta paikalle saapui myös muuta porukkaa ja Ninja toteuttikin itseään makaamalla kyläilijän sylissä. Pennut on ihania, mutta itsekkäänä mammakoira haluaa kuitenkin osansa huomiosta ihan itselleen, joten jos tuuppimista ei ymmärrä, lävähtää Ninja puoliksi syliin makaamaan. :P Siinä on sitten kiva röhnöttää ja hoitaa lapsia. Ninja on todella tarkka pennuistaan ja hoitaa ne huolella, mutta mikä sen parempaa, kuin jakaa se onni myös randomien ihmisten kanssa? :--) Ihmisethän ovat tulleet ihailemaan Ninjaa ja hänen pentujaan, joten siitä ilosta tulee ottaa kaikki mahdollinen irti!

Alma hoitovuorossa

Ninjan parantumisen osalta kaikki on mennyt kuin rasvattu. Tosiaan oli ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen väsynyt. Toisesta päivästä lähtien Ninja on vain piristynyt ja olisi perjantaina jo leikkinyt Jullen kanssa. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen, että kaikki näytää menevän hyvin ja parantuminen on äärimmäisen nopeaa. Jos pennut kehittyvät huimaa tahtia, niin kyllä myös Ninjan parantuminen tapahtuu huikean nopeasti! Tietysti leikkaus oli aika iso, joten tilaa täytyy seurata ja pitää peukkuja, mutta jotenkin jo uskaltaa hengähtää. Onneksi päivystyksessä oli erittäin tarkka ja asiansa osaava ell, joka hoiti operaation erinomaisesti ja Ninja oli hyvässä kunnossa.

Ruokalepo

Poikien välillä ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään sellaista eroavaisuutta, että alitajuisesti olisin mieltynyt jompaan kumpaan. Toiset tekevät valintansa pentutestien perusteella, mutta minä luotan mutuun. Jokaisella pennulla on varmasti minun tarpeisiini tarpeeksi ominaisuuksia, joten valinta tulee pohjautumaan vain ja ainoastaan siihen tunteeseen. G-pennuissa esimerkiksi sellainen muodostui Julleen, enkä voi selittää sitä mitenkään järjellä edes näin jälkikäteen. Jullessa vain oli jotain - ja on edelleen. Aika siis näyttää, onko minun oma Hunni sitten Anton vai Eemeli.

Pojat söpöilee

Maailman hienoimmat Hunnit ovat täällä!

2012-01-13T21:49:00.004+02:00

Eilen syntyi sektiolla Ninjalle ja Figolle 2+2 tummaa punaista lasta. Ninjalla oli hyvät poltot ja yritti kovasti saada pennun ulos, mutta eipä ne pennet poikittain ulos mahdu. Leikkauksessa ei myöskään mitään muuta syytä löytynyt, kaikki pennut todella tasakokoisia 350-400g ja kohtu munasarjoineen ym. hyvässä kuosissa. Nämä kuitenkin poistettiin, kun lääkäri ei nähnyt sille mitään estettä. Näin säästettiin yksi ylimääräinen leikkaus, kun sterkkaus kuitenkin oli suunniteltu loppusyksyksi.

vilistäjät baarissa

Ninja voi tänään jo todella hyvin, oli todella epäuskoinen olo nähdä sen liikkuvan niin hyvin ja olevan pentujen kanssa kuin ei mittään. Voipunut toki on, mutta jotenkin erityisen onnellisen ja tyynen oloinen. Nauttii lapsistaan täysin siemauksin! Ninja <3 Leikkaushaava on myös todella siisti, voitteko uskoa, että leikkauksesta on alle vuorokausi?

Tavan mukaisesti lapsille piti saada tekonimet, tosin nämähän oli jo valmiina. ;) Tässä nimet tuntomerkeittäin, kuvia lapsista tarkoitus saada sunnuntaina. Nyt ei ole yksilökuvia kuin Irokeesi-Eemelistä.

Eemeli: selässä irokeesi :--), pieni valkoinen merkki rinnassa
Anton: valkoinen viiru rinnassa ja pieni "maitoparta"
Iida: pieni valkoinen merkki rinnassa, ministi takavarpaissa
Alma: valkoinen viiru rinnassa, ministi takavarpaissa

Kaikki syntyivät ilman takakannuksia, lykkivät pienillä jaloillaan huimaa vauhtia ja omaavat vahvan oman mielipiteen. Aivan ihania Hunneja, I´m in love <3

Irokeesi-Eemeli

Väsyttää

Muksut onnellisen mamman baarissa

“Knowing is not enough; we must apply. Willing is not enough; we must do.”

2012-01-09T23:08:00.004+02:00

Blogin päivittely on syvemmässä horteessa kuin mun treeni-into, kun ei meinaa millään lähteä käyntiin. Mut kyl se tästä, pikkuhiljaa hippupiljaa.

Ninja on pullistunut ja h-hetki on ihan kohta täällä! Jännitys on käsin kosketeltava, mimmonen jakauma pupseja tulee. :)) Jänskää!

59/57 vrk

Aijoo, tajusin tänään, että jos meidän piiri järkkää PM-kisat SM edeltävänä vkl, niin mie en kyllä varmaan osallistu. Tahdon valmistautua SM:iin rauhassa, joten edellisen vkl PM-kisat ei jotenkaan iske mun ajatusmalliin. Muokkasinkin meidän osallistumistavoitteita PM:n osalta.

Jullen kanssa on nyt käyty pariin kertaan hallilla treenaamassa ja selkeesti teknisesti Julle on kehittynyt loman alusta. :) Lotalle iso kiitos seurasta, videoinnista ja analysoinneista! Tämmöstä lisää! Ois kyllä myös aiheellista alkaa raahata takamuksensa yleisiin treeneihin, jotta tulis treenattua jonkun kanssa samaan aikaan. Sanonta kertoo, että laiskalla on p.. loppu. Minä sanoisin, että laiskan tie on pidempi. Mut mitäs sitä kiirehtimään, valmiissa maailmassa. :--) Nyt tässä parin kuukauden aikana tulee kyllä tehtyä Jullen kanssa enemmän, kun on ainoa treenattava.

Liikkeet edistyy jokainen vähän omaa vauhtiaan. Seuraamisessa pitäis alkaa ottaa häiriöt ja opettaa häiriön väistäminen tekemiseen, noudossa pitäis treenata niitä pitämisiä korkeemmassa vireessä ilman mälläystä ja eteentuloissa saada vakioitua paikkaa. Jäävissä oon huomannut sen, että jos en vaihda palkkaa "Jullen nähden" ruokaan, ei se reagoi käskyihin toivotulla tavalla. Noh, tämä ole ihme kun aina treeneissä vaihtanut ruokaan älykkään suurieleisesti kaivamalla makkaran käteen ennen perusasentoa. Eli jos ei ole makkaraa kädessä --> tehdään seuraamista. Onni on fiksu elukka ja tyhmä ohjaaja! Oon kyl ylpeä, että tajusin tämän vain parin treenin viiveellä.

Julle on nyt 3vk spesiaalireissulla mun luona ainoana koirana Turussa ja ottaa kyllä siitä kaiken ilon irti. Lulle on kyllä semmonen ruusunnuppu. :--) Henkistä kasvua tapahtuu koko ajan, mutta on se edelleen ihan lapsi. Toisaalta, niinhän ne miehet loppupeleissä aina on?

Mieti mitä toivot ja tee toiveestasi tavoite

2012-01-04T17:07:00.000+02:00

Tavoitteet vuodelle 2011 oli:
- JK3 + osallistuminen RM ja PM jäljelle
- koerutiinien muodostaminen ja valmistautumisrutiinien hahmottaminen
- säännöllinen ja runsaampi treenaaminen
- ajatusta treenaamiseen --> edistyminen
- olen oppinut tekemään tottikseen painetta, joten nyt pitäisi oppia saamaan siihen se harmonia
- koekauden jälkeen mammaloma, Foolproof H-pentue maailmaan

Ja kuinkas me onnistuttiinkaan:
- 3x JK3 ja kaikki ykköstuloksella, sokerina vieläpä PM2 ja RM4!!! :)))))
- asiaa tuli pohdittua vaikka kuin, mutta todellisuudessa mitään kaavaa ei (treenaamattomuutta lukuunottamatta) muodostunut
- treenien määrä jäi säälittävän vähäiseen, eikä tähän ole edes mitään hyvää tekosyytä...
- treenejä kyllä tuli suunnitelua aijempaa paremmin (johtunee varmaan tietotaidon lisääntymisestä ja saaduista pätevistä ohjeista)
- paineesta ois hyötyä, jos sen sais säilymään muutenkin kuin 10sek ravistuksen jälkeen... mitenhä mä kuvittelin sen hoitavani tavoitetta kirjatessani?!
- Hunnien laskettu aika 12.1 :)

Ninjan tavoitteet vuodelle 2012:
- onnistunut pennutus, lauma terveitä ja lupaavia Hunneja
- terveyttä, ehjä kausi ilman isompia haavereita
- KVA
- SM ja RM osallistuminen ja näissä oman tason mukainen suoritus (+ PM, riippuen ajankohdasta)
- yritys ehtiä treenaamaan hakua niin, jotta päästäisiin sitä HK1 tavoittelemaan
- eteenpäinvievä, ajatuksella tehty treenaaminen
- treenimäärän kasvatus (laadusta tinkimättä!)
- eteenmenon maahanmeno!! (parempi myöhään kuin..)

Jullen tavoitteet vuodelle 2012:
- terveyttä, ehjä kausi ilman isompia haavereita
- paikallaolon opettaminen ja muiden liikkeiden hionta --> BH
- koeliikkeiden kasailua
- janan ja esineruudun opettelemista

Jullen tavoitteet sillä varauksella, että saan sitä lainata ja päästään treenaamaan.

Sanin tavoite vuodelle 2012:
- terveyttä!

Omat tavoitteet vuodelle 2012:
- kisajännityksen hallitseminen/sietäminen ja koiran mahdollisimman hyvä ohjaaminen kokeissa
- mentaaliharjoittautuminen
- ahkerampi treenaus!!
- treenien suunnittelu, koirien ja itsensä eteenpäinvienti
- valmistuminen joulukuussa ja työpaikan saaminen :)

Kaikista tuloksellisista ja koulutuksellisista tavoitteista kuitenkaan niin väliä, parasta tulee ehdottomasti olemaan Eemelin kotiin saaminen. Niin odotettu, suunniteltu ja toivottu se syntymätön elukka on, ettei sitä voi sanoin kuvailla! Odottavan aika on pitkä, mutta parasta jaksaa odottaa!

Makoisaa Joulua ja Menestystä vuodelle 2012!

2011-12-23T16:36:00.001+02:00

Setting goals is the first step in turning the invisible into the visible.

2011-12-20T12:52:00.004+02:00

Ensinnäkin suurkiitos Lotalle videoinnista ja videon nettiin tuuppaamisesta! On hurjan valaisevaa nähdä, mille se Julle-Pullen tekeminen näyttää ulospäin.

Jullen kanssa tottiksessa kun on menty täysin fiiliksellä, palkan suunnalla on seuraaminen opetettu ja käännöksiä ollaan tehty tosi vähän. Jokainen voi omin pikku silmin analysoida virheet videosta, joten en niitä lähde analysoimaan. (Mutta pakko sanoa, että toi loppasuu-pallomähellyskohtaus repeilyttää kyllä kerta toisensa jälkeen :D:D) Olen kuitenkin todella tyytyväinen Jullen tämän hetken osaamiseen, sillä treenaaminen on ollut kausittaista ja määrä hävettävän pieni. Mutta hiljaa (ihan) hyvä tulee! :)

Toisaalta ajoittain harmittaa, etten voi panostaa Julleen enempää.. Mutta käännän sen positiiviseksi: on mieletöntä, että saan tehdä Jullen kanssa ja kokea taas aivan erityyppisen koiran ja päästä kokeilemaan treeni-ideoita, joita ei välttämättä omaan kisakoiraan kokeilisi. Kiitos taas kerran äidille Jullen lainasta!

Julle <3

Pentuja tulossa

2011-12-13T15:58:00.000+02:00

Ultra varmisti mun tuntemukset, Ninja on tiine. :) Peukut pystyssä, että masuasukeista ainakin yksi on uros. :))

“The greatest obstacle to progress is prejudice.”

2011-12-04T19:04:00.000+02:00

Itsensä ja ajattelunsa kehittäminen on aina isompi projekti. Se on projekti, joka ei koskaan valmistu.

Olen tämän vuoden aikana kerännyt joitain lausahduksia joissa piilee (monta) ajattelun aihetta eri tilanteisiin. Pikkujouluissa tuli nämä puheeksi, joten intouduin näitä jakamaan muillekin. Ehkä jollain kolahtaa, ehkä jollain tulee uusi ajatus tai saa työkalun ajatuslukon purkamiseen. Kävijätilaston mukaan blogissa vierailee porukkaa kuin pipoa, joten ehkä joku teistä saa minun tapaan näistä hyötyä.

"Rakenna mielikuva siitä, mitä kaikkea mukavaa onnistuminen sisältää ja mitä hyvää siitä seuraa. Tunne onnistuminen ja tyytyväisyys itsessäsi. Salli itsesi etukäteen kokea, miten tyydyttävää se on, kun pystyt siihen mitä toivot osaavasi."

"Tarkoitus ei ole luoda pinnallista myönteisyyttä vaan kohdistaa oma huomio onnistumisen mahdollisuuteen."

"Kyse on taidosta valmentaa itseään kohdistamaan huomionsa rakentavien asenteiden ja motivoivien vireystilojen ylläpitämiseen."

"Mitään suurta ei ole koskaan saatu aikaan ainoastaan hyvillä fiiliksillä. Joskus on vain tehtävä ja toimittava, vaikka ei tunnu hyvälle."

"Avain myönteisyyteen on kyky reilusti tunnistaa ja tunnustaa negatiiviset tunteet ja niitä herättävät asiat."

"Tyytymättömyys estää näkemästä ja kokemasta kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on."

"Tyytymättömyys syntyy, kun ihminen hamuaa pois nykyhetkästä. Kun hän kokee, ettei nyt-hetkessä ole sitä mitä hän toivoo siinä olevan. Hän tuntee puutetta ja puutteen täyttämiseksi hän alkaa toivoa tulevaisuudelta parempaa. Tulevaisuus ei sitä kuitenkaan tuo."

"Meillä on tapana liimautua ongelmiimme kiinni niin voimakkaasti, että huomiokykymme rajoittuu emmekä näe kaikkia tarjolla olevia mahdollisuuksia."

"Jokaisella ihmisellä on paljon suuremmat mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen kuin mitä heikkoina ja tuskaisina hetkinä luulemmekaan."

"Taistelija tietää, että matka on pitkä ja vastus on kova, mutta juuri siksi hän motivoituu tekemään mahdottomasta mahdollisen."

"Pitkän puurtamisen jälkeen projekti on valmis, mutta silti menet kotiin tyytymättömänä. Mielestäsi homma ei onnistunut niin hyvin, kuin se olisi voinut ja olet tyytymätön itseesi. Toisaalta kuitenkin tiedät, ettei siihen ole mitään syytä."

"Pelon taustalla on esimerkiksi liian suuria vaatimuksia itselle ja tilanteelle. Suoriutumisen pelko kohdistuu siihen, etten pysty saavuttamaan tavoitteitani. Kuvittelen siis, että joku vaatii minulta tai tilanne vaatii minulta enemmän kuin mitä voin antaa. "

"Pelko lamauttaa. Tällöin ei herkästi ryhdy tekemään asialle mitään, ettei joudu kohtaamaan kuviteltua epäonnistumista. "

"Pelon työstäminen on hyvin tärkeää, sillä pelko toimii joskus kuin magneetti: mitä pelkää, se alkaa tulla sinua vastaan. Juuri se mitä pelkään mutta torjun, se alkaa tapahtua ympärilläni."

Loppuun ehdoton tän vuoden favorit:
"Jos pelkäät lyöväsi ohi, osut (ohi) joka kerta."

ps. ultran aamukammassa on enää 9 päivää!

Sumu ei haittaa, kun on suunta selvillä

2011-11-29T19:23:00.001+02:00

Tänä syksynä tein jo heti alkuun päätöksen, että pidetään kunnolla taukoa mistään järjestelmällisestä treenaamisesta Ninjan kanssa. Olen huomannut edellisvuosina, että loppusyksy on yhtä järjetöntä, pakonomaista vaeltamista sumussa. Tavoitteet ja ajatus puuttuu, eikä mikään tunnu johtavan oikeastaan mihinkään. Treenaus noudattaa kaavaa "no tulipahan jotain tehtyä". Periaatteessa pelkkä höntsäily ja paineeton puuhailu on hyvä idea, mutta valitettavasti ainakaan omalla kohdalla nuo syksyn suhailut ei kokonaisuutena ole yltäneet tuolle tasolle.

Juoksemalla ympyrää kun harvoin pääsee perille. Varsinkaan, jos ei laajenna rinkiä.

Aijempien syksyjen kokemusperän perusteella olen tosiaan lähestynyt tänä syksynä ongelmaa eri kannalta ja luopunut kaikista suunnitelmista ja "pakko treenata ennen talvea niin ja näin". Tää on ollu sanalla sanoen vapauttavaa. Ollaan puuhailtu ja höntsäilty aina mun sille päälle sattuessa jotain. Ollaan opittu kaikkea hyödyllistä, kuten mun yrittäessä naksutella takajalan nostamista ja sain Ninjan tekemään nose touchia mun crockseihin kumartaen. :--D

Tämän kaiken "sluibailun" ohessa olen ehtinyt hankkia itselleni erittäin ärsyttävän syysflunssan, josta ei meinaa päästä sitten millään eroon. Positiivista on, ettei tähän versioon kuulu kuumetta ja kahden viikon kitumisen johdosta olo alkaa jo olla sellainen, että kilpikonnavauhtisilla kipityslenkeilläkin jaksaa käydä. Tästä kaikesta epäaktiivisuudesta huolimatta Ninja ehti lohkaista poskihampaansa hypätessä autohäkkiin ennen oven aukaisemista. Huomasin illalla, miten Ninja söi hieman hassusti. Suuhun katsominen sitten paljasti syyn, poski rikki ja hammas näyttäisi mun silmään menettäneen pitkittäissuunnassa kiillettä ja hieman dentiiniä (koko kruunun mitalta tosin). Tarkkaillaan, mutta ei tällä hetkellä näytä mitään toimenpiteitä vaativalle.

Odotusta on takana nyt reipas 2vk ja Ninja oli tänään aamusta hieman huonovointinen. Olen ollut jo pitkään aivan varma, että Nips on tiine, mutta jännitystä riittää silti vielä toista viikkoa. Ultraa odotellessa.. :)

Vuosisadan onnekkain päivä

2011-11-13T17:41:00.001+02:00

Eli 11.11.11 sattui sopivasti ensimmäinen astutus ja tänään käytiin vielä toisen kerran Vantaalla. :) Ultraan mennään vk50 ja jos kaikki menee nappiin, Ninja synnyttää Foolproof H-pennut vk2. Pidetäämpä siis peukkuja!

Ninja ja Figo

Eemelipeekeleet suunnitteilla

2011-11-06T14:27:00.001+02:00

Onko kuukauden blogihiljaisuus sopivasti? Ei vais, RM:ien jälkeen on vaan odotettu Ninjan juoksun alkua. Hakutreeneissä on käyty jokusen kerran, mutta oma ajatus on ollut koko ajan suunnitteilla olevassa astutuksessa. Olen ollut ihan hukassa treenien suunnittelun kanssa ja mitään hyödyllistä ei siis ole saatu aikaan. Ainoastaan minä ehdin juur ennen juoksun alkua tajuta, että nää mun treenisuunnitelmat on ollu ihan sieltä ja syvältä. Kannattaa vahvistaa koiran kiihkoilua, hyvä Minna! Tuli ihan sama fiilis kun viime keväästä, jolloin olin ihan hukassa haun treenaamisen kanssa. Sitten näin valon Niemisen kurssilla ja hommat eteni parilla treenikerralla enemmän kuin koskaan. Syksyllä sitten ymmärsin palauttaa aivot juuri siihen älyttömään koiran kiihdyttämiseen ja tajusin sen kun treenaaminen loppui. Joskus sitä miettii, miten tästä mun koiran kouluttamisesta tulee koskaan mitään? Treenannut oon siis vain Jullea ajatuksella, Ninjaa vain jotta se pääsee toteuttamaan itseään.ONNEKSI alkoi tauko ja voin hyvillä mielin lopettaa päättömän treenauksen. :--)

Ninjalla siis on juoksu alkanut ja ens viikolla mennäänkin sitten miehelään. Olen kuin kissa pistoksissa, en malttaisi millään odottaa. Täytyy tunnustaa, että olen urosvalintaan enemmän kuin tyytyväinen! Odottavan aika tuntuu äärettömän pitkälle... Yleensä olen jotenkin varovainen suunnittelemaan etukäteen, mutta tästä on niin hyvä kutina, etten jaksa välittää pessimistisestä perusluonteestani. Pennulle on ollut tekonimikin jo vuoden verran valmiina. Oon jopa ehtinyt suunnitella virallista nimeä, seuraavaksi pitäis vissiin siirtyä siihen kutsumanimeen? Se onkin sitten se vaikein osuus nimijutuissa...

Olen niin innoissani tästä yhdistelmästä! Kiinnostuneet ovat tervetulleita Ninjaa ja Jullea katsomaan. :)

Jullenurkka:

Nyt syksyllä sain pitää Jullea kiitettävän pitkään täällä Turussa. Kiitos äidille klopin lainasta! Minulta on kysytty, miksen pidä Jullea itse? Tähän on yksinkertainen vastaus: Julle on äitini koira. Lainata saan, mutta omaksi en Lullea saa. Klopin pitäminen itsellä olisi ollut niin helppo ratkaisu. En tunnetusti ole erityisen pentu-ihmisiä, nautin tekemisestä vanhemman koiran kanssa paljon enemmän. Kesän aikana mietin, josko äiti luopuisi Jullesta.. lämmittelin asiaa vielä syksyn aikana, mutta äiti ei mielipidettään vaihtanut. En kyllä voi siitä syyttää, Lulle on ehkä yksi maailman hienoimmista koirapojista. :) Onnekseni saan sitä ajoittain lainailla, sillä sen kanssa on vaan niin mielettömän hienoa touhuta!

Jullen kanssa on ehditty aloittaa tottiksessa kaikkia liikkeitä. Seuraamista on tietysti tehty eniten ja se onkin hyvällä alulla. Opetustekniikasta varmasti osin johtuen Jullen paikka elää tosi paljon palkan suunnan kanssa, joten se vaatii tarkkaavaisuutta. Käännöksiä otettiin viimeisinä Turku-viikkoina ja tekee ne luonnostaan tosi hyvin! Jullelle saa kyllä tosi hyvän näköisen seuraamisen. :)) Jäävät on ehkä eniten vaiheessa, koska oon tehnyt niitä alusta alkaen sekaisin. Julle on yllättävän hyvä tässä, kuuntelee hyvin ja ei vaan toista edellistä liikettä automaationa. Omasta tekemisestä saa kuitenkin olla tarkka, sillä Julle oppii aivan tajuttoman nopeasti yhdistelemään ja oppii tarjoamaan tietyissä tilanteissa tiettyä toimintaa ihan silmän räpäyksessä.

--Olen vasta hiljattain Jullen kanssa treenatessa tajunnut oikeasti, mikä ero kovalla ja pehmeällä koiralla on. Toki Ninjakin oppii nopeasti, mutta se ei todellakaan yhdistele asioita sellaisella vauhdilla, mitä Julle tekee! Osansa tässä tekee varmasti myös se, että poika on äitiään miellyttämishaluisempi.--

Noudoissa ollaan tehty muutaman kerran vauhtinoutoja, mutta näissä on mulla jalat vaarassa. Julle nimittäin päästää irti kapulasta vasta ihan kohdalla, joilloin se sinkoutuu mun jalkoihin... Ollaan vähän viritelty ideaa kahden pallon leikillä, mutta toistaiseksi Julle pitää lähes poikkeuksetta aijemman pallon juuri uuden nappaamiseen asti. Jos Lullelta kysyttäis, se ottaisi useamman kerralla suuhun. Patukoiden kanssa tätä on erityisen hauska harrastaa! Tästä syystä vaihdoin kapulanpitotreeneihin patukan tilalle pallon, sillä Julle lopetti parin treenikerran jälkeen kapulan tiputtamisen - kapula kurkkuun ja patukka siihen edemmäs hampaisiin... Koska mulla ei ole mitään havaintoa tästä "monta tavaraa suuhun samaan aikaan" - noudon treenaamistyylistä, en ole kovinkaan innostunut Jullen mieltymyksistä tunkea kaikki irtonainen samaan aikaan suuhunsa.

Eteenmenoa on vähän pohjustettu ja kerta Julle on niin fiksu, ollaan tehty myös leikkiä "kun seuraat hyvin, saat mennä hakemaan pallon". Julle on tässä tosi hyvä. :) Luoksetuloissa sitten se fiksuus on koetuksella, kun oon idioottina tehny tosi paljon vauhtiluoksetuloja vaan suoraan leluun. Kerran tyhmänä kokeilin ottaa pitkältä matkalta eteen. En tee sitä toiste, tuli meinaan sairaan kovaa päin! Jullen mielestä myös kovaa päin juokseminen on KIVAA, joten siirryttiin asap treeneissä eri tekniikkaan. Läheltä hakee jo aikas hyvin oikean kohdan, kauempaa ei vielä osaa.

Treenit Jullen kanssa jatkuu joululomalla, saas nähdä miten hyvin on prosessoinut tauon aikana päässään. :--) Jälki jätettiin suosiolla talvitauolle, teknisesti ajatellan vain jana puuttuu. Käytännössä kaikki on ihan alkutekijöissä, mutta tässä jos jossain Julle on luonnonlahjakkuus. Sillä on todellinen jälkinenä!

Happines is not a destination - it is a way of life

2011-10-11T19:05:00.002+03:00

Because I want it all - all I can get

2011-10-07T19:39:00.000+03:00

Hakusteltu tällä viikolla nyt kaksi kertaa. Maanantaina Ninja oli ihan selkeesti vähän hukassa, sillä oli kiltillä päällä. Ilmaisuina aloitukset, joita ei kyllä sellaisiksi voi sukkiksen kohdalla edes laskea. Ninjan kanssa ei tässä porukassa ole aijemmin treenattu, joten maalimiehet eivät osanneet odottaa räkimisen loppumista ennen palkkaamista. Toisaalta keskiviikon treeneissä "pääsi ääneen kiinni" melkeen heti, joten tämä myös mielentila/whatever häiriö. Kokeilin ekaa kertaa norjalaista sekametsää Ninjalle, joten myös uusi tyyli saattoi aiheuttaa kiltteyttä? Oli miten oli, tää kuuluu sarjaan "tulipahan käytyä".

Keskiviikkona norjalainen samalla ajatuksella kuin maanantaina, mutta maasto oli aikas erikoinen pöpelikkö-motocroshiekkapolku viidakko. Tänään ilmaisuina aloitus kaavalla "mm laskee kymmeneen ja sitten hyvästä sarjasta palkka". Ajattelin, että voi olla vähän vaikee, kun hajulle pääsy vaatii ihan kohdalta menon. Ykkösellä kesti hetken, ei havaintoa pöpelikön takia miten mm meni. Ilmaisu ok. Kakkosella oli mm mukaan vetänyt 10m ohi ja alueen yli 70m syvyyteen. Mä en tiedä muuta, kun että rytisi vaan mennessään pitkin pöpelikköä. En osaa sanoa, kuinka kauan venailin, kunnes aloitin "koiran huuto takaisin keskilinjalle" operaation. Lopulta sain Ninjan pois metsästä. Sitten ääni mm:lta ja nyt Ninja löysi. Ilmaisu ok. Kolmosella taas hieman kesti löytö, mutta ei mitenkään erityisesti. Ilmaisu ok. Nelosella sitten sattuikin pieni työtapaturma, kun mm oli eksynyt 4. piilolta 50m taaksepäin ja sitten vielä alueelta ulos 50m. Ninjalla siis yllättäen kesti aikas kauan. Jostain syystä kuitenkin annoin etsiä? Noh, sitten alkoi kuulua haukku jotenkin tosi oudon kaukaa... Huutelemalla saatiin mm takaisin alueelle ja pois metsästä. Ninja tuli sitten hyvin itseensä tyytyväisenä metsästä mm kanssa.

Saas nähdä, miten syviä pistoja tän jälkeen nähdään.

Kärsäeläin uimareissulla

Jullen jalka on edelleen hieman turvoksissa, mutta aletaan siirtyä hiljalleen kohti normaalia elämää. Tein epähuomiossa Jullelle jäljen keskiviikkona hakujen jälkeen, ajattelin että sais kivaa pientä tekemistä. Voiko olla idiootimpaa, kuin ajaa saikkulaisen kanssa tuore jälki? Noh, jätettiimpä muille ulkoilijoille hieno ruopimis- ja jarrutus-ura ihmeteltäväksi. Ja ihme kyllä kaikki kepit nousi. :--)

Olen tässä ihmetellyt, miten Ninja on lihonut jotenkin salaa? Eilen sitten selvisi ilmeinen syy; Ninja syö possun rangan Jullea nopeammin, jonka jälkeen katsoo merkitsevästi poikaa -> poika antaa omansa äidilleen kuin napista painamalla. Hyvin koulutettu lapsi!

Julle saikulle

2011-10-02T21:26:00.001+03:00

Perjantaina käytiin rannalla uimassa ja puhuin sitte puhelimessa samaan aikaan. En siis vahtinut koiria juuri, kunhan annoin niiden koheltaa. Julle harrasti akrobatiaa laholla laiturilla, josta siten ilmeisesti sai tikun tassuunsa. Hetken keventeli jalkaa, mutta kun aloin oikein syynäämään, en nähnyt mitään. Jalasta ei myöskään löytynyt mitään, märkä ja hiekkanen koipi. Kotosalla sitten turposi todella pahasti. Lauantaina siis aamusta soitto päivystykseen, jonne saatiin puolille päivin aika. Siellä menikin useempi tunti, jalasta löytyi tikku ja pistohaava putsattiin pidemmän kaavan mukaan rauhoituksessa. Kotiin päästiin lopulta jalka paketissa ja napit taskussa.

Tikku ei paljon menoa haitannut

Julle on edelleen sitä mieltä, että a) jalka ei ole kipeä b) sairasloma ei ole tarpeen. Yritetään nyt kuitenkin pitäytyä mahdollisimman pienellä riekkumisella ja jalka puhtaana. Mutaojat saa siis odottaa jokusen tovin dippailijaa.

Tänään TKK hakukoe ja Ninjan kanssa otettiin ruutu koesuoritusten jälkeen. Meinasi taas juoksennella, mutta komennuksella alkoi työskennellä. Pitäis kyetä ymmärtämään, miten tästä jalat vie-vaiheesta pääsee eroon. Ja kuinka paljon oikeasti on järkevä ohjailla/käskyttää koiraa tekemättä siitä jojoa?

Huomena vuorossa hakutreenit, niitä onkin jo niin odotettu! :))

RM märehdintää

2011-09-28T19:25:00.000+03:00

Jos jotain kiinnostaa, niin pätkät tottiksesta on tuubissa.

Koska suorituksen pohdiskelu (vai onko se jo märehtimistä) jatkuu edelleen, pitää huomioita laittaa ylöskin. Oma heittäminen on hieman parantunut, mutta A-esteellä kävi sitte kuitenkin pieni vinousmoka. Kun noutojen palautus on muutenkin jo pliisu, näyttää estenouto tuon seurauksena vieläkin kökömmälle. Huomaa kyllä oman kooman, kun tajusin kyllä että näen kapulan ja se on metrisen puolella vinossa. Tää ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ajatusta uusintaan, aattelin että eikös se ton osaa. :P

sivulletulotekniikka

Eteenmenon maahanmeno on kyllä yksi viheliäisimmistä liikkeenosista, mitä pk-tottis sisältää. Tuula sanoi epäilleensä, ettei Ninja edes pysähdy ja täytyy myöntää, että sille se mustakin huolestuttavan paljon näytti. Onneksi sitten reagoi siihen toiseen käskyyn. Positiivista oli kuitenkin huomata, että vaikka kenttä oli aika kummallisen mallinen ja muutenkin omalaatuinen, ei se vaikuttanut suoruuteen tai menohaluihin.

Noudoissa oma jaksotus ja kapulan otto sietäisi olla parempi, mutta vissiin ei vaan pää kestäny ja piti hätäillä. Ilmeisesti Ninja ei pienellä viiveellä osaa siirtyä sivulle vaan korjaa eteen uudelleen? Videolla seisomisen loppuasentosäätö meinaan tapahtui aika vauhdilla ja kokeilin tänään pihalla ja sain aikaan saman reaktion. Pidemmällä viiveellä sitten osasi tulla sivulle ensiyrittämällä. Toisaalta tämä voi myös olla keskittymättömyyttä ja kaavoihin kangistumista. Täytyy tesmailla.

Olen tyytyväinen siihen, miten hyvin pelkkä ruuan mahaan mättäminen auttoi mielentilan laskuun. Ainoastaan ennen eteenmenoa piti pientä pihinää. Itte olin tosiaan ihan kamalan ahdistuneen näköinen myös videolla. Piti hipeltää ja häpeltää koiraa, korjata pipoa jne. :( Onneksi en itse nähnyt itseäni suorituksen aikana.

stressinpurkua pipoon

Jäävistä ainoastaan istuminen oli hyvä, makuu ja seisominen huonoja suorituksia. Seisominen menee nyt erikoistarkkailuun ja sitä en tee ilman apparia. En todellakaan halua palkata tepsuttelusta! Maahanmenon pistän huonon mielentilan piikkiin, kestotarkkailu riittäköön tähän.

Esineruudun puolesta pitäis päästä johonkin harmoniaan ennen talvitaukoa. En ole kyennyt päättämään, miten lähden tuota juoksemista ratkaisemaan. Ilmeisesti pitäis ottaa joku tasoittava juttu tähän tyyliä koira maahan ennen lähetystä (vois tehdä kokeessa kun kuuntelee tuomarin alueselostusta). Tulevana sunnuntaina olen esineruudun ratamestari (vai mikä se nyt onkaan) seuran hakukokeessa, joten pääsen sitten koesuoritusten jälkeen katsomaan, miten Ninja reagoi hyvin levitettyyn ja hajustettuun ruutuun ilman aijempaa rasitusta.

Jäljen osalta oon kanssa vähän ulalla. Janoja pitäis tehdä ja lisäksi sitä jälkitarkkuutta ja mielentilaa tähdentää. Mutta se, miten näitä parannetaan onki sitten jo ihan eri juttu... Pää lyö tyhjää.

Kokeen jälkeen päätin armahtaa itseni ja luopua haaveesta yrittää hullunkiilto silmissä opettaa Ninjalle haun maasto loppuun ja mennä kisoihin. Turha ottaa stressiä ja mennä pers edellä puuhun, ehditään me ens vuonnakin. Nyt jos treenailis ajatuksella ja yrittäis saada alulle kokeessa vaadittavaa työskentelyä. Vois sitten oikeesti kuvitellakin koetta v2012!

RM: 273p ja 4. sija

2011-09-27T22:00:00.000+03:00

Tottis 91p:
paikallaolo; erinomainen
seuraaminen; erinomainen
liikkeestä istuminen; erinomainen
liikkeestä maahan ja luokse; erittäin hyvä (alkoi hidastaa vauhtia jo puolvälissä)
liikkeestä seiso ja luokse; tyydyttävä (hidas pysäys ja teputtelua, luoksarissa sama ku yllä, vasta toisella käskyllä sivulle)
tasamaanouto; erinomainen
hyppynouto; erittäin hyvä (tuomari näki hitaan sivulletulon, minä huonon hypyn)
estenouto; erittäin hyvä (paluu voisi olla voimakkaampi)
eteenmeno; hyvä (vaati kaksi käskyä mennäkseen maahan)

Maasto 182p:
esineruutu 18p (juoksi 4min, jonka jälkeen alkoi etsiä--> ehti tuoda 2 esinettä ajan puitteissa, kolmas yliajalla)
jana 34p (takajälki)
jälki 130p

Ninjalle RM:ien parhaat pitkätukkatottispisteet, yhdelle hakumalille 92p ja yhdelle jälkimalille meidän kanssa sama 91p. Pisteellisesti ei siis pöllömpi suoritus, mutta mielentila oli kaikkea muuta. Noh, sen kanssa on nyt väännetty muutenkin ja tottissuoritusjärjestyksen muutoksesta johtuen jouduttiinkin mun järkytykseksi heti ekaan pariin suorittamaan pelottavan tuomarmiehen kentälle. Ninjalle suoraan autosta rykäsy ei sovi, enkä sitte panikissani kyennyt ottamaan aikaa ja valmistelemaan sitä. En edes päästämään kuselle.. Aloitettiin paikallaololla, jossa oli kuulema heilutellut itseään. :( Toivottavasti tämä menee huonon mielentilan piikkiin. Liikkeet tuli suoritettua jotenkin, mutta kamalalle tuntui. Koko vuosi menny rikkomatta kaavoja, joten nyt se alkaa: kaavat rikki ja vaikka tokoa väliin. Mun on pakko kehittää jotain yllätyksellisyyttä, jotta sais hyvän tatsin myös kokeisiin! Ärsyttää tää, kun elukka tietää jo ennakkoon mitä on tekemässä ja voi tsuibailla ihan rauhassa.

Jäljelle pääsy vähän huolestutti, kun Sirpakin pääsi Eetun kanssa jatkoon. Onneksi Jaana suostui kuskaamaan meidät maastoihin! Niimpä Ninja sitten sen autoon ja menoksi. Janalla venailtiin jotain tunnin pintaan, kunnes tuomari tuli. Ilma oli oikein loisto; satoi kaatamalla --> Ninja ei saanut hajua jo ennen lähetystä. :--) Eteni siis ihan jäljelle asti suoraan ilman oikomista. Jes! Nappasi jäljen ja lähti oikeelle, joka sitte olikin takajälki. Käännös oikeaan suuntaan hallitusti (!!!). Jälki oli aivan törkiän hyvää työskentelyä, mielentila oli oikea ja ajoi kulmat tosi siististi. Kaavio oli veikee, loitonnuttiin koko aika janasta ja autosta. Matkalla näkyi erilaisia jälkiä, mutta Ninja ei niihin juuri reagoinut. Selkeästi helpompi suoritus kuin PM harhojen puolesta, mutta tässä oli pituutta kyllä enempi. Kutoselta sit näkyikin tiellä keppien vastaanottaja. Siinä sitte koira vastaanottajan maasturin takakonttiin ja mies ajoi meidät takaisin janalle. Tietä myöten matkaa tulikin ihan kiitettävästi!

Jaanan kyydillä sitten takaisin Pärnälle ja esineruutuvuoroa venailemaan. Vettä tuli ku esterin p.. mutta helpotti ennen meidän vuoroa. Ninja meni ruutuun päivän koirista viimeisenä eli oli 17. koira ruudussa. Taas sorruin hätäilemään ja hoputuksesta vaan juoksin ruutuun. HUOH! Ninja jatkoi samaa liikettä ruudussa sitte sen ekat 4min... sitte aivot sai vissiin koiran kiinni ja alkoi etsiä. Hyvin nousi kaksi esinettä, mutta ennen kolmannen nousua aika loppui. Annoin sen sitten tarkentaa ja tuoda sen, kun tuomari kirjoitti arvostelua. Noh, juokseminen on muutenkin syksyn aikana taas ollut isompi onkelma, eli tää nyt oli oikeestaan odotettavissa.

Suorituksen jälkeen oli kyllä niiiiin kuollut olo. Suurin jännitys oli lauennut tottiksen jälkeen ja jäljen jälkeen sitä ei ollut enää jäljellä ollenkaan. Ois tehny mieli vaan jättää esineet tekemättä, kun se SM:iin tarvittava koulari oli jo taskussa. Palkintojenjakoa ja kirjojen saamista ootellessa olin jo niin kypsä, ettei jaksanut edes esittää ihmistä joukkuekisan palkintopallilla.

Kotimatka oli pitkä, pimeä ja raskas. Tämmöset reissut ei kyllä ole mua varten, ilman Sirpaa olisin kyllä jäänyt Joensuuhun ja ajanut vasta sunnuntaina pois. Nyt sitten yötämyöten Forssaan, jossa sitte vasta unta palloon. Vaikka nyt on jo tiistai, ei mun koppa ole edelleenkään täysin palautunut. Heikkoa tekoa tämä ohjaaja! Ninja sitävastoin oli sunnuntaina tottis ja hakutreeneissä ihan ku mitään reissua ei olis takana. Ihme elukka..

Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta tsemppauksesta ja onnitteluista! Kiitos Sirpalle matkaseurasta, Matille Jullen hoidosta (oli kuulema ollut kiltti!) sekä Jaanalle kuskauksesta. Tää oli ehdottomasti näistä tän vuoden kokeista mulle rankin henkisesti, sillä en jostain syystä kyennyt nollaamaan ja saamaan omia ajatuksia plussalle. Lähdin kokeeseen jotenkin nujerrettuna ja liian jännittyneenä, mikä sitten kostautui valtavana väsymyksenä tottissuorituksen jälkeen. Ihankuin koko maalima ois ollu kiinni siitä, kuinka onnistuu olemaan mokaamatta mahdollisimman vähän RM:ssä. Naurettavaa!

Taistelua noceboa vastaan

2011-09-21T22:22:00.004+03:00

Mitä lähemmäs RM:t tulee, sitä enempi tulee väännettyä oman päänupin kanssa. On tullut treenattua piirimestisten jälkeen tyhmästi, Ninjalla ei ole epäonnistumisia ja palkkaa on siis tullut maastojutuissa ihan solkenaan. Tämä on aiheuttanut tietysti kierrosten kasvua, kamalaa ruoka-huumaa ja mieletöntä mielentilaa. Tottiksessa vastaavasti olen sitten hinkuttanut pääasiassa kokonaisuuksia ja kisanomaista -- Nips tietää, koska tulee palkka ja osaa jopa arvata seuraavaksi tulevan liikkeen. Tätä voisi kutsua jo ohjaajan totaali urautumiseksi! On tajuttoman ärsyttävää olla niin tyhmä, että kaivaa itselleen kuoppaa. Mutta minkäs teet, elämä on. Onneksi on tukihenkilöstö, jonka kanssa voi yrittää keksiä pikaliimaratkaisun kokeista selviytymiseksi. :--)

Viimeistelyt on siis tehty, jäljen osalta sunnuntaina, esineillä ti ja tänään sitte tottis. Perjantaina on mulla vp, joten voin nukkua pitkään ja sitten lähtä rauhassa ajamaan. Tiputan Jullen matkalla Forssaan, josta matka jatkuu Hämeenlinnan kautta kohti Joensuuta. Ylämyllyssä yövytään ja sitten lauantaina aamusta Pärnävaaran kisakeskukseen. Jälkikoiria on ilmoittautunut 22 (!!!!) ja 10 pääsee tottiksen perusteella maastoon. Luvassa on siis varsin kovatasoinen karsinta. Tavoitteena meillä Ninjan kanssa on tehdä eheä suoritus ja lunastaa maastopaikka. Pitäkäähän onnistumiselle peukkuja!

Kun maastopaikka on lunastettu, toivon tietysti oman tason mukaista suoritusta. Riskinä tuolla metsissä on kuulema a) venäläiset keräilijät b) hirviöt ja c) villit siat, joten jäljen onnistuminen on hieman tuurista kiinni -> kuinka sikinsokin "harhoitetun" jäljen sitä sitten saakaan. Venäläisten parveilun haittoja lisää se, että tottiskarsinta kestää useamman tunnin ja jäljelle päästään aika myöhään. En enään ole niin varma, lohduttaako "tasainen kangasmetsä" tässä kohtaa paljoakaan.. :P No, on ainakin kaunista katsella! Jos esineruutu on samassa paikassa kuin aijemmissa kokeissa, se on alamäkeen. Tällaista maastoa esineisiin en ole onnistunut löytämään treeneihin, joten sen onnistuminen on myös ihan herran haltuun -kamaa. Varsinkin, kun esineillä on ollut jäljen kanssa samaa oireilua; ajatus ruokapalkasta luotsaa koiran mielettömään ahneusmultihuumaan. Näimpä esineruudun suoritusta on aika turha edes spekuloida etukäteen.

Oli miten oli, sotasuunnitelma koiran ruokkimisesta on tehty ja toivottavasti kylläisyys vähentää ahneuden lieveilmiöitä ja koira pysyy otollisemmassa mielentilassa. :) Toivomuslistan kärjessä on tietysti oman jännityksen hallinta, jotta pystyn ohjaamaan koiran niin hyvään suoritukseen kuin mahdollista. Pää kylmänä ja ajatukset kirkkaana! Otollista mielentilaa tilauksessa siis sekä ohjaajalle että koiralle!

Ninja (mukana) hakkuuaukolla tekemässä jälkikeppejä :P

Keulii, keulii ja vähän vielä keulii

2011-08-25T21:35:00.002+03:00

Ninjan kanssa treenitty kaksi kertaa tottista (viime su ja tänään) ja molemmilla kertaa pääaiheena eteenmeno. Ninja oli sunnuntaina aika villissä vireessä, mutta niin oli sitä kyllä tänäänkin.

Päätin tehdä vaihteeksi ensin jääviä ja sitten vasta eteenmenoja. Kivasti uusi paikka ja saatiin vielä lisähäiriötä porukasta frisbeenheittelijöitä, Lietoon mennään siis toistekin! Istumisia käsiavulla ja sitten avutta, maahanmenoja pienellä vartaloavulla ja sitten avutta. Nää ilmeisesti ihan ok, ei ainakaan Lauralta kommenttia. Sitten seisomista, jossa ekalla kertaa annoin kuulema samanlaisen avun kuin istumisessa ja lisäksi omasta mielestä käskytyskin oli huono. Tajusin virheen, mutta kun olin suunnitellut palkkaavani salamana, en ehtinyt enää muuttaa suunnitelmaa kun pulla jo lensi. Noo, sitte pari toistoa (ees muista oliko 2 vai 3), jotka teki hyvin kun en edes yrittänyt mitään apua. Pysähdykset oli kuulema myös tosi nopsia, hienoa! Laura myös huomautti, että kamalasta vireestä huolimatta pystyy keskittymään, tekee täsmällisesti (mokaa lukuunottamatta) jäävät ja on asennoissa hyvin paketissa eli ei mene tepsuttamiseksi. Ninjassa on kyllä se hyvä puoli, että vaikka vire aiheuttaakin muita lieveilmiöitä (edistys, ennakointi, sutiminen jne.) niin Ninja on asennoissa tarkka, rauhallinen ja se ei vuoda.

Tästä huolimatta vireen kanssa PITÄÄ olla tarkkana ja ei saa mennä överiksi. On vaan niin malttamaton, että haluaa treenata apparin kanssa sitä eteenmenoa ja kun se on mahdollista, ei sitten "voi" muokata suunnitelmaa koiran ylivireen takia. "Ja kun eihän se ole ongelma." Kaikkia hienoja tekosyitä tässä keksiikin, kun oikein alkaa miettimään.

Nojoo, takaisin siihen treeniin eli sitten näiden jäävien jälkeen eteenmenoa. Ninja oli niin menossa koko ajan, että päätin ottaa ensin maahanmenon, sitten kaksi palkalle. Vieras mesta ja molemmin puolin olleet ihmiset sai aikaan sen, että juoksee korvat lintassa mutta ehtii mennessään kattella maisemia.. Maahan ekalla käskyllä, lenkin kautta mutta ekalla. Kävin palkkaamassa ja palattiin lähtöön, jolloin laura vei kupin. Tässä säädettiin ennen lähetystä jonku aikaa, kun ei meinannut malttaa seurata. Noh, sai sit luvan mennä mutta ei nähnyt kuppia vaan juoksi ihan vierestä ohi.. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin juoksi ehkä parin metrin päähän kupista ja pisti maahan. Näemmä se siis on tajunnut, että ellei oo palkkaa, niin käydään maahan ja saadaan palkka. :P Noh, ei tätäkään hyväksytty vaan vielä uus lähetys ja nyt törmäsi kuppiin. Sitten koira taas alkuun ja isompi metallikuppi hieman edellistä kauemmas (näkyi ehkä paremmin siinä kohtaa heinikkoa myös?). Tässä osasi sitten löytää kupin ykkösellä. Huomena sitten vielä Haunisissa jottain ja eteenmenoa, jonka jälkeen eteenmeno pääseekin tauolle. Josko hinkkaamalla kaikkea muuta sais sen vireenkin laskemaan ja eteenmenon odotusarvo laskisi...

Treenihän nyt sinällään ei ollut mitenkään onnistunut, mutta jostain hullusta syystä mä kuvittelen, että tää lupaa hyvää. Näemmä pari treeniä ja Ninja on honassut eron, mistä palkka milloinkin tulee. Eriasia sitten on saada homma pysymään balanssissa. Mutta huomista eteenmenotreeniä varten hankin kyllä jostain näkyvämmän kipon! Miksi onkaan pitänyt mennä puretuttamaan Ninjalla ne valkoiset jäätelöpurkit reikäisiksi... Höhhö.

Julle oli tällä kertaa pätevämpi vireessä, eli siis mä onnistuin sen luotsaamisessa edelliskertaa paremmin. Alkuun ruokaa ja sitten vasta lelu, niin mopo ei keulinut liikaa. Häiriöt on Jullelle vielä ihan vieraita, ts. niitä ei ole ollut, joten näkyy heti tekemisessä. Kiva oli kyllä huomata, että luontaisesti siirtää häiriöstä tulevan paineen tekemiseen. Sitähän ei sille ole opetettu - kuten ei oikeastaan mitään muutakaan. Tulee siis ihan puhtaasti koirasta ja kun tekniikkaa ja ideaa ei ole selvillä, Julle tekee homman omaan tyyliinsä aika voimalla. :--) Mutta ei sen väliä, kun on tuommoinen humputtelukoira. Sinällään kyllä harmi, että Jullen virka ei ole suurempi, koska se osoittaa koko ajan enemmän todella lupaavia ominaisuuksia ajatellen sitä, mitä hyvä kisakoira tarvitsee. Tässä taas voi todeta, että olen kyllä erittäin tyytyväinen näihin Ninja x Sepe lapsiin. :))

Esineputki katkolle

2011-08-23T23:04:00.003+03:00

Eilen ja tänään myös esineet, samassa paikassa. Ennen ruutua lenkillä metsässä, jotta ois pohjalla vähän rasitusta. Eilen ruudussa 4 esinettä ja koska oli niin pätevä lapsihäiriöstä huolimatta, sai purkin jo toisesta. Tänään sitten esineitä 6 ja nostatin 4. Olin tosi tyytyväinen ilmeeseen, oli aina lähdössä hakemaan uutta. Maasto selkeesti vaikea, sillä jo tokan esineen jälkeen oli tosi hengästynyt. Luovutuksessa on suu auki (??!!!), eikä siis pure esinettä. Miksen mä tämmöstä oo tajunnu aijemmin? Argh. Mitähä tämmösellekki tekee, palkannu varmaan koko vuoden yhä väljemmästä ja väljemmästä otteesta.

Huomionarvoista näissä treeneissä myöskin, että yllätys yllätys nosti ne taaimmaiset esineet. Takana on kiva suhata. Ja en kyllä edes yrittänyt ohjata, annoin sen ihan itse suorittaa etsintänsä. En osaa itsekkää yhdistää ohjaamista ja itsenäistä etsintää, joten voiko sitä vaatia koiralta? Plaah, että osaa olla vaikeeta. Ja itse treenin aikana ja heti sen jälkeen olin ihan vaan tyytyväinen suoritukseen, oli niin kiva ilme ja tuntui hyvälle. Mutta todellisus on, että siinä ruudussa on muutain kuin tunne ja ilme. Mutta hyvä mieli on aina hyvä mieli. :)

"Jokaisella ihmisellä on paljon suuremmat mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen, kuin mitä hän heikkoina hetkinä luuleekaan."

2011-08-21T22:19:00.005+03:00

Esineruutua ei ole tehty hetkeen, joten ajattelin tehdä muutaman peräjälkeen. Noh, eiliset treenit ei menneet oikein putkeen: Ninja ei suostunut tulemaan tyhjästä ruudusta pois. Venasin, kutsuin, kävin autolla, kutsuin... aivan sama, ei vaikutusta. Asiasta sitten keskusteltiin varsin tiukasti.

Tänään revanssi, kivassa suopursuryteikkö-pöheikössä, Tanjan ja Lauran kanssa mentiin treenaamaan, joten sain sitten myös vieraat esineet. Normi alkusysteemit ja Ninjan lähetys etuesineelle - nenä auki. Sitten yksi taaempaa, jonka jälkeen kokeilin kepillä jäätä ja kehoitus tarkastaa etualue. Eilisestä viisastuneena (?) Ninja kiltisti tarkasti etuosan ja kehoituksesta jatkoi matkaa syvemmälle. Tämmöstä kiltteyttä saa vaan pari kertaa vuodessa, joten nyt täytyy hehkuttaa!! Kolmannesta esineestä sitten purkkipalkka.

Julle teki metsässä myös yhden jäljen, näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä toinenkin. Oikeaan mielentilaan kun päätyi vasta vähän ennen jäljen loppumista.

Sitten vielä vähän tottista Haunisissa, Ninjalle eteenmeno x3 kun oli kerrankin appari. Ninja oli aikas kiepeillä ja alussa oikein edes osunut sivullekkaan, kun peruutteli vaan kaasu pohjassa. Hieman nauratti. :--D Noo, päästiin me lopulta aina lähetykseenkin. Liikkeen pelkkä tekninen osaaminenkin vaatii varsin paljon tekemistä, saati oikea mielentila valmistelevassa.. Tavoitteena maahanmeno ensimmäisellä käskyllä RM:ssä, valmistelevaan en ehdi kiinnittää vielä sen suurempaa huomiota. Teemme siis suomeksi sanottuna kompromissin.

Jullen kanssa vähän seuraamista, josta ei tullut tänään mitään. Jäkitti ja ennakoi palkkaa (?). Täytyypä taas miettiä, mistä sitä palkkailee. Tosin, tällä perse edellä puuhun -tekniikalla pitää hyväksyä, että vireen noustua homma on lähinnä kaoottista ja ei muistuta seuraamista. Josko tekisi seuraavalla kertaa namilla ensin ja hakisi parempaa mielentilaa älyttömän pomppimisen sijaan. Täytyy tesmata.

Kiitämme seurasta ja palaamme astialle ens sunnuntaina. Mennään Paimioon, joten on _pakko_ laittaa treenit niin, että tekee silloin jäljen. Pöpelikköä ja peuraa luvassa - odotamme siis jännityksellä!

Ninja Kouvolassa

2011-08-21T21:54:00.000+03:00

Osu ja uppos! Ihan kuin Ninja Kouvolassa!

Tyhmästä päästä kärsii loppukin kroppa

2011-08-19T22:14:00.002+03:00

Tänään älykkyyteni multihuipentumana aattelin iltalenkin jälkeen käydä vielä tossa lähikentällä ottamassa vähän tottista. Julle tolppaan kiinni ja ensin Ninjalla aktivoitumista, sosiaalisen palkan jälkeen hiljaa oloa (miksi tähänki on pitäny opettaa haukkuminen?) ja nouto x2 palkka paluun kiihdytyksestä. Hyvä ilme.

Tällä välin Julle siis oli pääasiassa hiljaa, alkuun pari kertaa haukahti, mutta rauhoittui makaamaan. Tai sille se ainakin näytti. Koirien vaihto ja voi morjens Jullea. Se oli törkeän yliaktiivinen, ylitarjoava ja kamalassa raivovireessä. Tarjosi seuraamista ja perusasentoa semmosella väännöllä, että tajusin jättää ne ihan suosiolla pois ohjelmasta. Ajattelin, että tässäpä hyvä hetki tehdä pari iskunoutoa! Ekalla kertaa ei irrottanut kapulasta ollenkaan, vaan juos mua päin (reisi ihanasti sinertää). Toisella kertaa itse palkkaus onnistui, mutta sitten sen jälkeen kun käskin sen maahan patukkansa kanssa, korjasi otetta ja välissä oli mun nilkkaa. Sanalla sanoen kirpaisi.

Ehkäpä alkais olla aika alkaa oikeasti miettiä, mitä Jullen kanssa kannattaa treenata ja missä mielentilassa mä haluan sen olevan. Tästä huomautettiin jo maanantaina, mutta silloin sillä ei ollut oikein tartuntapintaa.

ps. Sirpa, nyt tiedän miltä tuntuu, kun koira yrittää kampata seuratessaan ohjaajan takajalalla/jaloilla...

"Taistelija tietää, että matka on pitkä ja vastus kova. Se on juuri se syy, miksi hän motivoituu matkalle lähtemään."

2011-08-19T14:25:00.005+03:00

Piirimestaruuksien jälkeen ollaan vaihteeksi pidetty taukoa. Parit hassut treenit on tehty, eikä niissä ihmeempää sanottavaa. Eipä noi koirat muuta kaipais kun treeniä, mutta ohjaajalla on ollut joku ihme plaahplööh-kausi ja ei oikein kykene motivoitumaan kunnolliseen treenitahtiin. Treenattavaa ois vaikka muille jakaa, mutta Turkuun päästyä tekis niin vaan mieli olla möllöttää. Ei sillä, oli meillä lähes viikon puhdas tauko ennen tänne tuloakin jo... Jotenkin vaan vähän takki tyhjä kesän jäljiltä. Kouvola on ilmeisen raskas paikka, kun nyt kotiin päästyä on niin veto pois.

Maanantaina siis tulin Turkuun ja matkan varrella poikkesin Forssassa, jotta sais vähän tsekkiä tottikseen. Ninja nyt oli odotetusti hyvä, mutta Julle kyllä yllätti. Oon sen kanssa vain riekkunut, en ole jaksanut panostaa opettamiseen tai muuhunkaan järkevään toimintaan. Olen tehnyt lähinnä parin askeleen seuraamista ja muuta tuusailua, mutta nyt sitten piti uskaltaa kävellä koirasta välittämättä käskyn jälkeen - siis ihankuin Julle muka osaisi seurata? Sirpan mukaan se oli varsin hyvä ja paikka erittäin hyvä tässä vaiheessa. Itsestä se tietty tuntui tosi oudolle, kun hiihtää silleen takana. Mutta enhän mä tietenkään näe, mille se näyttää. Tarvittaisiin kipeästi siis videokuvaa! Jääviä on tehty pari kertaa, joten niiden tarvitsemiin apuihin ja nopeuteen on turha nyt kiinnittää huomiota. Mutta eipä saatu niistä noottiakaan. :--) Eteenetulo on jotenkin ärsyttävä opettaa ja Jullella on kummallinen tapa istua takakenossa. Tässä ei treenaamattomuudella olla päästy yhtään mihinkään. Tauon jälkeen otettiin vielä hyppyä, jossa heittää takapäätä -- koska katsoo koko ajan minuun. Laitettiin sitten apulaudat rikkomaan ja minut edemmäs, mutta kuitenkin sivulle hieman jarruksi. Pari kertaa ja hyppäsi kauniisti + ojensi jalat suoraan taakse ilman vinotuksia. Oon tiennyt, että osaa hypätä hyvällä tekniikalla suoraan, mutta aina mun liittyessä jotenkin mukaan (eli siis mun kehoittaessa hyppäämään) hypystä on tullut hätäinen ja koira vinottava.

Mutta eilen sitten olikin erittäin hyvä (lue: ohjaaja oli ahkera) treenipäivä. Aamupäivästä Sirpan valvovan silmän alle analyysiin, erityisesti kaipasin apua Jullen jälkeen. Tässäkin tiedän sen osaavan luonnostaan jäljestää hyvässä paketissa maavainuisesti, mutta olen saanut tehtyä tilanteesta jotenkin mielettömän tappelun. Julle ryysää, mää estän, Julle ryysää vielä enemmän, mää yritän estää vielä lisää jne. Onneksi toiset ymmärtää yskän ja Sirpan tekemällä jäljellä (5-10 askeleen tyhjiä) ajoi ihan törkeän hyvin! Oli ihan outo olo, kun remmillä ei ollut mitään virkaa ja koira oli hyvässä mielentilassa. Oon valittanut ja taistellut tämän jälkimielentilan kanssa koko kesän aiheuttamalla vaan enemmän pahaa. Onneksi en ole koskaan väittänytkään osaavani opettaa mitään koiralle. Toivottavasti nyt sentään kykenisin pääsemään tässä eteenpäin aiheuttamatta samaa kaoottista kyntämismielentilaa!

Ninjalle sain valmiiksi poljetun voittajan jäljen, jossa oli tarkoituksella useempi maastonvaihtelu. Jana oli ihan plääh, lähti heti alussa vaan kaartamaan vasemmalle. Kutsuin pois ja pyysin jatkamaan eteenpäin, jolloin ymmärsi sitten mennä jäljelle asti. Tarkasteli jälkeä hetken ja sitten lähdettiin vasemmalle.
Mä sitten vihaan janoja. Ei osata niitä yhtään, suoraan eteneminen tuntuu olevan pääasiassa ihan turha pyyntö.
Mentiin kangasta, aukkoa, pusikkoa, kangasta. Oon itte unohtanut treenata pitkiä tyhjiä suoria ihan kokonaan, mutta nytpä tuli semmoinenkin alle puolenvälin kohilla ajettua. Tarkkuus säilyi, eikä lähtenyt vauhdin hurmaan. :))

Sitten tulikin ohjaajalle kamala sydämen tykytys. Arvasin että kohta tehdään kulma, kun lähestyttiin suoraan kohti tietä ja vasemmalla näkyi kaksi sienestäjää ämpäreineen. Koska suorituksemme aiheutti niin suurta mielenkiintoa (!!), jättäytyi arvoisa jäljen tallaajamme poimimaan kanttarelleja mäelle meidän laskeutuessa kohti tietä. Huutelin sitten kulman jälkeen että apuuuva ja sain vaan "joojoo, sinne vaan". Sienestäjät jähmettyivät paikalleen ja me kipitettiin vaan ohi. Nainen kysyi mitä jäljestetään ja minä hermostuksissani vaan kimitin että harjoitellaan vaan kokeeseen. Tässä kohtaa olin ihan varma että hukka tulee, kun ämpärit oli puolillaan kanttarelleja ja sammal tallattu. Mutta mitä tekee Ninja? Heiluttaa naiselle ja lapselle ohimennessään häntää ja jatkaa jäljestystä ihan junana ohituksen jälkeen. Minä aivan kamalassa paniikkihermostuksessa kiihdytän vauhtia ja annan koiran kiihdyttää oman vauhtinsa lähes juoksuksi. Mennään ohi autosta, läpi pusikon ja suolle, jossa sitten löytyy keppi. Ei hemmetti millainen helpotus nousi pintaan! Oli aivan käsittämätöntä, miten hienosti Ninja suoriutui meidän ihka ensimmäisestä noin läheisestä törmäämisestä metsässä palloileviin sienestäjiin/marjastajiin. Aivan tajuttoman hieno pieni jälkieläin! Olen niin ylpeä!

Tästä sitten loppu jälki taas ohjaajan ollessa paremmassa mielentilassa. Koira odotetusti väsyy vielä ja viimeisinä olleet piikki aukolla ja suorakulma metsässä oli tahmeita. Varsinkin piikki, jotka nyt on muutenkin vaikeita. Mutta tärkeintä on, että Ninja ihan itse pitää jäljestä huolen ja kulman hukan jälkeen päästään aina jatkamaan matkaa. Jälki- ja keppimotskari on kunnossa, tarvitaan vaan enemmän kokemusta ja treeniä.

Jälkimisten jälkeen Julle pääsi myös elämänsä ekoihin hakusteluihin, joista tosin ei jälkipolville mainittavaa. Näki maalimiesten menon metsään, mutta juoksemaan lähtiessä ei nenä ole auki, joten runtsaili hullunkiilto silmissä vaan maalimiehen lähettyvillä. Lopulta sitten törmäsi tähän ja ilmaisi. Eli jos jotain hyvää, niin ilmaisun kanssa ei ole ongelmaa, vaikkei mistään mitään tiedäkkään. :P Vastaavaa metsässä päätöntä sekoilua en kuitenkaan halua Jullen harrastavan, joten täytyy fiksata treeni-ideaa.

Nyt pitää erityisesti treenata Ninjan kanssa:
- janoja
- esineruutu (enemmän yhteistyötä, kiitos)
- eteenmenoja (apparitarve!)

Lisäksi tottiksessa paljon pientä laitettavaa ja ilmeestä pitää huolehtia! Källejä pitäisi myös tehdä, ettei neste nouse päähän koiralla tässäkään asiassa. Jäljellä pidettävä huolta ettei pelkkiä lyhyitä jälkiä (janatreenit), jotta pysyy mielentila tarpeeksi hyvän. Ettei mopo karkaa käsistä idioottihelpoilla jäljillä.

ps. Molemmille varattu silmäpeiliaika, hintaa huville tulee 110e. Älytöntä!

"Jos pelkäät lyöväsi ohi, osut (ohi) joka kerta."

2011-08-12T13:57:00.002+03:00

Mutta minäpä en pelännyt!

Hieno Nips <3

Mulla oli perjantaille selvä missio; mentaaliharjoittautuminen. Töissä oli hiljaista, joten lueskelin Dunderfeltin kirjaa ja yltiöpositiivisoin. Olikin ihmeellisen seesteinen ja tyyni olo, joten illalla oli sitten pako kieriskellä hetki epäuskossa. Voisiko koe mennä hyvin, jos mua ei edes jännitä? Siis tosi kummallista ja epätyypillistä mulle! Noh, ehkä kesän vava-kurssista on tosiaan ollut jotain hyötyä, sillä kykenin kääntämään tunnin pähkäilyn jälkeen ajatukset taas olennaiseen. Sanoinkin Hetalle ennen nukkumaan käymistä, että mikäs hätä mulla olisikaan, mehän vedetään Ninjan kanssa huippuykkönen pistein 298 ja voitetaan piirimestaruus. ;--) Yllättävän lähelle osuin tottis oli tosiaan sen 98p, maastosta jäi 10p uupumaan. Kullasta hävittiin pisteellä (lue: voittoon tarvittu tosin 2 pistettä enemmän, koska ykkösellä meitä paremmat maastopisteet). Ei siis ollenkaan huonosti ekoissa piirimestaruuksissa! :))

Aamusta olin aikaisin jo menossa (ja kyllä, mahassa oli kivasti perhosia ;)). Aamulenkin jälkeen ruokaa nassuun ja matkaan. Ajeltiin Tuulan kanssa peräkanaa Haukkulaaksoon ja oltiin aikataulussa perillä. Ilmoittautumisessa selvisi, että jälkikoiria olisi 13 ja porukka jaettu kahtia. Minä ja Ninja kuuluttiin kakkosryhmään, joka suoritti osa-alueet järjestyksessä; tottis, esineet ja jälki. Tuli tosi hyvä mieli, tottikseen halusinkin ekana. Esineet ois voinu mun puolesta olla viimesenä, mutta kaikkea tahtomaansa ei voi saada. :--) Tottiksessa oltiin toisessa suoritusparissa ja meidän parina Virpi ja Kia. Helpotti, kun tiesi, että parin koira on hanskassa ja saa keskittyä ihan omaan suoritukseen. Oon nimittäin onnistunut kehittämään kammon out-of-control koiria kohtaan parin purutapauksen näkemisen jälkeen, ja itteä helpottaa, kun ei tarvitse moista tehdessään miettiä.

Jännitys kasvoi kummasti, kun oma suoritusvuoro läheni. Onneksi Kirsi ja Teemu tuli paikanpäälle, niin sain Teemun pestattua kameran varteen. :) Tuomarin arvostelun kestäessä meinasi kyllä mennä oma hermostuneisuus ihan ravaamiseksi kentälle-alas-kentälle-alas. Onneksi tajusin sitten laittaa Ninjan puuhun kiinni, niin sain sätätä ihan ittekseni. Koomauduin jollain tapaa, kun päästiin kentälle ja tuomari ohjeisti liikesuunnista ym. Suurempaa haittaa tästä ei kuitenkaan ollut, sillä olin jo niin hyvin suunnitellut tekemiseni, ettei niitä tarvinnut tehdessään edes miettiä. Kunhan suoritti vaan.

Omia tuntemuksia liike liikkeeltä:
Seuraaminen koulutustason mukainen; nousu tapahtui vain lähtösuoralla, juoksussa irtosi. Hlöryhmässä kokeilin pysähtyä heti tullessa, tuntui että tälleen sain Ninjan paremmalla fiiliksellä mukaan ulkokiertoon.
Istuminen ok, pystyy nopeampaan. Vilkaisi tuomaria, kun se räpelsi papereidensa kanssa mun palatessa, soosoo! Mutta paluussa muuten ilme aika kiva.
Mahanmeno ok, pystyy nopeampaan. Luoksetulo jees! Innostuin sitten kehumaan vähän roisisti, meinasin saada elukan haukahtamaan. Suusta lipsahti yksi hau, jota onneksi tuomari ei huomannut!
Seisominen vähän turhan löysä, otti sivuaskeleen ja vielä askeleen eteenpäin. Luoksetulo ei yhtä hyvä kuin maahanmenossa.
Tasamaanouto koulutustason mukainen, tosin vilkaisi tuomaria tullessaan kapulan kanssa. Mokoma.
Hyppynouto plöö, mutta niinhän noi esteet on, kun tietää ettei saa palkkaa.
Estenouto kuten hyppy.
Eteenmenossa keulitti turhan paljon. Ei reagoinutkaan ekaan maahan-käskyyn, toisella meni suht siististi maahan.
Paikallaolo ilmeisen ok, ei kukaan ainakaan mitään sanonut. Nousi ylös huonosti, mutta tää onkin meidän ikuisuusjuttu. Kun ei treenaa paikallaoloa, ei tuu treenattua tota ylösnousuakaan.

Omasta tekemisestä sen verran, että hämmennyin aika pahasti, kun tajusin kentän oppuvan kesken maahanmenossa. Koiran jättö oli vähän huono ja sitten en oikein tiennyt, mitä tehdä sen matkan kanssa.. Niimpä juoksin kentältä ulos, jotta sain edes 25 askelta täyteen. Tuomari ei tästä huomauttanut mitään. A-estenoudossa sain jo luvan heittää (arvosteli salamannopeesti hypyn!), kun tajusin vasta olevani liian lähellä estettä. Sain luvan ottaa vähän taakseppäin, jolloin tajusin että enhän mä tämmöstä vierasta kapulaa saa välttämättä tosta esteestä yli.. Huoh. Noh, sain sen sitten kuitenkin onneksi yli. Sen siitä saa, kun on liikaa suunnitellut kaavaan omat tekemisensä. Menee ihan hämilleen, kun kaava ei sovi kenttään. :--) Tuomari antoi hauskasti luvan alkaa suorittaa eteenmenoa heti, kun paikallaolosta palaava koirakko ei haittaa - tämmöstä ei ole tullut edes treenattua! Tosin, eipä Ninjaa häiriöt kiinnosta, koska se on niin menossa sinne eteen. :)

Olin tosi tyytyväinen, kyettiin tekemään eheä suoritus ja Ninja tuntui hyvälle! En oikein uskaltanut sitä kehua ennen noutoja nostattavasti, kun meinasi luoksetulon jälkeenkin alkaa haukkua. Tätä täytyy vähän pohtia.. Mutta siis täysin koulutustason mukainen tottis, se on aina loistavaa!

Sitten siirryttiin esineruutuun odottamaan ensin autoille, sitten metsään koiran kanssa ja lopulta ruutuun. Ruutu oli kivasti siellä kuopassa ja Ninjahan sai kivat vauhdit mennessään. Tottis kun ei väsytä, oli elukka hyvässä hapessa ja toteutti siis omaa näkemystään etsinnästä. Eli meni sinne, minne tykkäsi. Kahden esineen nousun jälkeen mulla meinas palaa käpy, kun en saanut elukkaa vasempaan takakulmaan sitten mitenkään. Väännön jälkeen Ninja sinne meni ja oli hyvin hämmästynyt saadessaan hajun esineestä. Esineet oli tosi isoja, joten Ninjan ei tarvinnu ees pysähtyä niiden poimimiseksi. Tuomari oli sitten sitä mieltä, että vauhdissa napattua esinettä ei saisi otteen puolesta enää oton jälkeen korjata. Ninja korjasi otteen jokaisen esineen kohdalla, joten tästä -2p.

Esineruutu kaipaa hirmusti treeniä...

Sitten venailtiin jonkun aikaa jälkiarvontaa, jossa meille sitten tuli jälki nro9. Kasijälki lähti meitä vastapäätä, joten olin tikkana valmiina koiran kanssa, kun kasi oli mennyt menojaan. Noh, olisin sitten sen verta oottelua eessä, että laitoin koiran autoon. Pälätettiin tuomarin kanssa ummet ja lammet, kunnes jälki oli tarpeeksi vanha (eli nyt ei ollut liiemmin tuulettunut jälki) ja päästiin aloittamaan. Ninja oikaisi jäljelle 25m jälkeen, lähdin perään. Tuomari käski takaisin janalle, joten ajattelin "äh, takajälki" ja käänsin koiran. Ninja lipesi kädestä ja ryntäsi nenä ylhäällä toiselle puolelle. Haki sitten jäljen uudelleen ja lähti ajamaan, minä perässä. Tuomari huusi uudelleen "Takaisin janalle". Minulla löi päässä tyhjää, mitä hemmettiä... Noh, Ninjahan ois lähtenyt jäljestämään sitten kutsun jälkeen sitä samaista jälkeä alkuperäiseen suuntaan, joten oli "hieman" ongelmia saada se käsittämään, että pitäisi lähteä etsimään uutta jälkeä.. Noh, lopulta sain sen ymmärtämään ja otti sitten sen oikean jäljen.

Tuomari sanoi jälkeenpäin käskytyksestään, että ei ollut varma koiran jäljestyksestä, joten käskytti "varmuuden vuoksi" takaisin janalle. Noh, tulipahan tämmöinenkin koettua. Meidän janatyöskentelyssä on muutenkin tositosi paljon treenattavaa!

Jälki itsessään meni Ninjalla tosi nopsaan, semmoinen vajaa puol tuntia ajettiin. Kulmat meni ihan normaalisti, piikit tuottaa selkeesti päänvaivaa. Itsellä oli tositosi epävarma olo, onko koira oikealla jäljellä, sillä metsässä oli ihan törkeän paljon jalan ja sorkan painaumia sammaleessa. Hurja tunne, kun koira ajaa jälkeä ja tekee kulman selkeästi. Minä näen, miten yksi askeljono jatkaa matkaa viistosti eteenpäin ja koira lähtee takaoikeelle. Siinä sitten vaan pakko luottaa koiraan ja pitää naama kiinni, vaikka tuntuu aivan jätjettömälle. Noh, loppua kohti aloin uskoa koiraan, kun keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Kutosella oli aika siisti fiilis, mun pieni kirppu <3! Ninja selkeästi väsyi jäljestä, sillä tarkasteli ajoittain askelia ja tuntui miettivän, mitä seurata. Kuitenkin se ajoi kaavion mukaisesti jäljen ja kaikki kepit nousi, eli hyvin teki työnsä. :) Olin aivan tajuttoman tyytyväinen ja ylpeä. Se olis sitte toinen ykkönen !!!

Sitten odoteltiin vaan loppujen pisteitä ja lopullista järjestystä. Oli tosi turta, mä olin kuvitellut, ettei me välttämättä edes saada ykköstä tänä vuonna ja nyt niitä oli sitten jo kaksi. Helpotus oli myös aika suuri, kun tajusi, että toinen ykkönen on tienattu. Ens vuonna sitte se yks ja se on valiojuhlien paikka! Ja SM:iä varten sitte yks koulari, niin on tulokset kasassa. Can you imagine this!Sitten tuli vielä lopulliset pisteet sekä sijoitukset tietoon ja me oltiin Ninjan kanssa hopealla. Tuula ja Fred sai pronssia. Siistiä, me ollaan vaan niin päteviä! :))

Ninja tais tietää mitä voitti, kun piti oikeen poseerata

Kiitos kaikille onnitteluista ja tsemppaamisesta! Jatkan edelleen ajoittaista lillumista hyvänolon tunteessa, onnistumisestaan on ihana nauttia. :)

ps. Teemu kuvasi meidän tottiksen ja saan sen nettiin joskus ens viikolla. Halukaat pääsee siis ihan itse pällistelemään ja analysoimaan meidän tottiksen.

Piirimestaruus hopeaa!

2011-08-06T22:22:00.001+03:00

Maasto 190p:
esineruutu 28p (korjasi otetta tuodessaan --> tuomioksi pureskelu)
jana 32p (väärä jälki ja minä sekoilin, Ninja ei ymmärtäny mistään mitään)
jälki 130p

Tottis 98p:
paikallaolo; erinomainen
seuraaminen; erinomainen
liikkeestäistuminen; erinomainen
liikkeestä maahan ja luokse; erinomainen
liikkeestä seiso ja luokse; erinomainen
tasamaanouto; erinomainen
hyppynouto; erinomainen
estenouto; erinomainen
eteenmeno; hyvä (vaati kaksi käskyä mennäkseen maahan)

Eli yhteensä 288p, 1-tulos ja PM2! Ninja teki myös päivän parhaat tottispisteet. :)

Hangonkeksinä pokkaamassa palkintoa

"Just do it!"

2011-08-04T22:29:00.006+03:00

Ninjan kesämiehet

Viikonloppu vietettiin Lahdessa (kiitos taas kerran!) ja ajatuksena oli treenata pari kivakiva esineruutua. Ninja oli kuitenkin lauantaina kämpillä ollessaan paskonut parvekkeelle. Tää oli jo musta pöyristyttävää, koska Ninja ei ollut vaikuttanut mitenkään kipeälle, tavara ei ollut erityisen löysää ja Ninja ei ole koskaan aijemmin (pentuaikaa lukuunottamatta) tehnyt sisälle. Siis wtf?! Noh, tästä sitten homma vaan parani, sillä esineruututreenissä Ninja oli tosi vaisu. Noutoruutu vaihtui normaaliksi kolmen esineen hauksi ja mulle jäi ontto olo. Ninja oli tosi outo! Pohdin ja pähkäilin syytä, yritin kehittää sellasta melkeen väkisin. Se, että koira olisi kipeä, ei tullut oikeastaan edes mieleen. Sunnuntaina sitten ensin minitottis (jossa lähti anturasta pala ?!) ja aivan idioottihelppo ruutu (tuuli) ehkä 30m leveä kaistale ja Ninja ei kunnolla edes liikkunut. Nostatin sitten kuitenkin 4, kun kaksi keskimmäistä näytti jo vähän lupaavammalle, mutta ei...

En voinut käsittää, oli ihan tyhjä olo. Miten koira voi vaihtua perjantain ylienergisyydestä melkein apatiaa muistuttavaan tilaan? Mietin jo, onko se koskaan ollut noin huono ruudussa... Noh, kämpillä sitten Ninja oli entistäkin oudompi. Se ei kyttäillyt keittiössä ruuan toivossa, vaan makasi kyljellään olkkarissa vetäen unta palloon. Kävi kerran pari katsomassa, mutta painui takaisin makuulle. Alkoi himpun ahdistaa... Kotona sitten kuumemittari paljasti, että Ninjalla oli alilämpöä. Ilta meni nukkuessa ja oli muutenkin ihan nuutunut.

Maanantaina sitten oli jo pirteämpi ja tiistaina vaikutti hyvälle. Eilen käytiin normilenkillä ja koira vaikuttaa ihan itselleen. Alilämpöä ei myöskään enään ole. Epäilys kummalliseen tilaan on Ninjan perjantai-iltana nielaisemat pienet luunjämät, jotka sitten jotenkin jumittaneet suolessa. Mitään kummallista tuotoksissa ei muuten ole näkynyt, kuin maanantai aamuinen luukakka. Elän siis uskossa, että vikatila on ohi ja Ninja on koekunnossa ylihuomena.

Kokeeseen valmistautuminen on siis edellisviikkoisten treenien varassa. Ei voi muuta kuin toivoa, että homma pelittää ja tulos tulee. Kaikesta huolimatta lähden ihan hyvillä fiiliksillä kokeeseen. :) Toivottavasti ei satu maastoista kohdalle mitään ylitsepääsemätöntä! Tsemppipaidan voimalla, jossei muulla.. ;)

Jullen varvas paranee, mutta yritän edelleen hillitä menemistä. Näimpä Julle on keskittynyt lähinnä uimiseen, uimiseen ja uimiseen. Jos klopilta kysytään, niin tällaisen voisi ottaa ihan vakioksi. :--)

Julle nauttii

Ps. Jullen ja muiden G-pentujen isä Sepe sai viikonloppuna viimeisen FIN VPVA-arvoon tarvittavan ykkösen, joten valionarvosta uupuu enää näyttelytulos. Huisin hienoa!

Tottis ja esineet tänään tuolla

2011-07-29T19:33:00.001+03:00

Tuulan matkassa tänään lpr, jossa kisakentällä tottis ja kentän lähellä "kuopassa" esineruutu. Ninja oli _hieman_ energinen, oli nääs pilvistä ja vain 23 astetta lämmintä.

Tottiksessa kokeenomaisesti siihen asti, että kipitetty suora melkein loppuun. Suti seuraamisessa ihan kiitettävästi.. Ja siitä tietysti palkka. Noutoja varioiden, kiva ilme. Sitten eteenmeno, jonka oli tarkoitus olla vaan suoraan palkalle. Ninja kaarsi purkin vasemmalta ohi ja ulos hietikolta nurmelle - käskin sinne maahan. Tippui ihan hyvin. Kävin palkkaamassa ja sitten paluumatkalla ohitettiin purkki. Uusinnalla eteenmeno suunnitelman mukaan.

Esineruutu täyskokoinen kuopparuutu, lähetysreuna ja sivut hieman nousi alueelta, sitten enempi sen ulkopuolelta. Ninja harjoitti kaasuttamista ja tuulen mukaan (tuuli milloin mistäkin) koukki alueen ulkopuolella. Esineitä nostatin 4/5. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana. Toinen etuesineistä nousi, kun tuli kutsusta mua kohti. Etsi esineen, kun sai kunnolla hajun, mutta pienet aavistukset jätti huomiotta. Eikä mennyt kertaakaan sinne, minne yritin lähettää (okei, ehkä joskus ne ekat 20m ja sitten kaarsi muualle).

Ei menny suunnitelmien mukaan, mutta silti jäi jostain syystä hyvä mieli. Pää taitaa oikeesti olla pehmennyt.. Lisäksi odotan melkein innolla piirimestaruuksia - tai innon sekaisella jännityksellä - oon siis tosiaan sekaisin.

Nyt sitten suurten kysymysten äärellä; treenaako enään tottista (jos tekis viikolla kentälle menon ja tasamaan superpalkalla?) ja miten tekee maastoja... Jäljellä pitäis tehdä janoja, esineruudusta osaa sanoa mittää. Katsellaan noutoruutu huomena ja mietitään sitte lisää.

Tottista tänään täällä

2011-07-28T22:08:00.000+03:00

Torstaina yksin omalla kentällä. Kentälle meno, aktivoituminen, seuraamispaikkaan ja seuraamista palkkaillen vähän siitä ja tästä. Sitten tasamaanouto palkaten paluusta ja metrinen palkaten ilman irrotusta. Sitten erikseen muutama variaatio luovutuksista ja sivulletuloista. Sitten a-estenoutoa varioiden huonoilla heitoilla. Tässä kohtaa huomasin, että kun jouduin kaksi kertaa huomautamaan oikaisuyrityksistä, meni Ninjalla vähän maku hommaan ja tuntui siirtävän mielenkiinnon jo eteenmenoon. Teimpä siis yhden suoran, josta purkkipalkka. Ilme oli kylä varsin yllättynyt. :--) Sitten eteenmeno ensin suoraan palkalle ja sitten lähetys tyhjälle purkille, jota ennen maahan. Ensimmäinen oli jees, seuraamisessa hieman edisti, joten seurautin pitkään. Pääsi kiitämään tasoituttuaan. Ninja oli kummissaan, kun jätettiin tyhjä purkki eteen. Ei ollut virittelyssä erityisen kovasti edes menossa eteen, oli lähinnä hämmentynyt. "Miksi sinne menis, kun eihän siellä ole mitän?" Lähtikin arvattavasti hidasta laukkaa ja korvat puoliksi pystyssä. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä, mutta ilme oli jotenkin kummeksuva. Kirkastui vasta, kun pääsin perille palkkaamaan. Käytiin vielä yhdessä hakemassa tyhjä purkki, jonka hakemisesta sai ekstraa. Lämpö tainnu pehmentää mun pään, kun olin niin höveli.

Ja armoton jumittaminen eteenmenossa

2011-07-27T19:56:00.000+03:00

Tänään tottista uudella hiekkakentällä, ajatuksena paikallaolo eka ja siitä koiran omasta vireen nostosta palkkaus. Siihen perään jäävät palkaten asennoista ja eteenmeno. Paikallaolo ok, ylösnousun jälkeen kehuttaessa ennakoi palkkausta ja hyppäsi vasten.. Siitä seuraamispaikalle, kehupalkka noususta. Seuraamiskaavion alkua ja sitten käännöksiä ja palkka yrittämisestä. Sitten jäävät, joissa juoksuosuuksissa lätee irtoamaan seitsemännen askeleen jälkeen (...). Huomautusta ja palkkausta kun ei ennakoi.

Sitten se eteenmeno... Jumijumijumi, otetiin valmisteleva uusiksi edistämisen takia useempaan otteeseen. Ampui eteen, mutta kaarsi linjan viereen laitetun roskan kautta. Suoristi itse linjansa. Maahanmeno lenkillä, mutta meni, siitä vapautus ja purkilla ajattelin käskeä vielä maahan. Idiootti minä! Ninjahan palkkasi itsensä runnomalla purkin tassuilla auki -- ignorasi käskyn. Sitte otettiinkin uusinta, ei mennyt maahan kuin vasta toisella käskyllä. Näimpä kutsuin luo ja uudelleen - sama juttu. Tämä toistettiin viisi kertaa, kunnes meni ekalla maahan ja päästin palkalle.

Voi kilin se ja tämä ja tuo, Ninja on mennyt niin tilttiin siitä ruokapurkista, ettei kykene menemään maahan. Tää "mene nopeesti maahan niin pääset nopeesti purkille" ei kyllä pelitä sitte yhtään. Siirrytään ajatukseen; jos käsketään maahan, palkka tulee ohjaajalta.

Onhan tässä vielä viikko piirimestaruuksiin...

"Koira yrittää ihan tosissaan ja sulla menee hermo?"

2011-07-25T22:24:00.002+03:00

Näimpä. Onnekseni Ninja on aikamoinen luupää ja tekee sitä paremmin mitä enemmän kapuloita laittaa rattaisiin.

Tänään pääsin kirjaimellisesti valmiiseen pöytään, kun Tuula (vuoroin vieraissa, seuraava setti on sitten taas mun!) oli tehnyt meille hiekkapohjaisella aukolla käyvän jäljen. Pituutta ehkä 400m, kaks kulmaa ja yks piikki, neljä keppiä. Jana oli kamala, oikaisi ehkä 15m ennen jälkeä takajäljelle ja minä lähdin mukaan.. noh, siitä sit oikeeseen suuntaan ja jäljestys itsessään pelitti oikein hyvin! Oli selkeästi parempi aukolla ja ilme ei muuttunut sinne siirtymisestä mitenkään! :)) Sähelsi piikissä mutta pystyin pysymään asiassa eli so what, koira teki töitä. Vika keppi oli ihan meidän autojen vieressä, mutta eipä Ninjaa kiinnostanut autot tai niissä sisällä kiljuvat kaverit.

Mun asenne tänään siis arvatenkin parempi. Eilinen kolahti nilkkaan sen verta hyvin, että tänään annoin koiralle tilaa hoitaa homman. Tällä "viilauspohjalla" mennään jäljen osalta sitten piirimestaruuksiin, ens viikolla jos jonkun pienen tyngän vielä tekis... toteutus vaatii mietintämyssyä!

Sairasnurkka; Julle onnistunut venäyttämään/murtamaan varpaansa, joten joutui saikulle. Ans kattoo, kuinka kauan kestää pitää täysin levossa. :P Voi olla, että järvi kutsuu jo ylihuomena energiaa pursuavaa Juustoa.

Pitää epäonnistua, jotta voi onnistua

2011-07-24T19:23:00.001+03:00

Eilen oli pieni ukkoskuuro (toinen kerta tänä kesänä, kun täällä satoi - pienet siis sille!!), joten ryntäsin samoin tein jälkimetsään. Lämpötilakin tippui kahteenviiteen, hyvä ettei jäljen vanhenemista odotellessa tullut kylmä! :--) Jälki reipas kaks kilsaa, ikää kaks tuntia, yhdeksän keppiä, seitsemän kulmaa, kolme tienylitystä, maasto alkuun saniaispöheikköä - kuivaa kangasta - hiekkapohjaista hakkuujäteryteikköä - kuivaa kangasta. Oikein yrittämällä sai siis vähän vaihtelua. :) Onnellisena kuvittelin sateen todella kastelevan maaston, mutta hiekka oli kuivaa ja jäkälä mureni kengän alla. Noo, kaikkea ei voi saada.

Janalla Ninja eteni hyvin, liiankin hyvin. Mietin miten se näyttää kuin jäljestäisi - no niinhän se jäljestikin, sorkanjälkeä. Jäljesti yli mun jäljestä, jolloin hämmentyi ja alkoi pyöriä, pyöriä ja pyöriä. Valkkasi lopulta mun jäljen (!!!!!!) ja lähti ajamaan. Vaikutin valintaan lähtemällä perään, kun nosti oman jäljen. Mielestäni roikuin liinassa kiinni, mutta mentiin silti ihan hurjan nopeasti. Kokeilussa kepeillä vaan normi nopsa palkkaus ja saman tien lupa jatkaa (kahta pakkolepoa lukuunottamatta), joka varmaan osasyynä nopeaan jäljen ajoon. Onkelmaa tuotti aukolle metsästä meno, ajoi hieman jäljen sivussa ja aukolla sitten jälki "katosi". Nips koukkasi takaisin ja ajoi jäljen päältä aukolle. Aukolla ajoi todella kummallisesti jälkeä, nokka ylhäällä ja souti. Silti löysi kuoppaan laitetun kepin, mitä kyllä etukäteen epäilin. Onnistunut harjoitus ja onnellinen koira!

Tänään sitten alustavaihdosjälki, eli metää-aukkoa-metsä-aukkoa-metsää. Pituutta ei ollut kuin reipas puoli kilsaa, painui päälle kaks tuntia ja keppejä neljä. Jana muuten jees, mutta takajälki. Ekasta kulmasta porhalsi yli (oli tiheässä koivikossa) ja suhaili siinä sit ties kuinka kauan. Mulla meni kyllä niin hileet, että sitte kun vielä alkoi vaihtaa aina suuntaa remmin jumittumisesta, harjoiteltiin sitten remmin jumiutumisesta välittämättömyyttä... Varmaan kuus kertaa vaihtoi vaan suuntaa kun remmi ei antanut myöten ja sitte sytty joku lamppu päässä ja alkoi oikeasti etsiä pelkän suunnan vaihtelun sijaan. Jäljen löydyttyä ei sitte ollutkaan mitään väliä, vaikka en meinannut päästää menemään - veti niin hulluna, että sai sitä liinaa ja pääsi jatkamaan matkaa. Seuraava piikki ok, sitten takaisin aukolle ja noustiin semmosta mäkeä. Ninja meni jotenkin epävarmaksi ja nosti nenää - huomasin metsässä tuulen yläpuolella marjastajia. Ninja sitten lähti ajamaan jälkeä tuulen alapuolelta ja ajoi sitä sieltä kulmaan asti. Sitten muuttui ilme taas epävarmaksi ja "nousi" kulmaan. Siinä sitten haisteli jälkeä ja lähti ajamaan jälkeä hieman sivusta. Kulma jälkeen nähden kasvoi kuitenkin koko ajan ja mentiin metsään aivan eri kohdasta kuin jälki. Ninja oli tosi epävarman oloinen, nuuskutteli ilmaa ja näytti yrittävän väistää marjastajia (olivat siirtyneet ihan jäljen päälle). Vaellettiin sitten suuntaan x ja mulla paloi käy ihan totaalisesti. Ilmoitin sitten sanallisesti että nyt prkle se JÄLKI. Oltiin ehkä 7m päässä jäljestä, joten Ninja kykeni säheltämisellään ajautumaan jäljen päälle. Lopussa kepillä en oikein kyennyt täysin sydämin kehumaan, vaikka yritin. Plaah.

Ompas vaihteeksi taas harvinaisen hyvä fiilis. Toivottavasti huomena on parempi päivä.

I had a feeling that today it´s gonna be a good day, good good day

2011-07-21T21:14:00.001+03:00

Olen kyllä niin innokas tähän blogin päivitykseen, että ihan heikkoa tekee. Vapaa-aika menee kaikkeen epätähdelliseen, joten treenaaminen ja blogin päivittely on jäänyt. Mutta onhan nyt kesä! Ensalkuun hieman sepostusta kokeesta ja sitten muuta sälää. Tulee varmaan taas aikamoinen maratonkirjoitus... :--o Hups!

Ensinnäkin kiitos kaikille meitä tsempanneille ja onnitelleille vielä tätäkin kautta! Iso kiitos tuloksesta kuuluu tietysti S.Tähkälle, joka hienoisella vihjailulla sai minut ilmoittautumaan kokeeseen. ;--) Kannatti lähteä Hämeenkyröön asti!

Ilmojen puolesta meille sattui Ninjan kanssa olosuhteet juur väärieppäin. Jäljelle lähdettäessä mittari näytti 28 astetta, esineruutuun mennessä huiteli kolmessa kymmenessä. Tottis tehtiin sitten kammottavassa ukkosessa ja alkuosa järkyttävässä kaatosateessa. Mutta tulipahan eka ykkönen tehtyä extreme-olosuhteissa! :--)

Jälkiarvonnassa saatiin vimppa jälki eli nro10, janalla odoteltiin tuomaria, tuomariharjoittelijaa ja muuta oheishenkilöstöä miltei puolitoista tuntia ylimääräistä. Jälki oli siis ehdottomasti hyvin tuulettunut. :--) Odotellessa porukkaa onnistuin keräämään kierroksia, kun janan oikealla puolella ja syvemmällä metsässä taapusti vanhempi pariskunta marjoja etsien. Onneksi marjoja ei ollut ja tyypit poistuivat lopulta suhaamasta! Hieman kyllä verenpaineet nousi. Porukkaa odotellessa olin aluksi hieman vietereillä, joten kerkesin ottaa koiran autosta jäljelle lähtöä varten kolme kertaa kuullessani auton äänen lähestyvän. Kolmannen kerran jälkeen päätin luovuttaa ja istuin auton luomassa varjossa sitten oikean auton saapumiseen asti.

Odottaminen teki mun hermoille ja sykkeelle hyvää, nimittäin olin aika hyvässä mielenmaisemassa sitten lopulta lähdössä jäljelle. Ninja sitävastoin oli kerännyt autossa kökkiessään virtaa ja olikin hieman ylivirittynyt toimintaan. Odottelin vireen laskua jonkin aikaa ennen lähetystä ja se kannatti – Ninja keskittyi ja noudatti eteenpäin-käskyä kiltisti loppuun asti. Otti hajua tuulesta mennessään oikealla taapustaneista marjastajista, mutta hieman tiukemmalla käskyllä eteni. Tuomari kuitenkin jälkeenpäin kehui koiran janasuorituksen lisäksi minun pienieleistä ja kaunista koiran ohjausta. ;--) Ilmeisesti porukalla on koiran käskytykseen janalla hieman erikoinen ote.

Jana siis Ninjan osalta hyvin, jäljelle lähti tapansa mukaan hieman liian vauhdikkaasti. Ekasta kulmasta vauhdin hurmassa yli, josta pyörähdys ja matka jatkui. Sitten tulikin keppi, kaksi piikkiä ja toinen keppi. Toisessa piikissä oli ilmeisesti pyöritty marjastajien toimesta, sillä sammaleella oli sikin sokin kengänjälkiä. Ninjalla oli varsin vaikeaa, mutta lopulta tuli tyhjempi kohta ja pääsi tarttumaan omaan jälkeen. Tässä välissä meinasi jäädä toinen keppi, melkein työnsin koiran vaan eteenpäin. Onneksi tajusin mokan ja annoin koiran tarkentaa! Kolmoskepille päästäessä Ninja läähätti jo jonkin verran, joten annoin hieman vettä. Sitten tulikin kuivempaa, pari tienylitystä ja kulma. Neloskepillä pidettiin hengähdystauko, sillä läähätys oli jo melkoinen.

Ennen vitosta oli taas kaksi tienylitystä, mutta ennen niitä Ninja teki kulman ihan tien reunaan. Järkeilin, ettei voi pitää paikkaansa (tulisi liikaa mittaa, jos kävisi vielä syvemmällä metsässä), joten painoin kohdan mieleen ja seurasin koiraa. Ninjan jäljestys muuttuikin pian ei hommien tekemiseksi, jäljesti sorkanjälkiä... Päässä hieman kiehahti ja ilmoitin, jotta paras etsiä se oma jälki. Näimpä kaarrettiin jostain kohtaa takaisin jäljelle ja mentiin teiden yli vitoselle. Ninja oli ihan läkähdyksissään ja joi kaiken lopun veden, mitä mulla oli mukana. Ötököitä oli jo niin paljon, ettei kärsinyt kauaa pitää taukoa ja kellokin juoksi niin kovin, ettei olisi ollut aikaakaan. Matkalla kutoselle jäljen päältä juoksi lenkkeilijä (!!!!) pientä polkua pitkin. Ninja oli ihan finaalissa ja keskytti jäljestyksen tuijottaakseen ukkoa. Minä en tajunnut edes käskyttää koiraa, kun jäin tuijottamaan itsekin juoksijaa. Miten ihmeessä siellä keskellä ei mitään oli juoksija lenkillä sellaisella helteellä..?! Nojoo, koira tajusi jatkaa matkaa ja minäkin liinan kiristyttyä. :P Taisi olla itselläkin pää tyhjänä.

Jälki vei kyllä Ninjasta mehut ihan tyystin, ei olla tänä vuonna ajettu kertaakaan tällaista jälkeä, jossa koira olisi läkähtynyt näin pahasti. Ei sillä, että olisin tuollaisella helteellä treenannut muutenkaan... Onneksi Ninjan ominaisuuksiin kuuluu venyminen, kun koiran osaaminen/ harjoiteltu osuus loppuu! :))

muru <3

+ Seuraavaa koetta ajatellen; kuumalla ota enemmän vettä mukaan!

Jäljen jälkeen yritin kaikin keinoin jäähdyttää Ninjaa (kasteltu pyyhe, vettä mahaan). Onneksi meitä ennen ruutuun oli menossa pari koiraa, joten Ninja sai hetken hengähtää. Esineruutu oli jonkin matkan päässä autoilta, joten menin puoliväliin pieneen metsikköön varjoon odottelemaan Ninjan kanssa. Siitä sitten ruutuun, ilmoittautuminen ja tuulen tarkastus – kevyt tuuli kävi oikeasta sivusta hieman viistosti takaa. Lähetin vasemmalta ja edetiin pisto + esine. Ninja olisi kyllä aina luovutuksen jälkeen ollut lähdössä ruudusta poispäin, missä yleisö seisoi. Kääntyi kuin haussa toiselle puolelle keskilinjaa.. Omituista. Useampi kilpailija sanoi kuitenkin oman koiransa tehneen samaa, että tiedä mikä juttu se sitten oli.

+ Treenattava odottelua ennen esineruutuun menoa ja pidempää siirtymistä odottelupaikkaan ja odottelupaikasta ruutuun!!

Tottisten alkuun olikin sitten monta tuntia ja siinä välissä kerkesi sitten ukkonen nousta. Viimeisessä parissa oli kolme voittajan koiraa, joista ensimmäisessä suoritusvuorossa ollut koira pääsi tekemään liikkeen vielä kokonaan kuivaan keliin. Sitten Ninja paikallaoloon, jonka ainaka alkoi sataa. Parin tehdessä vikaa luoksetuloa alkoi sataa aivan hemmetisti sitä satoikin meidän liikeestä maahanmenoon ja luoksetuloon asti. Kuuro muistutti lähinnä saavista kaatamista ja Ninja olikin juuri sen näköinen, kuin kastumista vihaava koira voi olla. Ukkonen oli tosi lähellä salama - jyrähdys laskennalla ja minä sitten vikisinkin ennen omaa liikkeiden suoritusta aloittaessa tuomarille paniikissa tauosta. Tuomari ei kuitenkaan siihen suostunut, joten tehtiin sitten liikeet. Seuraamisessa tein alkuun kivan älynväläyksen paniikissani ja en antanut koiralle mitään seuraa-käskyä. No, koira tajusi tekevänsä seuraamista vasta täyskäännöksen jälkeen... Jäävät oli ihan ok, luoksetuloissa edestä sivulle siirtymissä ongelmaa (tykkään näistä joskus tehdyistä koulutusvirheistä!). Samaa ajatushäröä näkyi noudoissa, mutta homma lieveni koko ajan. Noudot oli aika perus, kaipaisivat painetta as usually. Eteenmenossa ei sitten reagoinutkaan käskyihin lainkaan.

Tottiksen jälkeen fiilis oli sanalla sanoen paska. Tavallaan helpotus siitä, etten kuollut salamaniskuun, mutta sitten ärsytys, kun en kyennyt ohjaamaan koiraa. Ninja teki kuten yksinään kykeni, minä en kyennyt olemaan läsnä. Oli tosi paska ohjaaja-fiilis. Sitten piti vielä kuunnella tuomarin selostus erinomaisesta koulutustasosta ja hienosta siitä ja tästä.. Plaah. Ahdisti. Kun olin päässyt autoon ja matkalle kohti Sastamalaa (kiitos Hetalle muksasta lomapäivästä!), alkoi hiljalleen olo helpottua. Tai siis helpotus nousta pintaan. Tulosta ei osannut edes ajatella, ensimmäisenä soitin kotiin äidille, että olen hengissä. Sehän oli ja on tärkeintä.

Jälkeenpäin arvostus on siirtynyt henkiin jäämisestä tulokseen. PÄHEETÄ! VALIOKELLO TIKITTÄÄ!!!

Paluu treenikantaan tapahtui tottiksen osalta heti seuraavana päivänä, kun käytiin treenaamassa Hetan kanssa. Aluksi ei nostanut itse virettä ilmoittautumiseen mentäessä, mutta teki sen sitte seuraamisessa suoralle lähdettyä. Pääsin siis palkkaamaan. :) Positiiviseksi yllätykseksi Ninja teki todella siistin eteenmenon maahanmenon (lue; ei lenkittänyt liiemmin). Kokeessa ehkäpä sattui joku aivopieru tai sitten ei vaan kuullut ukkosen ja sateen takaa mun käskyjä. Tietysti mahdollista on Ninjan tuntien myös se, ettei elukka vaan vaivaitunut tottelemaan käskyä. Kuitenkin haluaisin uskoa, että tässä vaiheessa olemme jo päässeet siitä eroon. :--) Ollaan tehty eteenmeno maahanmenolla tuon jälkeen kahdesti ja edelleen homma pelittää. Mutta harjoitukset jatkuu!

Tottiksessa en ole oikeastaan tehnyt muuta kuin virettä ja rikkonut seuraamisessa kaavaa. Tasamaata tehty kahdella viimeisemmällä treenikerralla varioiden. Tää on kyllä ehdottomasti Ninjan heikoin liike – vaatisi painetta, että näyttäis jollekin. Seuraavaksi pitäisi tehdä jääviä ajatuksella asento-naksu-maksu. Esteitäkin tietysti vois treenata, kunhan vaivautuisi esteelliselle kentälle asti. Ja eipä tällä reenimäärällä liiemmin ehditä kehittyä... 2vk ja 4 treeniä.

Maastoja on treenattu kahdesti; yksi jälki ja kaksi esineruutua. Kokeen jälkeen ensimmäinen ruutu kivasti jyrkkään rinteeseen (helpot ja paluttavat on epäonnistujille vaimitensemeni), ts. kaksi kaistaletta ja kaksi esinettä. Ei nostanut etuesinettä mun yrityksistä huolimatta... HUOH! Jälki oli tuore (puoltoista tuntia), lyhyt ja ilme hyvin innokas. Ehkä liiankin.

+ pidempi jälki vielä ennen piirimestaruuksia!

+ jäljet vanhoja!

Ninja on viettänyt siis pääasiassa kokeen jälkeen kesälomaa, Jullella on ollut enemmän äksöniä. Julle vietti mm. päivän Tommin huostassa, olivat käyneet nakkikioskilla ja nuohonneet muutenkin ympäriinsä. Juustopään fiksuutta, komeutta ja hyväluonteisuutta oli kehuttu joka paikassa. Äidin kanssa kloppi kävi hakemassa rokotukset tänään ja sielläkin oli tuttuja ja tuntemattomia ollut kehumassa pientä miestä. Julle on yksinkertaisesti vaan loistava pieni koirapoika. :))

KVA kello käynnistetty!

2011-07-13T16:53:00.001+03:00

Maasto 200p:
esineruutu 30p
jana 40p
jälki 130p

Tottis 87p:
paikallaolo; erinomainen
seuraaminen; erinomainen
liikkeestäistuminen; erinomainen
liikkeestä maahan ja luokse; erinomainen
liikkeestä seiso ja luokse; erinomainen
tasamaanouto; erittäin hyvä
hyppynouto; erittäin hyvä
estenouto; erittäin hyvä
eteenmeno; puutteellinen (0p, ei pysähtynyt ollenkaan....)

Yhteensä siis 287p 1-tulos ja 1. sija. Olen huisin ylpeä mun pienestä sukkajalasta! <3

...yksityiskohtaisempaa selostusta tulee, kunhan kerkeän raapustaa.

Koepaikka(!) ja muita kuulumisia

2011-07-06T20:15:00.000+03:00

Saatiin siis viimein koepaikka (!!!) ja sen perässä ajetaan sitten Hämeenkyröön asti. Mahtavaa päästä ottamaan vähän tuntumaa kisaamiseen ennen piirimestaruuksia! Hieman jo jänskättää, eikä kokeen aikataulusta ole vielä hellevaaran takia tietoa, mutta eikös se siitä. :)

Kokeeseen valmistautuminen suoritettiin kevyen kaavan mukaa, sillä tässä helteiden aikana en oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Sunnuntaina iltaruualla läheisellä leikkikentällä vähän seuraamista, jäävät irtona ja eteenmeno. Maanantaina kävin kpky:n kentällä tekemässä pikkasen seuraamista, noudot ja eteenmenon. Pientä ahdistusta aiheutti Ninjan viritelmä suorittaa A-estenoudon palautus metrisen kautta. Ja minä automaattisesti sitte kehuin, kun tuli niin hienosti suoraan eteen. Jos on joskus kuullut sanonnat sitä saa mitä tilaa, tietää mitä tästä seurasi.. Ninja teki nimittäin saman kaks kertaa peräkkäin. Sitte vasta mulla alko raksuttaa ja kolmannella kerralla heitin kapulan vinoon vastakkaiselle puolelle, että olisi joutunut ohittamaan A:n suorittaakseen paluun metrisen kautta. Näin saatiin onnistuminen ja eteenmenoa ennakoiva ja turhaumaa kasvattaja elukka pääsi latasemaan päämääräänsä. Jos jotain positiivista, niin kaikki metrisen hypyt oli selkeesti mietittyjä, haki itse ponnistuskohdan, eikä liitänyt yli hullunkiilto silmissä. Tänään sitten kävin kentällä tekemässä vähän seuraamista ja pelkän estenoudon. Huvittavaa nähdä, miten palkkauksen jälkeen elukka oli niin menossa eteen – kyllä oli ilme näkemisen arvoinen, kun hommat loppui ennen eteenmenoa.

Kuivaharjoittelin kapulan heittämistä esteillä molempina päiviä pitkän tovin, tänään tuntui jo pikkasen paremmalle. Mutta siltikin kapula saattaa jollain kertaa singota hornan tuuttiin – toivottavasti se epäonnenkerta ei satu kokeessa!

Maaston osalta toivon, että tauko on tehnyt hyvää. Kaikki viimeisimmät jäljet kun on ollut jollain tavalla koiraa rassaavia. Innostuin treenaamaan vaikeampaa ja vaikeampaa, jäljen vaikeus ja olosuhteet vedettynä niin, että koira juuri ja juuri selviytyi jäljistä. Eilen sitten tauon jälkeen ihan perus harjoitus, 3 keppiä 300m sisältäen yhden piikin ja ysikymppisen. Piikin läheltä meni joku fifien ulkoiluttaja (huomasin vasta tällöin, että siinähän menee hento polku), joten arvasin Ninjan olevan ongelmissa. Ajoi siihen asti hyvin, omalla tyylillään yli kulmasta sen 3m ja sitten ”oho, jälki hukku”. Nappasi arvattavasti sitten sieltä edestä sen lenkkeilijän hajun ja lähti jäljestämään sitä. Pyysin sitten kääntymään ja etsimään jäljen takaa, jolloin nappasi oman ja ajoi loppuun normisti.

Koetta ajatellen ei voi muuta kuin toivoa, ettei meidän jäljelle satu harhoja ainakaan kulmiin/ niiden lähelle.

Tänään sitten illasta esineruutu, jossa pientä kummallisuutta aihutti eestakasin ruudun yli sinkoilleet avaintenetsijät. Käytiin tallaamassa Tuulan kanssa ruutu ja kun palattiin koiran kanssa takaisin, käveli metsässä ruudun ulkopuolella lauma ihmisiä. Menin itte kyllä aikas sekasin ja eipä Ninjakaan moodittunut kovin hyvin. Taisi kuvitella menevänsä hakumetsään, vaihteeksi. Noh, sinkoiltuaan ruudussa (ja yritettyään jälkiä pitkin sen ulkopuolelle) käskin sen takaisin ja odotettiin hetki, jotta hengitys tasaantui. Sitten lähetin uudelleen ja nyt nosti kaikki 4 esinettä (2 takana ja 2 edessä) hyvin. Ei ihan menny putkeen tämänkään osa-alueen kenraali siis...

Noh, nytpä ei voi muuta kun keskittyä mentaaliharjoittautumiseen ja eväiden miettimiseen. :--) Hyvä ruoka, parempi mieli!

Kävin lauantaina hakemassa Sinikan vanhan väliseinällisen kahden koiran autohäkin, joka pienellä fiksaamisella pelittää meillä varsin mainiosti. Kiitos vaan Sirpalle vinkkaamisesta ja Sinikalle häkistä! :) Matkan varrella oli tarkoitus kävästä Lahden kentällä ottamassa vähän tottista, mutta siellä olikin kisat. Nooo, ajatushan on tärkein!

Jullekin on viettänyt treenilomaa, mitä nyt pikkasen jotain mielenvirkistystoimintaa harjoitettu. Ennen taukoa ehdittiin ajaa muutama jälki ja Julle olikin jo varsin pätevä tehden hyvin 3-5 askeleen tyhjiä. Sitten sattui yksi jälki, jossa oli muurahaisia. :( Ihmettelin, että onkohan nappulan lionneet jotenkin oudosti, kun mässytti niitä imuroimisen sijaan. Jäljestys myös alkoi katkoilla mässyttämisen takia ja ihmettelin enemmän, kunnes Julle sitten vain oksensi kaiken syömänsä ruuan kera muurahaiskuorrutuksen suoraan keskelle jälkeä. Siinä sitten ihmeteltiin, sekä minä että koira, että mitäs nyt... Julle sitten keksi ratkaisun ennen minua ja jatkoi kasan yli jäljestystä loppupurkille. Koska en osannut tehdä mitään, annoin koiran jatkaa – en osaa edes jälkeenpäin sanoa, oliko tyhmä vai järkevä ratkaisu. Tuon jäljen jälkeen ajettiin sen kaksi jälkeä melkein tuoreeltaan, jotta murkut ei kerkeisi vaeltaa mistään apajille. Jäljestys oli odotetusti epävarmempaa ja jotenkin vaisumpaa, kuin ennen murkkuäksidentiä.

Eilen sitten ajettiin pitkästä aikaa jälki ja Julle oli ihan hyvä. Oli vähän liian nälkä, joten meni hieman säheltämiseksi. En osaa pelata Jullen mielentilan kanssa vielä yhtään.. Mutta positiivisuus kunniaan; harjoitus tekee mestarin!

Aijoo! Tässä hellettä pidellessä ehdittiin käväistä Jullen kanssa mätsärissä. En ollut mitenkään erityisen innostunut kiikuttamaan itseäni paahtumaan Jullen kanssa jonkun kehän reunalle, joten tarvitsin hienoista painostusta lähtöön. Maalaistollolle kun tekee hyvää nähdä elämää, niin tuli sitten lähdettyä. Julle käyttäytyi alusta asti yllättävän fiksusti, eikä yrittänyt raahata mua perässään kovinkaan kauaa. :P Ennen kehien alkua Julle ehti hoitaa myös belgien pr-hommia olemalla oma aurinkoinen itsensä. Kehässä Julle yllättikin mut aika lailla olemalla varsin rauhallinen ja käyttäytymällä varsin mallikelpoisesti! Olin todella ylpeä pienestä valkoisesta miehestä! Käytöksen kruunasi sijoitus eli juniorien punaisten toinen. Punaisten kehässä valittaessa kolmen kärkeä alkoi mitta sitten täyttyä, kun molemmin puolin olleille kilpakumppaneille lirkutettiin, heiluteltiin ruokaa nenän edessä ja sitten sitä tietysti vielä syötettiinkin niille. Ihan epistä Jullen mielestä! Handleri Tommille iso kiitos Jullen kehään viennistä, erityismaininta liikkeessä kurveissa veneen kääntämisestä. ;)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä; kesäkuussa meillä kävi hoidossa pikkiriikkinen Tippa-sheltti. Alun järkytyksen jälkeen meni tervujen seassa siinä missä isompikin ja intoutui leikkimään lopulta Sanin kanssa pehmolelulla aivan villinä. :--) Oikein valloittava pieni turkki, tuollaisen voisin huolia minäkin! :))

Kummin pieni sievä

Ei vieläkään koepaikkaa

2011-06-16T17:26:00.005+03:00

Lomailu on kyllä maistunut, mutta maanantaina kutsuu työt (=tienaaminen). Näimpä aikaa onkin käytetty varsin ahkerasti kaikkiin aktiviteetteihin. Treenattukkin on, tosin ei mitenkään kummoisen paljon. Hieman kyllä jyrsii, kun suunnitelma kolmosen korkkaamisesta alkukesään meni mönkään. Tälle päivälle oli 4. varasija kolmen koiran kokeeseen, mutta yllätys yllätys, ei paikkaa irronnut. Pieni toivo on, että 2.7 päästään kaupunkiottelussa kisaamaan, jos vaan voittajan jäljentallaajia saadaan kokeeseen tarpeeksi. Onneksi syksylle on sentään kaksi varmaa koepaikkaa; piirimestaruus ja rm.

Viikonloppuna lilluskeltiin ihanasti makeen sään suosiessa Vesijärvessä, josta kiitos Lahdenpoppoolle! Ainoa treenaamiseen liippaava oli kakstuntinen pikkujälki kahdella piikillä ja ysikymppisellä, jossa tuli sitten samalla tesmattua, miten vaikeeta ko olosuhteissa jäljestys on. Piikit on Ninjalle toistaiseksi haastavia ja kun ei pidä jäljestä niin huolta, on jäljestys semmosta soutamista jäljen päältä sivuun ja takaisin. Eka piikki yhtä hyrräämistä, toka aavistuksen paremmin ja ysikymppinen sitten normi. Janalla teki tämän kevään perinteisen; vastatuulijana, yritti oikaista jäljelle --> puutuin ja uusin lähetyksen --> otti takajäljen.

Tiistaina sitten seuraava harjoitusjälki, jossa kolme piikkiä ja ysikymppinen. Tallaajalle kävi fiba ja kepit oli vasta piikkien jälkeen, joten ekat 500m oli kepitöntä. Jana TAAS vastatuuleen, mutta otti sanallista ohjausta vastaan ja eteni suoran (!!!!). Jäljellä kamala vauhti ja sain pidättää ihan kunnolla (yöllä satanut ja jälki vain reilu tunnin vanha), joten eka piikki aivan kamalaa hyrräämistä, tokossa aavistuksen paremmin. Mutta aijjai, kolmas olikin sitten jo Ninjaksi hyvä ja siitä sitten pääsi palkkaamaan kepillä. :)) Tästä sitten meno rauhoittui ja kerättiin loput kepit talteen, ysikymppinen meni kuten kuuluu ja ilmaisut oli hyvät.

Keskiviikkona sitten pieni maanpinnalle palautusjälki; janalta 50m ja keppi. Arvelin, että jos torstaina varasijalta kokeeseen päästäis, ei uskalla jättää jälkeä tuohon tiistaiseen - kaasu meinaan saattanut hirttää kii. Oli kyllä koiran ilme näkemisen arvoinen, kun keppi tuli "heti" ja sen jälkeen ei edes jatkettu jälkeä.. :--)

Tämän jälkeen esineruutu ilman välipalkkaa ja nostatin 5/5, en tiennyt esineiden paikkoja (paljastui, että 2 oli edessä, yksi keskellä ja 2 takana). Alkuun oli kauhea raivo, mutta kolmannen esineen jälkeen tuli joku ihmeen juokseejuokseejuoksee-vaihe. Hakuleiri-esinetreenin jälkeen tosin selkeesti se neljäs esine on vaikee. :S Ärsyttää kyllä, että annoin ajaa koiran sellaiseen tilanteeseen. Mutta onneksi Ninja paikkaa itse, kun antaa vaan mahdollisuuden. Tämä oli vasta toinen (hyi mua!!) esineruutu sen leiritreenin jälkeen, joten ei ihme, että näkyy painetta/epävarmuutta/epäuskoa. Annoin sitten purkaa itseään ja minuutin juoksemisen jälkeen alkoi työskennellä. Neljäs esine oli aika vaikea, mutta kun sen löysi, aukesi vyyhti ja vitosen kaivoi esiin puolessa minuutissa.

En tiedä, onko älykkäiden mielestä tällainen "anna koiran itse työstää ja aktivoitua" tyyli mitenkään järkevä, mutta minusta se tuntuu hyvälle. On mukava huomata, että koira pystyy aivan itse aktivoitumaan ja pääsemään eteenpäin vain oman pääkoppansa avulla. Toisaalta se taitaa kertoa enemmän koiran ominaisuuksista kuin koulutuksen järkevyydestä...

Ja entäs Julle? Klopin jälkimistä on tullut pohdittua ja kokeita on tehty. Tällä hetkellä kykenee ajamaan 3 tyhjää ilman rytmin hajoamista. Mutta se suurin; Julle jäljestää jo kaikila neljällä jalalla seisten! Enään ei kynnetä rintakehä maata viistäen. :P Oikea mielentila antaa edelleenkin odottaa itseään, mutta eikös se siitä. Julle on tainnut ajaa tähän mennessä 7 jälkeä, joten ei kaiketi pitäisi olla kamalan tyytymätön. ;--) Eläinkokeet jatkuu, ans kattoo kuin pitkälle me kesän aikana ehditään. :) Tottiksessa painin seuraamisen kanssa, en ole keksinyt, miten saan pään (ja yläkropan) asennon oikeaksi... Yrityksilläni aikaansain a) pomppimista b) takaraivo reidessä kiinni kenottamista. Jatkamme siis tälläkin saralla eläinkokeita. Josko jotain ideaa tähänkin alkaisi tulla.

Ps. Äiti on pitkin kevättä selittänyt, miten he aina illalla Jullen kanssa ovat treenanneet. Tänään sain pakotettua äidin näyttämään, miten ne Jullen kanssa on treenanneet. Omintakeinen tyyli ja molemmat niin tosissaan. :--) Ohessa kuvatodisteet;

Kaukojakin ovat treenanneet (!!!) ja äiti on yrittänyt opettaa seisomista vain hokemalla seiso ja heiluttamalla namia. Jostain syystä Julle on oppinut vain tulemaan luokse ja syömään kädessä olevan namin.. Kummallista. :P

Positiivinen asenne ja ei kolhut tunnu

2011-06-07T21:23:00.002+03:00

Jullen suhtautuminen elämään tuli taas vastaan, kun nyt illasta onnistui jotenkin survomaan putkiluun alaleukaansa kulmureiden taakse. Puhuin puhelimessa ja yritin sitten siinä samalla sitä irrottaa, mutta eihän se liikkunut mihinkään.. Verta sain kyllä valumaan ja irti jopa vinkaisun, kun yritin väkisin vääntää luuta vasten suunpohjaa. Ei onnistunutkaan ihan niin helposti, lopetin puhelun ja vääntelin luuta viisi minsaa. Kivasti verta tihkui, mutta luu tuntui jämähtäneen paikalleen. Meinasi ihan epätoivo iskeä, että tämmöisenkö takia pitäis päivystykseen lähteä, rauhoittaa koira ja sahalla vetää luu halki. Ajattelin, että vielä kerran kokeilen oikein napakasti ja vaikka vedän kulmurit suusta. Väkivalta auttoi (kerrankin) ja sain väännettyä luun pois. Tässä kohtaa itselle suunnaton helpotus ja mitä tekee koira? On kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ilme kun kynsien leikkuun jäljiltä, perushuttua Jullen mielestä.

Omaa älykkyyttäni kuvaa se, että ärsyynnyin tästä hetkellisesti aivan spontaanisti. "Missä se kiitollisuus ja helpotus?!" Järjellä ajatellen taas kerran Julle ilmensi sitä, mistä siinä niin sairaasti tykkään: tulipa eteen mitä tahansa, loppupisteet jää aina plussan puolelle eikä hommasta jää mitään negatiivisia muistoja.

Ei voi muuta sanoa, kuin että toivoisi itsekin voivansa suhtautua elämään noin! Julle <3

Jullen ensimmäinen oma treenikerta

2011-06-07T13:48:00.001+03:00

Olen niin ahkera, että Julle pääsi (vasta) tänään ekaa kertaa ihan omiin tottistreeneihin. Juusto tuskin ymmärtää, millaisen kunnian ainoana treenikoirana osakseen sai, mutta mitäs pienistä. :--)

Otettiin perusasennon hakua Lauran vahtiessa ja sitten vielä nameilla jääviä irtona. Istuminen on hieman hukassa, kun ollaan viimeksi tehty vain nopeita maahanmenoja. Tasapaino tälleen alussa on vähän hataraa, kun hommat ei ole mitenkään edes päässeet aivokuorelle asti, saati selkärankaan. Pienellä viilaukella (en itse liikkunut ja isompi käsimerkki) sain Jullen istumaan. Seisomiset onnistui tänään hienosti, olihan sen osalta jo 3. treenikerta. ;) Loppuun vielä vähän leikkiä ja sitten autoon.

Toisessa setissä sitten käytin apparimahdollisuutta hyväksi ja tehtiin luoksetuloja. Pyrkii perään, mutta tätä kyllä vois vahvistaa ihan erikseen. Tehtiinkin pari ihan vaan yrittämisestä perään pääsyjä, jotta olisi aktiivinen koko ajan. Ei yhtään hullummin ensimmäiseksi treeniksi! Loppuun vaan yleistä riehuntaa.

Hieman kyllä tuli ekassa setissä riehuttua liikaa ja näki, että ötökkä väsähti. Onneksi (tässä kohtaa onneksi) lataa akkunsa pikavauhtia ja uusinnalla oli taas täysillä tulossa. Vasten hyppimistä on alkanut tarjoamaan vähän enemmän jo ja yhtä haukkua otin leikityksen keskellä pariin kertaan. Julle on vaan niin hyväntuulinen hönttiäinen, että sen kanssa rilluttelu on terapeuttista. En millään muotoa kykene ottamaan sitä vakavaa ja tarkkaa väkerrystä meidän yhteysiin treeneihin. Tämmönen yleinen sekoilu on yksinkertaisesti liian hauskaa!

Just can´t get enough

2011-06-07T13:33:00.002+03:00

Viikonloppuna vedettiin leirillä kahdet hakutreenit, perjantaina tottista kaiman kanssa ja lauantaina hakuutuksen jälkeen esineet. Jullen osalta leiri sujui uiden ja autossa kökkien, ensimmäinen kosketus laiturihyppyihin myös tuli otettua. Julle on kyllä niin ihana hölmö, oikea terapiakoira. Sen kanssa ei oo niin nöpönuukaa, kun Jullen maailmankatsomuksen mukaisesti kaikki on kivaa, siistiä ja hienoa. Näimpä laiturilta järveen työntäminen aiheutti vaan sen, että meni rantaan päästyään uudelleen laiturille ja hyppäsi itse veteen. Yksinkertaisuus on kaunista. :--) Tosin taas tuli ehjä eteen, kun yritän luistaa pohjien teossa ja en edes ole opettanut koiralle oikeaa paikkaa sivulla. On vaan niin siistiä, kun se tarjoaa jo sivulletuloa, joten oon sitten vaan palkkaillu sitä vailla järjen häivää siitä silkasta yrittämisestä. Olisi kyllä reilumpaa opettaa asia ensin kunnolla, mutta kun ei MILLÄÄN malttaisi. Tänään ja eilen tuli palkkailtua sitä vaan tarjoamisesta. Mä alan olla niin hulluna sen kanssa tekemisestä, että lähtee mopo käsistä. Juusto on vaan niin siisti peli!‎

Mutta siis takaisin Ninjaan. Perjantaina siis tottista, eka paikallaoloa häiriöksi toiselle koiralle ja sitten toisessa osassa seuraamista ja esteet. Keskittyminen silkkaan hauskanpitoon aiheuttaa kyllä seuraamisen käsille leviämistä, eli pitäis alkaa tehdä sitäkin ajatuksella pelkän keulittamisen sijaan. Noh, mutta vastaa hyvin sosiaaliseen ja nousi tosi kivasti p-olon jälkeen. Positiivinen ajattelu, positiivinen ajattelu.. :) Esteet ihan jees, metrisessä kerran mokas hypyn ja vähän kolahti. Ilme kuitenkin kiva ja tarjosi vielä treenin jälkeen molempia esteitä ihan itsekseen.

Leirillä Ninja hakusteli myös varsin hyvin ja saatiin erinomaiset treenit vedettyä. Lauantaina Ninja oli kiltti (tauko kiltteyttää?), tehtiin 5 maalimiehen yliheittoharjoitus sisääntulolla ja loppuun vielä sai yhden haamun. Onnistuin itse toimimaan fiksusti ja Ninja otti ohjausta hyvin vastaan. Tauko tai uusi treenitapa aiheutti selkeesti pientä hämmennystä, joten ei ollut liian nokkava ja tietäväinen. Tommosena koiran ohjaaminen risteilyyn tuntuis kyllä niin kivuttomalle! Totuus vaan on tarua ihmeellisempää ja siitä esimakua tuli heti sunnuntaina.

Eli siis sunnuntaina Ninja olikin jo normaalissa vedossa (?), nokkava asenne ja yritti toteuttaa omaa mielikuvaansa heti kun tuli tilaisuus. Suunnitelma oli tällainen; treenataan suoria pistoja ja kasvatetaan ilmaisumäärää neljällä ekalla maalimiehellä, joiden jälkeen kaksi kivakivaa. Ykkönen haamuna, 15 haukkua. Kakkonen haamuna umpparissa, 30 haukkua. Kolmonen valmiina ja palkkaus vasta hyvästä sarjasta mun seisoessa koiran sivulla. Nelonen valmiina ja 10 haukkua. Vitonen haamuna ja palkka haukun aloituksesta.

Ekat kaksi ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta kakkoselta lähdettäessä rekisteröi nelosen metsään jäämisen. Tästä hyvästä yritti sitten ensin roiskaista vaan kolmosen puolelle ja livahtaa neloselle oma-aloitteisesti. Sain kuitenkin huutamalla keskyttämään idiotismin ja lähetettyäni kaksi kertaa uudelleen, eteni riittävästi ja sai hajun kolmosesta. Ilmaisu oli sanalla sanoen raivoisa, roiskutti kunnon räät maalimiesparan päälle. Piti vissiin purkaa vähän turhaumaa.. ;--) Ilmaisu meni ajatukseni mukaan, eli otti häiriötä minusta. Ilmaisu normalisoitui vasta mun pysähdyttyä koiran sivulle. Nelosella tuuli kävi niin, että koiran piti upota alueen ulkopuolelle saadakseen hajun, tämä ei tuottanut Ninjalle ongelmaa. Koska homma kesti, kerkesin huutaa "hyvä!" kahdesti. Toinen ajoittui siihen, kun oli juuri aloittamassa ilmaisun. Oli kuulema istunut hetken tuijottaen maalimiestä ja sitten aloitti haukun. Sitten vitonen olikin vaan loppupalkka sukkajalalle. :)

Treeninä tää sunnuntain veto ääreishyvä. Samaan treeniin saatiin sekä nenäkkyydestä huomautus että ilmaisun aloitus mun huudoista huolimatta. Olen todella tyytyväinen tuohon pieneen eläimeen! Minä itte -asenteeseen puuttuminen on todella hyödyllistä ja nokkavan ötökän kolautus tuntuu aina NIIN hyvältä! ;--) Koutsilta saatiin paljon hyvää palautetta sekä ohjaajan että koiran työskentelystä. Keskusteltiin kisaamaan lähdöstä ja kisanomaisten treenien tärkeydestä mun oman oppimisen kannalta. Ninja on pienestä treenimäärästä huolimatta todella hyvällä mallilla, kun nyt vaan malttaisin tehdä edes tässä lajissa jotain valmiiksi ennen kisaamista. Mulla kun on tapana mennä perse edellä puuhun kaikessa..

Leirillä tuli taas lisää mielikuvaa, miten voin edetä Ninjan kanssa ja lisäksi treenitapoihin uudenlaista sovellusta tarjolle. Haamujen käyttäminen ei tämän ideologian mukaan vie koiraa taaksepäin eikä edes voittajan hakukoiralta kuulu jättää niiden käyttöä pois. Koiran "huijaaminen" haamusanalla on tavallaan tuttu, vaikka en ole ajatellut koiran ymmärtävän "siellä" -sanaa ihan niin. Oli miten oli, näemmä sitä käyttää muutkin. :--) Jäi tosi hyvä fiilis kyllä ja tuntuu, että haun koulutuksen koukerot alkaa minullekin aueta.

Treenilistalla siis erityisesti:
- tyhjät
- hallinta
- palkattomuus
- yliheitot
- ohjaajan toiminta (lähetykset, koiranluku ja MAASTONLUKU)

Kiusa oli sunnuntaina käynyt ensimmäisessä näyttelyssään ja tuloksena H pomppimisen kunniaksi. Kiusalla oli yllätys yllätys ollut todella kivaa. Tuomarin näkemys belgin turkinvärin kehityksestä lienee aika omalaatuinen, mutta ymmärsi sentään siistin rakenteen päälle. :)

"Lupaava nuori narttu. Hieman pitkärunkoinen. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Alalinja vielä tässä vaiheessa voimakkaasti nouseva. Hyvä ilme. Kaunis kaulan asento. Yhdensuuntaiset kallon ja kuonon linjat. Hyväasentoiset korvat. Kauniit, tummanruskeat silmät. Leikkaava purenta, p1 oikealta ylhäältä puuttuu. Liikunta vielä hyvin pentumainen korkealla hännällä. Hyvin vaalea turkin väri vielä tässä vaiheessa. Ystävällinen käytös."

Sievä Kiusnau tottissemmassa

Suomi pärjäsi jälleen hyvin FMBB:ssä, mutta sitäkin enemmän hehkututtaa Ninjan siskon Nikitan ja Annen suoritukset. Pari pääsi yksilöfinaaliin ja lopullinen sijoitus oli hienosti 11. SUPER!! Taso on kova ja parin sekunnin ero tekee sijoituksissa paljon.

Jopas oli tauti

2011-06-02T20:21:00.000+03:00

Oksensin kaiken ja enemmänkin pihalle viime la/su yönä, joten koe jäi käymättä. Sairaalakeikan jälkee olo hieman helpotti ja siitä on sitte lähdetty nousuun, tänään eka päivä kun tein jotain raskaampaa. Tämä meinaa käytännössä sitä, että käväisin katsomassa seuran jälkikokeen tottikset, otin pikkasen Ninjan kanssa ja sitten illasta Julle pääsi uimaan ja poikieniltaan Tuulan mustien kanssa. Fritz on jo sen verta iso, että siitä on Jullelle iloa. :--) Julle oli ihan fiiliksissä ja kieriskeli nurtsilla pennun puruleluna. Se sitten kyllä osaa olla fiksu pienempien ötöjen kanssa!

Koska olo sen verta parantunut, uskallan suunnata hakuleirille vkl. Ens viikosta sitten pari Turkupv ja takaisin Kouvolaan. Koekalenterin osalta ollaan vielä Ninjan kanssa vähän auki, 4. varasija on kolmen koiran kokeeseen, joten hieman heikolle vaikuttaa...

Loppuun Jullen ilakointikuvia (c) Tuula Hietanen

Sani 10v kakkubileet

2011-05-26T23:27:00.002+03:00

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

Kakkua piti haistaa jo vähän voimalla kuorien läpi..

Sitten yritettiin ottaa kuva sankarista ja kakusta - mutta ei ne molemmat vaan mahtuneet (kokonaan) samaan kuvaan.

Seuraavaksi sankari otti erivapauden "vähän maistaa" kakkua

Ja eihän siinä kerenny ku yrittää kieltää, mutta kun kerran maistoi, niin se oli menoa sit. Ahneella on p.... loppu, kun meinas mummo kakkuunsa vielä tukehtua. Vai oliko kakun kostutus kenties hieman epäonnistunut?

Hieman meni mönkään tämän sankarin kakkukuvaus. Ensin turmelee hienon tekeleen jo ennen, kuin sen sai paketista ulos. Sitten ei mahdu sen kanssa samaan kuvaan ja mun säätäessä kameraa menee ja lotasee päällimmäisen kerroksen kitaansa. Noh, ehkä se kaunis kakkuposeeraus ei ollut tässä kohtaa se tärkein.. ainakaan Sanin mielestä. ;)

Ai tää toimiiki nykysin vaan IE:llä?

2011-05-26T23:17:00.000+03:00

Olen ihmetellyt, miksen pääse kirjautumaan bloggeriin sisään ollenkaan. Samaa onkelmaa ollu liikkeellä muuallakin ja hetkellinen ratkaisu löytyy yllättäen IE:stä, jolla homma ainakin näin ensikokeilulla pelittää. Kerrankin päivitystauko on siis johtunut jostain muusta, kun omasta laiskuudesta. ;)

Noniin, eli siis ollaan vietetty vajaa viikko Juustotonta Turkuelämää ja täytyy sanoa, että on kyllä harvinaisen hiljaista. Pallopäätä on oikeesti jo melkeen ikävä! ;--) Täytyy harkita, otanko sen seuraavalle visiitille mukaan, vai selviänkö eroahdistuksesta..

Ninjan kanssa siis valmistauduttu tulevaan koitokseen, joka onkin jo parin päivän päästä. Hui! Toiveissa olisi eheä suoritus ilman liikevirheitä, jotta maastopaikka aukeaisi. Tänään tehty tottiskenraali oli kyllä varsin mainio ja sen puolesta fiilikset on hyvät. Nyt vaan keskityn omaan mentaalivalmentautumiseen ja yritän buustata itseni hyvään vireeseen ja ohjaamaan koira hyvään suoritukseen. Ainoa, mikä ihan oikeesti himpun ahdistaa on metrinen, jota ei törmärin ja sitäkautta treenisaikun takia ole tullut tehtyä kuin muutama kerta. Mua ahdistaa ja koirakin on selvästi epävarma. :( Treenimäärillä ei ole muidenkaan juttujen suhteen juhlittu, mutta laatu korvatkoon määrän. Olen kovasti yrittänyt asennoitua kokeeseen tasontarkastuksen muodossa. Pääsen itse taas haistelemaan kisatunnelmaa, selättämään omaa ahdistusta ja tottiskarsinnan takia verenpaineet nousee lähelle tulevia PM ja RM -kokeiden korkeuksia. Loistava harjoitus syksyä varten!

ps. yritän kirjata vanhempia tapahtumia ylös myöhemmin, kerta tää mesta toimii toisella selaimella!

NYT HUUDETAAN!!!!

2011-05-16T14:35:00.001+03:00

MM-kulta viimein - IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!

Tästä palautumiseen menee pari päivää, palataan sen jälkeen asiaan.. ;--)

Hakukoulutus R.Nieminen, lauantai

2011-05-14T21:01:00.000+03:00

Jos ulkona on 10 astetta lämmintä, eihän vesisateessa voi jäätyä? Näin voisi luulla. Sormet oli niin kohmeessa parissa kohtaa, ettei kyennyt mihinkään motoriseen suoritukseen. Myös kaikki voimat oli kadonnut jonnekkin. Siis nythän pitäis olla loppukevät, mitä tää tämmönen on?!

Noh, vähän ilkeästä säästä ja sitä kestämättömästi vaatetuksesta huolimatta oikein onnistunut päivä. :) Tosin taas sain kuulla, ettei ole mitään ongelmaa ja kaikki sujuu ja plaaplaa... No niihä se menee, kun joku älykäs suunnittelee treenit mun puolesta ja kertoo mulle mitä tehdä, ni kyllä se koira osaa ja pelittää vieläpä ihan niiku pitääki. Kun vaan ittekki oppis ymmärtämään tästä lajista jotain ja viemään koiraa eteenpäin..

Päivän resepti ajatuksella "kokeillaan, mikä toimii":
1. & 2. mm. Ninja näkee, kun kaksi maalimiestä menee alueelle. Vien Ninjan pois, tyypit tulee myös pois. Sitten takaisin alueelle ja molemmin puolin ns. sisääntulot takareunakuljetuksilla. Kauheasti piti koiraa kehua kun vaan kipitti kohti - tuntui tosi omituiselle..
3. mm. valmiina, mutta kukaan ei oikein tiennyt, minne maalimies mennyt -- Ninja teki kauniin tyhjän (elämän eka!), upposi täyteen syvyyteen ja tuli jopa pois kutsuttaessa. Reijan ideologian mukaan tästä palkkasin.
4.mm valmiina ja tällä kertaa tiedettiin missä -- umpparista vielä syvemmälle, jossain 70m kohdalla. Tää ihan bueno, vähän hidasti vauhtia umpparilla, mutta ei edes tarkastanut (tais saada hajun siinä kohtaa, kun nosti nokkaa ja kiihdytti).
5. ja 6. mm pakeneva "puolustusärsykkeellä" -- Ninja aivan liekeissä. :--)

Summa summarum: Ninja osaa sikana semmosta, mitä en edes tiennyt! Paljon tuli kehuja mm. ilmaisun puhtaus/ilme bueno - tuollainen on kuulema ideaali ilmaisu :)), pakenevissa kierrokset nousi huutoräksytyssekoiluun ja silti pysty patoamaan ja keskittymään lähetykseen. Kuulema todella lahjakas koira, jonka kanssa pääsee muutamalla treenillä kisaamaan (JAHAS?!). Vieraat maalimiehet kehui Ninjan käyttäytyneen korrektisti. Tää oli piste i:n päälle. :))

Sain paljon ajatuksia, mitä erilaisia treenejä voisi Ninjalle tehdä ja miten mennä eteenpäin. Kauhun tasapainon saavuttaminen kyseenalaista mun taidolla, mutta ainakin nyt luulen tietäväni, mitä voisin seuraavissa treeneissä tehdä. :--) Tyhj(i)ä aletaan tunkea treeneihin mukaan, kerta se ei aiheuttanut henkistä tuskaa kuin ohjaajalle. Hieman kyllä ajatusmalliin hanaa vastaan tuo hyvä/huono-tyhjä periaate, jota Reija käyttää. Näen kyllä sen logiikan ja koska mulla ei ole parempaakaan tarjolla, yritän kyetä sisäistämään sen ja noudattamaan sitä. Kauhun tasapainon säilyttäminen kyllä tuntuu etukäteen jo toivottomalle.

Tälleen hieman asian vierestä: Itseä hieman häiritsee, kun moni maalimies on koiran kanssa jotenkin jäykkä ja jännittynyt. Vilpitön ja suora kehu ei luulisi olevan vaikeaa, mutta niin se vain on. Ninjaa ei näytä häiritsevän kummallisuus, mutta minua kyllä pistää silmään. Jos ohjeistetaan kehumaan koiraa ylitsevuotavasti ja jakamaan rapsutuksia/taputuksia/lääpytyksiä mielin määrin vapautuksen jälkeen, miten ihminen kuvittelee tämän vastaavan yhtä ainoaa "olipas hieno" ja sitte purkki koiran eteen... Ei voi ymmärtää.

Lapset tajuttoman pätevinä semmassa

2011-05-08T16:05:00.001+03:00

Julle ja Kiusa olivat eilen tottissemmassa harjoituskoirakkoina ja täytyy sanoa, että olen aivan sairaan ylpeä näistä muksuista! Kiusan lahjakkuus nyt on ollut aina tiedossa, mutta Jullen keskittymiskyvyn suhteen olen ollut hieman skeptinen. Teknisestihän molemmat ovat aivan alkutaipaleella, mutta se asenne ja palo tekemiseen on jotain, mitä ei voi koiraan istuttaa. Vaikka sinällään mitään uutta ei seminaari itselle tarjonnut, sai se paljon ajatuksia liikkeelle ja millanistiset ajatusmallit tottiksen koulutuksessa oli hyvin mielenkiintoinen sovellus.

Olen aivan fiiliksissä ja hemmetin ylpeä Jullesta, sillä sen kanssa on kerran käyty kentällä ja en oikeasti tiennyt, miten se tulee toimimaan. Sanat ei riitä kertomaan, miten hieno pieni Juustomies oli! Mitä enemmän mä sen kanssa aikaa vietän ja yhdessä puuhataan, sitä enemmän mä siitä pidän. Julle palkkautuu todella hyvin laumavietillä ja se vastaa siihen todella hyvin. Mieltä lämmittää myös erityisesti se, että voi käyttää ruokaa, lelua ja laumaa aivan sekaisin palkkana ja koiralla on helvetin kivaa.

Nojoo, ettei mee pelkäksi kehumiseksi, niin paaaljon kuvia;

Aluksi vähän sosiaalista

omaehtoista kontaktia

oikeaa tekniikkaa maahanmenoon

paikallaolon alkeistreeniä "ajatus- ja elepaineella"


Julle ei oikein ymmärrä vielä, mitä meinaa "vapaa"

Palkkasana sen sijaan on jo hanskassa


..ja maasta pa:n nousu vähän liiankin innokkaasti

Kehut kelpaa

Just näin; palkkaa koiraa ja kuuntele koutsia samalla

Julle nauttii

ja kentältä voittaja autolle!

Pätevä Kiusa

Päästä jo!

Leiki!

Leiki nyt!

Leikiii!

Viksut ja vilmaattiset

Juusto ja Kisu

Julle tarjoaa vieraillekkin perusasentoa :--)

Ps. Koska blogin päivitys on niin kamalan vaivalloista, siirrän edelleenkin kirjaamatta jääneiden kuulumisten päivityksen tuonnemmaksi. Sen verran kuitenkin totean, että Ninja hyppäsi bc-laakana polvet kolahtaen yli metrisestä aika pahan näköisesti ja nyt koko koira on vinossa -- odotamme siis Tanjalle pääsyä.

pps. Kuvien (c) Minna Ilo, jos minä olen itse kuvassa. Kiitos kaimalle Juuston osion kuvaamisesta!

Täysi kymppi

2011-04-17T11:24:00.000+03:00

Minun oma Pupu 10v! Aika kiitää kuin siivillä, vastahan me oltiin ihan lapsia... Jos saisin sinut uudelleen, voisi minustakin vielä tulla vannoutunut agilityharrastaja.

Whatever tomorrow brings, I'll be there

2011-04-16T17:34:00.000+03:00

Juoksut on hyvä tekosyy, ettei tarvitse tehdä mitään. Ollaan siis tehty vähän tottista läheisellä hiekkakentällä kaksi kertaa viimeisen kahden viikon aikana ja eilen iltaruualla aloitettu keppien ruokapoletti -ajatuksen istuttaminen. Eteenmenoja on mun laskun mukaan tehty tasan 5 kertaa ja ajatus oli viimeisellä kerralla jo vähän palautunut. Hiljaa hyvä tulee ja toukokuun loppuunhan on vielä paljonpaljon aikaa.. ;---) Treenaamista enemmän olen uhrannut ajatuksia kisailmoille.. Onneksi siitäkään ei tarvitse ihan vielä päättää!

Mitäs kyyläät?

Treenien määrä korvataan tällä hetkellä laadulla. Jälkikausi avataan varmaan vasta juoksujen jälkeen, jossei ihmeitä tapahdu. Tässä välissä toivottavasti tulee oikeen kunnon rankkasade, joka huuhtoo pölyt ja homeet veke! Jana on jäljessä ollut meillä se kinkkisin osuus, joten varmaankin alkukauden treenit keskittyy siihen. Viime syksynä ennen lumien tuloa Ninja teki muutamankin oppikirjamaisen 50m janasuorituksen, toivottavasti asiat on muhineet päässä ja homma saadaan ainakin siedettäviin kantimiin ennen koetta. Tällä hetkellä en ole mistään kohtaa varma, miten lähdetään treeneissä edes liikkeelle... Suunnitelman muodostuminen saa siis jatkua pääkopassa.

Esineruutuhommien osalta olen tosin jo alitajuisesti päättänyt, miten treenataan; ruokakuppitreenit, hankalia esineitä & piiloon. Parin treenin jälkeen varmasti näkee, mistä lähdetään liikkeelle/ miten päämäärään yritetään päästä. Syksyyn mennessä toivottavasti ohjattavuus on lisääntynyt, tähän kevään koitokseen tavoitteeksi laitan osaamistason mukaisen suorituksen; koira etsii päämäärätietoisesti työstäen itse aluetta. En viitsi alkaa tappelemaan sen ohjattavuuden kanssa ennen koetta, vaan keskityn vahvistamaan sitä Ninjan omaa päämäärähakuisuutta. Sitten kokeessa toivon, että alue ei ole koiran mielestä epälooginen ja että se ymmärtää tarkastaa koko alueen. ;--) Tässä kohtaa melkein kuulen, miten moni ohjaaja nielaisee epätyytyväisyydestä. En tiedä pitäisikö huolestua, sillä minusta tämä oma suunnitelma tuntuu kaikkein parhaalle tässä kohtaa. :--)

Luovutus

Pääsiäiseksi suunnataan pidennetylle lomalle Kouvostoliittoon. Häkin osalta ei ole _mitään_ tietoa.. Alkaa jo pikkuhiljaa jyrsiä! Pitäis vissiin itse ruveta hitsaamaan.

Tässä viimepäivinä on tullut mietittyä, miten paljon huonoja kokemuksia pienen Jullen pitää elämässään ihmisistä saada... :( Pienen pojan elämä ei ole helppoa.

Maailman paras sukkajalka viis vee !

2011-04-10T16:05:00.003+03:00

Käsittämätöntä mutta totta, Ninja täyttää tänään viisi vuotta. Niihin viiteen vuoteen mahtuu niin paljon, ettei sitä ole järkevä edes yrittää laittaa ylös. Onneksi edessä on vielä paljon mahdollisuuksia ja yhdessä koettavaa. :)

Onnea minun pienelle isolle Ninjalle!

Lisäys: Ninja ei siis tukehtunut niihin kahteen litraan, vaikka turposikin aika reippaasti. :--) Hieman röyhtäytti ja tavaraa tuli parilla seuraavalla kerralla järjettömät määrät. Muuten minkäänmoista eroa normaaliin ei ollut. Mietinkin, että kuinka hemmetin paljon sitä ton kokosen koiran pitää syödä, että menee maha sekasin / ruoka turpoaa ulos mahasta ja oksentaa? Noh, toivottavasti sitä päivää ei koskaan nähdä.

Isot onnitelut lapsille!

2011-04-08T14:23:00.002+03:00

Toivottavasti päivä lupa paljon menoa ja hyvää sapuskaa! Jullelle on kuulema luvassa pitkä lenkki kaveriporukassa ja maksalaatikkokakkua. :))

Lisäys; Ninja juhlisti lapsiaan vetäisemällä kaks litraa kuivaa nappulaa kitusiinsa. Ilmeisesti äitiys on niin raskasta, että tarvii isommat eväät..

Hankalaa kuin panssarivaunun vuokraaminen armeijalta

2011-04-07T21:45:00.003+03:00

Sain lopulta otettu itseäni sen verta niskasta kiinni, että latelen hieman meidän kuulumisia bloginkin puolelle. Elikkäs, mitähän viime kerran jälkeen on tapahtunut.. ainiinjoo, KEVÄT! Se on täällä ja maastokausi lähestyy kohisten. Hienoutta lisää se, että Ninja aloitti juoksun - eli alkukesän jälkikokeelle ei ole ongelmallista muuttuja. JES! Syksyä ajatellen tulee tarpeeseen käydä haistelemassa voittajan tunnelmaa. :P Ajatuksen asteella Imatran koe, mutta 15.5 taitais tulla liian äkkiä.. Kouvolaan taas viikkoa myöhempään ei ole tottiskarsintaa, vaan pitäis päästä puhelimella läpi, enkä oikeen jaksa uskoa että pääseea. Samoin siit viikon päästä Säkylässä koe, johon myös puhelinilmo. Turhuutta! Kuun lopussa tietty sitte APKY:n koe, jossa tottiskarsinta. Aluksi suunnittelin TKK:n kesäkuun koetta, mutta en tiedä viitsinkö ajaa Kouvolasta sen takia Turkuun. Ei sillä, eipä Imatralle täältä ajamisessakaan mitään järkeä olis. APKY:n kokeessa ilmo 9.5 mennessä ja sitten kvl ilmo samana päivänä illasta.. menevät mokomat ristiin! Säkylään on puhelinilmo site tosta pari pv eteenpäin.

Tässä kohtaa vois kysyä, että mitä ongelmaa tossa on; ilmoaa APKY:n kokeeseen ja saa varmasti paikan. Kuitenkin jossain mielen sopukoissa kaihertaa ajatus, että mitäs jossei pääsekkään maastoon. Pelkään, että tehdään pari liikevirhettä ja se oli sitte siinä. Jälki kun kuitenkin on se, joka mua jännittää kaikkein eniten - varsinkin kun keväällä jälkiä alla pari, intoa enemmän kun muistia ja päässä olevat taidot eivät välity suoritukseen. Toisaalta, antaako epäonnistunut koejälki mulle parempaa itseluottamusta syksyn isompia karkeloita ajatellen kuin liikevirheillä koristeltu tottelevaisuus? Mutta olisipahan suurin kynnys kisaamiseen kuninkuusluokassa ylitetty ja saisin huomata, etten kuole jännityksestä odottaessani tuomaria janalla tai parin kanssa kentänreunalla pääsyä suorittamaan. Onhan sekin jo jotain.. :--)

Paikallaoloakin treenattu kerran vahingossa - hyvin pysyi, eli eihän tätä tarvi enää treenata?

Kauhukuvia on hyvä mallailla, kun ei tänä vuonna ole tehnyt vielä kertaakaan kisanomaista tottelevaisuutta saati ottanut kertaakaan esineitä tai jälkeä. Tottiksessa eniten tällä hetkellä mietityttää, tekeekö Ninja juoksusta istumisen seisomisen kohdalla, onnistuuko se tekemään mitenkään päin siedettävän tasamaanoudon, olemaan potkimatta metristä mennessään kapulalle (viime kevään yskänaihe), sinkoaako se eteenmenossa kuinka suoraan/vinoon ja totteleeko se edes viiveellä sitä ensimmäistä maahanmenokäskyä.. Jos jotain lohdutusta, niin Ninjan juoksusta seisominen ei ole ollut vähään aikaan juoksusta istuminen - eikä toivottavasti keksi sitä idioottimaista sovellustaan enää. Tasamaata on tehty pariin otteeseen tarjoamisen kautta, koska ilme siinä on ollut ihan kamala. Jännä juttu, että tekemällä vaikeutuksia ja yllätyksiä estenoudoissa niissä ilme on hyvä. ;--) Metristä ei ole tänä vuonna otettu kertaakaan, joten taantuman mahdollisuudesta ei ole tietoa. Eteenmenoa otettu pari kertaa, korostaen sanaa pari. Ajatus on ihan kadoksissa ja ei osaa yhtään ennakoida, tuntuu olevan ihan kuutamolla. :( Olen ketjuttanut liikkeen todella vahvasti a-estenoutoon ja nyt kun sitä ei pääse tekemään, pursuaa heti orientoitumisvaikeuksia.
Asiaa tietysti auttais, kun liikettä treenaa enemmän kuin sen 4 kertaa. :--)

Kuuluuhan meille toki muutakin kun koepohdiskelua. Ollaan käyty nyt siis tänä keväänä huimat 4 kertaa hakutreeneissä ja heti neljännellä kerralla tuli tuttu kaava; mää tiän itte, missä ne ukot on, älä sää häiritse! Suoraan eteneminen - mitä se on? Osoitettuun suuntaan meneminen - onko se jotain syötävää? Keskilinjan oma-aloitteinen ylitys muka kiellettyä? Täh? Juoksutauon jälkeen palataan asiaan. Tämän vuoden teema vois vähän joka osa-alueella olla kyllä ohjattavuuden lisääminen ja minun kuunteleminen. En tiedä onnistuuko ja voiko loppuvuodesta realistisesti miettiä hakukoetta, aika näyttää. Tekemistä riittää!

Kouvostoliittolaisvahvistusten elämästä sen verran, että elo siellä sujuu aika normaalia uomaa; Julle on hyvin energinen kloppi, jolla alkaa olla kevättä rinnassa ja Sani vastaavasti tuntuu rullaavan samalla höngällä eteenpäin. Talven viimeisillä kantohangilla käydessä huomasi, miten Kurppa ei enää pysy nuorempien tahdissa kilpajuoksussa. Mutta muuten mummous on aika kaukainen käsite minun pikku hiekkajänikselle. Mitä vanhemmaksi Sani tulee, sitä enemmän tuntuu vaikealle antaa sen olla Kouvolassa. Onneksi kesään ei ole enää pitkälti!

Punnitsin Jullen uteliaisuuttani (harmiksi vasta nyt ekaa kertaa) ja painoa on klopilla 26 kiloa. Korkeuden mittaaminen osoittautui liian hankalaksi yksin, joten se sitten jäi. Ihmisten terrorisointi loppumattomalla energisyydellä tuntuu olevan tämän hetken juttu. Pullikointia äidin auktoriteettia (jos sillä semmoista onkaan) vastaan on näkyvissä ja tulipahan itsekin keskusteltua juipin kanssa kynsien leikkuusta. Kun en mielipiteestäni pakittanut, nöpötti Juusto kiltisti koko operaation ajan väänneltävänä. Mukautuvainen lapsikoira, jonka mutkattomuutta hieman hämärtää tämä tuttu "mää itte" -asenne. Miehistymisen elkeitä on toki havaittavissa, saa nähdä pitääkö äidin auktoriteetti vai vesittääkö ylenmääräinen lällyttely uskottavuuden.

Tämä kuu on oikea synttärikuu, ensin Julle ja sisarukset 1v, sitten Ninja 5v ja loppuhuipentumana Sani 10v. Pääsiäisviikolla suuntaan taas Kouvolaan, jolloin Sanille tarjoilaan oikeaa synttärikakkua täyden kympin kunniaksi. Kuvatodisteitä luvassa, kunhan päästään niin pitkälle. :)

Ja mikä se otsikkoon liittyvä tämän hetken suurin hankaluus on? No tietysti raha, joka ei riitä mihinkään. Eläköön opiskelijan köyhyys!

Sievä Pönniäinen

2011-03-23T20:38:00.005+02:00

mumsmums

kenkuru

Penni oli tänään käynyt koettamassa agilityä ja toisin kuin äitinsä, kunnon aksakoiran kiihko syttyi heti kättelyssä. Lapsesta polvi parantunut ainakin sillä saralla! Hyppytekniikan kanssa tosin pientä toivomisen varaa, mutta eihän sitä nyt ihan täydellinen tarvi ekalla kerralla olla.. :--)

Kaunis lapsi on käynyt myös harjoittelemassa törötystä mätsärissä pentujen punaisen verran.

Pohjosenlisä se vaan kehittyy ja komistuu koko ajan - innolla odotamme tulevaa!

Feelin' way too damn good

2011-03-19T17:24:00.000+02:00

Aamusta Haunisissa, eteenmenopallo valmiina. Kentälle meno, odotus, seuraamista juoksumuutoksin ja palkkauksin x4, tasamaanouto x 4 ilman heittoa ja eteenmeno.

+ koira tarjosi aktiivisuutta kun sai pannan kaulaan
+ seuraamisen liikkeellelähdöt vähemmän nykiviä
+ juoksuun lähdöt hallitumpia
+ tasamaa kääntyi heti ja lähti kiihdyttämään
+ kapula on yhä selkeämmin vain vaihtoesine ruokaan, eikä halua omia sitä

- nykii hieman ennen liikkeellelähtöä
- kapulan ottaminen saisi olla voimakkaampi
- eteenmeno suorempi, eikä pongailla maalitauluja kentän reunasta

Liikkeellelähdöt seuraamisessa on kakspiippunen juttu. Tiedostin sen vasta pari kk sitten, enkä alun jälkeen ole kiinnittänyt siihen taas suurempaa huomiota. Odotan vain, että ei nyi kun lähden liikkeelle - eli ehtii sutia sitä ennen lähes joka kerta. Hmmh...

Eteenmenossa tein itte typerän jutun ja otin ihan suoriltaan tasamaan ruokakuppipalkkauksesta lähetyksen. Alaleuka väpättäen elukka sinkosi eteen etsimään toista ruokapurkkia ja löysi pallon. Ilme oli ihan että haista kuule p.. En sitte edes itte tyrkyttäny sitä leikkiä, kun kävi leikin seassa hakemassa kapulan ja tyrkytti sitä vaihtariksi ruokaan.

Luulis, että tähän mennessä ois oppinu, että kun Ninja menee tilaan ruuasta, ei se halua vaihtaa leluun.. Hohhoh taas vaihteeksi mua. Noh, tasoitin höyryt 3h lenkillä ja kevensin tunnelmaa rypemällä lahjakkaasti useamman kerran. Onneksi oli yleisöä, jottei nämä hienoudet jääneet ilman todistajia! :--)

Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää

2011-03-16T21:12:00.001+02:00

Kun blogin päivittämisestä on aikaa yli viikko, ei hommasta enää meinaa tulla mitään - saati sitten, kun aikaa on kulunut vieläkin enemmän.


Ninjan ja Pyryn keskustelu

ja sit menoks

lälläslää

Noh, mitäs meille kuuluu? Ei ihmeempää, treenaaminen ei ole edelleenkään lisääntynyt viikkotasolla, mutta ajatustasolla pientä heräilyä on havaittavissa. Olen selvinnyt flunssasta ja poskiontelot on putsattu, joten lenkkeilykin alkaa viimein tuntua normaalille. Lomaviikolla käväsin Lahdessa huoltamassa mieltä ja mahaa, rahkaletut on uusi veivöritti! Viimeisin vierailu suoritettiin Espooseen, jossa Ninja pääsi aksaamaan Eevan kanssa. Akasakoira laitettiin takaisin naftaliiniin odottamaan seuraavaa tarvetta.

keskittynyttä hiirestystä

Parit ilmaisutreenit on tullut tehtyä ja viimeisimpänä mielessä viime sunnuntain "piilokylä"-treeni kentällä, josta Ninjalle eka valeilmaisu. Ärsyttää olla niin tyhmä, että antaa osaamattomalle elukalle mahdollisuuden tuollaiseen. Uhkasin jo perjantain tottistreeneissä vaihtaa harrastukseksi rusettimarsunkasvatuksen, mutta uhkaus ois kyllä ennemmin pitänyt laukoa sunnuntaina.. Seuraavaa treenikertaa on tullut pohdittua asenteella ja todella toivon, että treenin fiksauksella vältytään pelkän nenään tulevan hajun ilmaisulta. Aivan vieras treenitapa itselle tuollainen, enkä osannut yllätykseltäni miettiä miten noissa olosuhteissa voisin omaa koiraa treenata. Positiivista tosin oli, että Ninja yrittäessä tunkea itseään lasten telttaan maalimiehen luo, kiellosta pakitti ja aloitti ilmaisun ulkopuolella ilman ilmeen värähdystäkään. Jotain hajua tästä hommasta sillä sentäs on.

"time out"?

Tottisten suhteen alan päästä itse yli kääntymisvaikeuksista ja käsissä onkin "yllättäen" koira, joka suoristelee mutkia vaateen puututtua ties kuin kauan. Vasemmalle käännös ei ole yhtään niin paha, kuin oikealle käännös, jossa ei ole tarpeeksi aktiivinen. Koen kuitenkin, että oman itseni takia mun piti vääntää tätä asiaa koiran kanssa itselle. Täyskäännöksen teko tuntuu tällä hetkellä itsestä paljon paremmalle ja parin videoinnin perusteella mä näytänkin kääntyvän paremmin. Omien maneerien muuttaminen on vain niin kovin vaikeaa... toivottavasti muutossuunta on edelleen eteenpäin, vaikka siirränkin huomion taas koiraan.

Juusto ja Pupu

Juuston kanssa kävin lomalla ostamassa sille uudet valjaat (kun joku oli jyrsinyt edelliset) ja samalla kerralla päätin olla ahkera ja kiertää vähän Kouvolan keskustaa. Julle oli todella (lue: ärsyttävän) innokas menemään joka paikkaan, moikkaamaan kaikki ihmiset ja syömään kaiken vastaantulevan.. Saldona kasa koirankeksejä, kuivattua lihaa, kolme nenäliinaa ja karkkipaperi. Imuripalvelusta päivää että pätkähti! Liukuovet oli Jullesta tosi vinkeät ja niiden aukeaminen aiheutti kummallista riemua pienessä koirassa. Tietäispä vaan, mitä siellä kopassa silläkin hetkellä liikkui.. :P Päätelmä tästä Jullen perässä raahautumisreissusta oli se, etten kyllä ihan heti sen kanssa vastaavaa reissua tee. Kerta persuksillaan perässä raahautumista pitkin ostoskeskuksen lattiaa riitti mulle. Olen tyytyväinen, että Julle osoittaa fiksua käytöstä (kurittomuutta ei oteta laskuihin tässä kehumisosiossa) ja sitä ei tarvitse kuskata näkemään maalimaa. Kuten olen monesti ja monelle todennut, sellainen on minusta käsittämättömän rasittavaa. Fiksu koira suhtautuu asioihin fiksusti, vaikkei niitä ole aijemmin vastaan tullutkaan.

Tuoreempaa ja hyvin siis muistissa olevaa lopuksi: tänään tottikset Tanjan kanssa aamusta Haunisissa, me aloitettiin Ninjan kanssa ja tehtiin vuoden ekat eteenmenot. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :--)

1. setti pitkittäin kenttään nähden
- seuraamista (irtoaa juoksussa ja hitaassa väljä)
- jäävät
       # istu (häntää piti asetella - just)
       # maahan (juoksussa paikka väljä, maahan ripeästi, luokse vähän banaanina oikeelta, mutta korjasi suoraksi
          eteen, ei törmännyt ja vauhti ok)
       # seiso (pysähtyi hyvin, eikä istunut!)
- eteenmeno x 2 ensin tosi hidas laukka, uusinnalla nopeampi mutta edelleen epävarma

2. setti poikittain kenttään nähden
- seuraamisessa juoksuun lähtöjä Tanjan vinkillä (toimii!)
- eteenmeno hetsattuna (taistelumarsu teki Tanjan rystyseen reiän, muuten hyvä)

Söis suu, vetäis vatsa, mutta ei kestä heikot kintut!

2011-03-15T17:31:00.001+02:00

Kuvaa täydellisesti Sanin filosofiaa - toivottavasti ei pääse sitä koskaan omaehtoisesti toteuttamaan!

Hey, hold on! I´m coming!

2011-02-23T22:01:00.002+02:00

Olen siis ollut pari viikkoa kunnon flunssassa, joka sitten lopulta kääntyi poskiontelontulehdukseksi. Tästä hyvästä sain nauttia nenän uudelleen reijittämisestä, joka tuntui arvatenkin tooooosi hyvälle... Elämä alkoi kuitenkin voittaa ja henki pihisee. :--) Tässä tuntee itsensä jo melkeen terveeksi, kun ei kuole kipittäessään hissukseen koirien kanssa.

Älykkäästi yritin purkaa Ninjan energiaa kipeänä ollessani heittelemällä tennispalloa umpihankeen ja sain tulokseksi vereslihaiset kannusanturat (tai mitkä ne anturapallerot siellä ylempänä jalaksessa onkaan). Onneksi tommoset parantuu nopeesti ja ei siitä sen suurempaa harmia aiheutunut. Sydämentykytykstä sain myös huomatessani viime to iltana jotain epämääräistä röpelöä Ninjan vasemmassa silmässä. Hyperventiloinniltani en sitten kyennyt tarkastamaan, oliko se minkälainen roska. Pe aamuna kuitenkaan mitään ei silmässä näkynyt, joten ilmeisimmin jotain roskia oli lattialta (minä kun siivoan niin usein) kalastanut silmäänsä.

Matka lomalle Kouvolaan piti suoritaa välietappien kautta ja tulikin vaihteeksi keskusteltua mun epäloogisuudesta ja mustavalkoisuuden puuttumisesta treeneissä yleensäkkin. Olen aivan sumeilematta käyttänyt harmaalle alueelle menoa hyväksi saadakseni painetta tottikseen, joka on tietysti törkeää koiraa kohtaan ja erityyppisessä koirassa se näkyisikin. Ninjan kohdalla se on vain parantanut suoritusta. Eettisyys ja kaikki muut hienot asiat kun sotii tätä mun hienoa koulutustyyliä vastaan, täytyy mun yrittää kehittää itseäni tällä(kin) saralla. Tosin, näin sivuhuomautuksena, olen kuulema kehittynyt seuraamiskävelyssäni! Miettikää, muutosta on tapahtunut ja en ole kuin 3kk tätä työstänyt! Tässähän vois melkeen pitää bileet! Kevääksi koekuntoon näyttää siis hyvin mahdolliselle tällä tahdilla? Edistymisvauhtini kun on hurrrrja. ;) Onneksi koiran koulutus on omien maneerien muutosta paljon helpompaa! Tosin keskittyminen molempiin yhtä aikaa ei oikein onnistu, mikä haittaakin prosessia jonkun verran.. Mutta mitäs pienistä!

Kuvan perusteella vois kuvitella, että kyseessä oli perheriita :P

Juttu siis kulminoituu ihmisten moikkailuun ja mun omaan toimintaan. En tiedä millä aikataululla ja miten hyvin kykenen muuttamaan omaa suhtautumistani ja toimintaani, mutta tiedostaminen on jo ensimmäinen askel muutostiellä. Ja Ninjan kanssa on hyvä kehittää itseään (usein koiran kustannuksella), niin sitten voisi osata seuraavan elukan kanssa alkutilanteellisesti ehkä teknisesti vähän enemmän. Mitään taettahan tämä ei tuo, mutta mahdollisuuden ja se on jo jotain se. :--)

Haukkuilmaisun treenaamista on myös tullut mietittyä ja työstösuunnitelma alkaa hiljalleen hahmottua mulle. Ninja teki elämänsä toista kertaa umppari-ilmaisuja ja ne oli tosi vaikeita. Ei jotenkin suostunut uskomaan, että se ihminen on oikeesti siellä piilossa? Tosin oven taakse haukkumisessa estoja voi selittää myös se, että siitä on kyllä kielletty harvinaisen yksiselitteisesti. Eli siis summa summarum: ilmaisun rakennus on aivan alkuvaiheessa. Positiivista oli kuitenkin, ettei yrittänyt koskea maalimieheen ja kestää ilmaisuasennon korjauskehotukset. Asento kun elää ja loppupäätelmänä sen voisi pyrkiä saamaan yhdenlaiseksi. Tekemistä siis riittää!

Jullella on pannassa kulkunen - jotta äiti tietää, missä se kotona viipottaa ;)

Kun ei jaksa kirjottaa, voi laittaa kuvia

2011-02-22T17:24:00.001+02:00

Lomailu Kouvvolassa sujuu varsin vauhdikkaasti ja "ei mitään suunnitelmia" on vaihtunut kasaksi menoja. Käy se lomailu näinkin! Tänään Julle matkusti ensimmäistä kertaa auton takapaksissa Sanin kanssa ja kahden minuutin ajon jälkeen kävi nukkumaan. Mietin, voiko tää oikeesti olla näin helppoa? Harvinaisen mukavaa kyllä, että saan harrastaa tätä mun laiskan koiranohjaajan politiikkaa Juustonkin kanssa! :)) Palaan meidän kuulumisiin tarkemmin paremmalla ajalla - nyt saatte tyytyä vaan kasaan kuvia.

Huom. "Pikku"-Juusto ;)

Juustosta oli huippua päästä jätkäporukkaan mukaan

Iso Juusto, lapsen mieli ;)

True friends are always there for you

2011-02-14T14:57:00.001+02:00

Lots of your friends want to ride with you in the limo, but what you want is someone who will take the bus with you when the limo breaks down.

A true friend is someone you can disagree with and still remain friends.

Don´t forget to tell your friends how special they are.

Happy Valentine´s day to all our friends!

Joskus vaa kyrsii ku pientä oravaa pakkasessa

2011-02-12T15:08:00.001+02:00

On niiiin arsesta tulla kipeeksi juuri silloin, kun siitä on eniten haittaa. Näitä kliinisiä harjoittelupäiviä kun on tosi helppo korvata.. :(

Maanantaiden pelastus on ehdottomasti ollut Heidi - ei ole Ninja joutunut kököttämään yli kymmentä tuntia yksin kotona. Muutenkin on itse tullut oltua aika kuitti kotiin tullessa, ettei mitään ihmeempää ole jaksanut edes tehdä. Parkkipaikkatottista ja yritystä kehittää omaa liikkumista järkevämmäksi seuraamisessa. Onneksi on ympärillä ihmisiä, jotka vielä jaksaa kuunnella tätä pyörittelyä ja märehtimistä. Iso kiitos siitä heille! Prosessi on edelleen kesken, mutta eilisissä treeneissä kuvatulla videolla näkyy, että alan edistyä. En toistaiseksi kykene kääntymään normaalilla vauhdilla ja täyskäännöksessä oikeasti jopa pysähdyin, mutta en sutinut hullunkiilto silmissä ja tehnyt epämääräisiä käännöksiä. Kunhan opin asettelemaan jalkani oikein ajattelematta niitä koko ajan, tulee rentous ja normaali vauhti mukaan. Näin ainakin haluan uskoa!

Jos pönötys ei tuo ruokaa, keksi jotain uutta

Ninjan kanssa menin vähän ojan puolelle, kun hinkutin käännöksiä ja sain koiran tarjoamaan mun joka nytkähdyksestä kääntymistä ja muutenkin koiran ihmeelliseen tilaan. Seuraaminen on selkeästi rennompaa ja alan päästä eroon sutimisesta myös Ninjan osalta. En kyennyt eilen mihinkään järkevään ajatteluun, joten treenattiin ennakoimattomuutta pitkillä seuruilla ja seinää/ ihmisiä lähestyminen ei aiheuttanut lopulta enää kääntymisen tarjoamista. Henkilöryhmässä käytti kivasti takapäätään ja on kehittänyt kivan kenotuksen tähän yhteyteen päälleen.. :--) Tosin tekee sitä selvemmin tehtäessä vähän kiertäen pohkeenväistöä.

Tossa pihalla treenatessa olen huomannut, että lelupalkalla seuraamispaikka on selvästi parempi, kuin ruualla. Olen nyt yrittänyt ajaa ruualla samaa palkkaustapaa sisään. Pitäis vissiin vaan käyttää kokonaisia makkaroita näin alkuun, kun menee ihmettelyksi/etsimiseksi.. :P Ninja on lisäksi keksinyt uuden tosi kivan jutun ja saattaa palkata itsensä puremalla mua hihaan/ nyysimällä hanskan kädestä. Lisäksi se haluaisi lähinnä hajottaa lelut keskenään, eikä leikkiä niillä mun kanssa. :--o Kakskilosella oon tehny palkkausta vapauttamalla sitä edestä, taisteltu ja taas otettu eteen. Tämä on sitte aiheuttanut myös ison kapulan kanssa pitkin parkkipaikan lumikasoja rundailua. Tässä kohtaa vielä naurattaa, mutte ehkei tästä kannata kuitenkaan tehdä tapaa. Ei tarvi sitten itkeä jälkikäteen.

Olin jo luovuttanut hakuryhmän suhteen, mutta sitten meille tarjoutuikin tilaisuus päästä treenaamaan. Kiitos Niinalle vielä, että eksyit meidän blogiin! :) Käytiin viime sunnuntaina ekan kerran ja katsottiin vähän, mimmosessa jamassa Nips on. Huomioita:
- possu; herkästi törkkii maalimiehelle tullessaan/haukun katketessa maalimiestä
- meni "tilaan" ruuasta ja ihmisistä; välipalkkausten jälkeen alaleuka väpätti ja ei kyennyt aloittamaan kunnollista haukkua asap
- haukkusarja katkeaa siinä 20 haukun kohdilla
- välimatka ja asento haukun aikana maalimieheen vaihtelee, mutta tämä ok (kunhan ei koske)

Ninja näytti myös suuren älykkyytensä ja kiipesi matkalla olleen A-esteen yli mennessään maalimiehelle. Jos kentällä olisi aksaesteet, suorittaisikohan nekin? :--) Kevät tulee sujumaan ilmaisutreenien merkeissä, toiveissa päästä kosketuksista eroon ja haukkusarjalle mittaa. Fiksataan vähän palkkausta, niin ei tarvii mennä "tilaan" ruuasta.

Löytyyks sielt jotain?

Kotikotoa kuuluvien viestien mukaan Jullella alkaa miehistyminen pukata päälle ja äiti on hieman sormi suussa pojan kanssa. Jostain syystä se kuvittelee, että pilaa Juustopään jotenkin tekemällä jotain, mitä ei ole mun nähnyt tekevän/ mitä en ole sen neuvonut tekemään. Sanalla sanoen kloppi on siis täysi possu monessa asiassa ja äiti miettii toimimisen sijaan (sivuhuom: minullahan ei tietenkään ole itsellä samaa vikaa ei ;P). Jos vaan saan jossain vaiheessa paksiin häkin väliseinällä, niin voisin napata Juustopää tänne. :--) Ois kyllä kiva saada kloppi tänne meidän riemuksi (ja harmiksi)! Pidetään siis peukkuja!

Moro!

Ja saletisti natsaa!

2011-01-30T18:00:00.002+02:00

Tänään Jaanan kanssa tokotustreenit koulun parkkiksella ajatuksella hömppää ja hyvää mieltä. :--) Ninjan kanssa tehtiin ennen Jaanan tuloa vähän seuraamista, paikka lelulla palkatessa tosi hyvä! Tehtiin Jaanan tultua kahta eri ruutua, jäävät tyylillä naksu + heittopalkka mun vielä liikkuessa, seuraamisen käännöksiä ja ohjattua ilman kapuloiden hakua.

Ruudut ensin paikanhakuna läheltä ja sitten kauempaa, ensimmäisellä yrityksellä ekaan ruutuun ei käsittänyt Jaanan minialustaa, eli ei siitä olluna mitään hyötyä. Hahmottaa itsenäisesti paikan aika hyvin, mutta siinä kyllä Jaana on oikeassa, että kannattaa olla tarkkana kun pysähtyy itsenäisesti siihen paikkaan -- on nyt ihan keskellä, eli ei sais valua liiemmin eteenpäin. Toisessa ruudussa sitten kokeilin myös sitä, etten sano mitään. Noh, sinne se meni ja kökötti paikallaan, uudella käskyllä tajusi sitten lähteä hakemaan paikkaa, josta palkka. Merkin kautta tätä viimeisempää ruutua eli oikealle. Yritti 3 kertaa vaan suoraan ruutuun, mutta uskoo pysäytystä (ompa se pätevä!) ja saan sen takaisin. Neljäs kerta toden sanoi ja sitten kykeni menemään jo merkillekin. :--) Hämääntyi ruutuun mennessä, kun Jaana seisoi niin lähellä ja piti sitte vilkasta sitä ruutuun mennessä. Ilman ruututreeniä sitten semman ei yhtään hullumpi suoritus. :)) Taitava pieni sukkajalka!

Jäävissä Jaana naksautti mulle palkkausmerkiksi, kun koira pysähtyi asentoon ja pystyin palkkaamaan muuttamatta omaa rintamasuuntaa tai liikettä. Näitä täytyis päästä tekemään useammin, jotta focus säilyy mun liikkeestä huolimatta.

Seuraamisen käännöksistä sain Jaanalta hyvää ajatusta ja se oli samaa mieltä mun kanssa: minä ja mun idiootti liikkuminen on syynä, ettei hommasta meinaa tulla valmista. Tää on vaan niin tätä, kun pitäis omia maneerejaan kyetä muuttamaan.. Aloitetaan pohkeenväistötreenit ja jatketaan vasemman jalan mukana liikkumistreeniä persus ylhäällä. Yritän muokata omaa täyskäännöksen heijaus-tyyliä järkevämmäksi, josko se sillä lähtisi. Kuulema vire on hyvä 50 askeleen suoran päässä ja koira yrittää - pitää luoda mahdollisuus onnistumiseen ja fiksata palkan suuntaa. Lisähuomiona se, että ruuan kanssa tehdessä paikka on selkeästi edempänä.

Sitten vielä ohjattua liikkurisäädöllä eka ilman edes merkille lähetystä, sitten kaksi kertaa merkille. Yrittää oikasta kapuloille, kuten arvasin. Mietin tosin tässä, että koskahan tää on viimeksi tehty liikkurin kanssa.. siitä on jo yli vuosi. Ei ainakaan voi siis sanoa, että kiire kapuloille katoaisi treenitauon aikana.

Oikein muksat sunnuntaitreenit, kiva kun Jaana soitit! Humputellaan toistekin. :)
"Olo on tosi happy ja let´s go!"

Hold your horses, my dear

2011-01-30T00:29:00.004+02:00

Ensimmäiseksi haluan onnitella Ninjan siskoa Newstory Nikitaa ja omistaja-ohjastaja Anne Buckschia, sillä heidät on valittu FMBB:hen edustamaan Ruotsia agilityssä. Superskoj Anne och Nikita, GRATTIS! :--)

Ollaan nyt pariin otteeseen käyty tiimiläisten kanssa treenaamassa Tuijan hallissa ja pääteemoina meillä sukkiksen kanssa on ollut vire, keskittyminen ja seuraamisen käännökset. Aidan takana venaaminen aiheuttaa Ninjalle tulppautumista ja siitä suoraan tekemään lähteminen ei aiheuta alusta asti optimaalista virettä. Toki nostaa itse itsensä, mutta esim. ilmoittautumiseen mentäessä seuraaminen ei ole yhtä hyvävireistä kuin siirryttäessä siitä suorituspaikalle. Tää kuuluu sarjaan tiedostan, mutten jaksa tehdä asialle mitään. "Tyhmyytensä kannattaa tunnustaa julkisesti, jottei kukaan kerkeä kuvittelemaan sinusta liikoja." ;)

Keskittyminen on semmoinen juttu, jota on nyt tullut tehtyä olemattoman vähän. Seuraamisen käännökset - eli tällä hetkellä täyskäännös ja oikeelle kaarros hlöryhmässä - on vieneet mun ajatukset ihan pois keskittymisharjoituksista. Semmasta alkanut megalomaalinen kriiseily on tavallaan vähän helpottanut, sillä ongelma on tunnistettu ja korjaustoimia on lähdetty tekemään; aloittamalla ihan seisaaltaan sivulla peruuttamisesta, perseen alhaalla hinkkaamisen vähentämisestä ja oman kävelyn ja rytmityksen järkeistämisestä (suurin ongelma).

Ensimmäisissä treeneissä Ninja kääntyi hyvin, mutta peruutti hitaasti. Eilen sitten huomattiin, että kääntyy hitaasti, mutta peruuttaa ihan ok. Siis ojasta allikkoon! Voihan pee... Halusin videolle pari käännöstä, jotta nään mitä itte teen ja mille homma näyttää. Käännyin joka kerta eri tavalla (!!!!), koira teki joka kerta erilaisen suoritukset ja yksikään niistä ei ollut hyvä. :(( Okei, tuskin kansallisella puolella seuraamisen arvosana tuosta laskee.. mutta on se nyt kumma, kun ei yhtä täyskäännöstä saa toimimaan! Lisäksi vasemmalle käännös on sellainen, joka on ihan plöö ja tavallaan siinä on samaa ongelmaa: koira lukee mua ja lähtee käännökseen mukaan, mutta on oppinut tekemään sen oikaisemalla.

>>tällaiset pienet, mitättömät jutut kannattaa hahmottaa tälleen ajoissa <<

Ilmoitinkin eilen, että mun seuraava koira on kyllä takaa kiertävä. Ihankuin se asiaa jotenkin helpottaisi.. :--)

Kihisin, sihisin ja pihisin koko kotimatkan, kun mietin että mitä hemmettiä mää tänkin kanssa teen. Sivuoireena tästä väkertämisestä oon saanut seuraamiseen sen verta painetta, että koira alkaa tuntua ihan riittävän tiukasti jalassa joka toisella askeleella. Lisäksi jotenkin keskittyminen ei nyt pelaa, kun odottaa koko ajan täyskäännöstä ja seuraaminen näyttää paikoin tosi nykivälle. Toisaalta, tässä koulutusvaiheessa (joo, viisvee koiran kanssa voi vallan hyvin olla alkeiskoulutusvaiheessa) ennakointi ja liika yrittäminen kuuluu kuvioon. Mutta se ei lohduta, kun tietää, ettei tästä koulutusvaiheesta ihan ykkösellä olla pääsemässä eteenpäin. Onneksi pääsen kriisiapuun ja kävelyopetukseen 3vk päästä!

Innovaatio: hlöryhmässä kierros oikealle, on ihan ok. En ole osannut opettaa Ninjaa pyrkimään kosketukseen, joten mulle riittää, että se kiihdyttää (ja käytännössä hetkellisesti edistää). Näyttää peilistä vilkaistuna ihan hyvälle, vaikka tietysti tiiviisti paikkansa pitäminen olis parempi. Tällä kuitenkin mennään ja positiivista on, että tässä Ninja on ainakin viimevuotiseen verraten tässä aktiivisempi. Edistys ei suuremmin kirvele, koska paikan korjaus kaarroksen jälkeen tuntuu hyvälle.

Ehdoton hailaitti eilen oli se, että liikkeelle lähdöissä yrittää tarjota liikkeellelähtöä heti käskyn jälkeen yhä vähemmän ja pari kertaa oli aivan paikallaan mun liikkeelle lähtöön asti. Huippua! :)) Lämmittää aina mieltä, kun vasurilla tehtyä asiaa voi korjata jälkikäteen ja homma menee vieläpä omalla painollaan silleen sivussa. Hienoa oli myös se, että Ninja ei tehnyt kertaakaan juoksusta seisomista istumisena. Juoksusta istuminen on aika makeen näkönen, mutta valitettavasti siitä ei saa mitään lisätyylipisteitä kokeissa. :P Tunnustan kyllä tehneeni tarkoituksella seisomisen silleen hissuttaen ja varoen, jotta varmasti jäisi seisomaan. Laura sanoi, että on edelleen tosi vahvasti paino takana pysähtymisessä -- mutta ei onneksi tehnyt istumista. Seisahtuminen ei kuitenkaan toistaiseksi ole kovin nopea uudella hissukseen-tyylillä (ei ole kyllä ollut aijemminkaan hyvä). Mutta josko se treenillä nopeutuisi..? Jäävät yleisesti ok, tein ekat jännitetreeninä ja sitten ilman. Maahanmeno tosin huononi toistolla, eka oli selkeesti parempi. Tein sitten maahanmenoja irtsarina ja palkkasin vasta kun oikeasti yritti.

Mulla alkaa maanantaina kolmas viikko harjoittelua ja se jatkuukin lomaviikkoon (virallisesti itsenäisen opiskelun etäviikkoon), asti. Saas nähdä kuinka kuollut oon Kouvolaan lomalle suunnatessa. Ihana päästä taas kolmikon kanssa pitkille lenkeille ja kerätä energiaa. :) Lomaa odotellessa..

Juusto on vaan niin söpö!

Harjoittelu tietää kymmentuntisia maanantaipäiviä, mutta onneksi Heidi on lupautunut ottamaan Ninjan töistä tullessaan mukaansa. Myy tulee meille punkkaamaan Heidin reissaamisen takia ens ti-to, vauhtia tiedossa siis!

Äly & Väläys

ps. Jos jollain on hyviä vinkkejä, mitä kautta saisi kohtuuhintaisesti Renaultin takakonttiin kahden koiran häkin, niin ottaa yhteyttä!

Tavoitteet takana ja edessä

2011-01-22T14:54:00.002+02:00

Vuodelle 2010 tavoitteina oli:
- Ninjan pyöräyttää katraan harrastuskoiranalkuja
Lapsia tuli neljä kipaletta ja vaikuttavat lupaaville. Ensimmäinen uusi vuosi on ohi ja muksut käyttäytyivät, kuten niiden odotettiinkin: ei reaktioita. Mielenkiinnolla seuraan lasten kehittymistä!- edetä lähemmäs TVA:ta (= treenataan & ehkäpä testataan opit kisoissa)
Treenattu ei tullut sitten yhtään, mutta vuoden viimeisessä semmassa tuli kokeiltua ruutua ja näemmä se onnistuu EVL tyyliin.
- päästä jälkikisoihin! (ja siis se JK2)
Mammalomalta suoraan töihin, ensimmäisellä yrityksellä 13.6 jälki plörinäksi, mutta sitten 17.6 uusintayrityksellä JK2
- jatkaa hakutreenejä
Tehtiin pari hassua ilmaisutreeniä ja siinäpä se sitte olikin. Treeniporukkaa kun en onnistunut löytämään.
+ oltiin varakoirakkona nimimerkillä "viimeinen oljenkorsi" agirotujoukkueessa ja sitten kävi niin hullusti, että meidän piti lähteä kisaan. Kisaa edeltäneenä päivänä kentällä käytiin katsomassa esteitä ja tästä _huimasta_ treenaamisesta huolimatta minä ohjasin Ninjan yhden hypyn ohi... Noh, onneksi muutkin joukkuelaiset teki virheitä ja kaiken huipuksi muut joukkueet vielä enemmän (tai sitten olivat vaan hitaita) ja meidän joukkue oli 4.!
+ käytiin mokailemassa ruotsissa Newstory Cupissa, Ninja oli vähän out of control ja kuvitteli mm. hyppyä suorittaessaan tekevänsä hyppynoutoa...

Päällimmäisenä vuodesta 2010 tietysti jäi mieleen lapset, ne ihanat-kamalat hunnit. Olin vakuuttunut, että steriloin Ninjan pentujen jälkeen ja keskityn sen kanssa kisaamiseen. Noh, asuin melkeempä Sirpalla pentuloman ajan ja tykkäsin lapsista todella paljon. Ninja x Sepe yhdistelmä näyttäisi tuottavan sellaista luonnetta, mitä haettiinkin: toimintakykyisiä, taistelutahtoisia, avoimia ja itsevarmoja koiranalkuja, joissa on enemmän tempperamenttia kuin Ninjassa. Olen itsekäs ja haluan itselleni tällaisen lapsen kasvamaan, joten kiristin vyötä ja sovittiin Sirpan kanssa Ninjan uudelleen astuttamisesta. Päätös ei kirvellyt alkuun lainkaan, mutta sitten PK RM-kisojen aattona alkanut juoksu sai kyllä mulla treenimotivaation laskemaan ihan totaalisesti... En tehnyt moneen viikkoon yhtään mitään. Olin edelleen tyytyväinen päätökseeni, sillä minä haluan Ninjan pennun. Kausi oli kuitenkin käytännössä ohi ja koulu painoi päälle, joten päätin antaa olla.

Vuoden lopun häämöttäessä aloin heräillä horroksesta. Mietin meidän tavoitteita ja mitä tehdään seuraavana vuonna... Kokeisiin osallistumisenhan olin päättänyt jo aikaisin syksyllä, mutta muita suunnitelmia on tullut kehiteltyä tässä koko ajan. Tässä nyt vielä bloginkin puolelle vähän suuntaviivoja muihinkin juttuihin, eli:

Tavoitteet vuodelle 2011:
- JK3 + osallistuminen RM ja PM jäljelle
- koerutiinien muodostaminen ja valmistautumisrutiinien hahmottaminen
- säännöllinen ja runsaampi treenaaminen (joskus ja jouluna tuottaa liian hitaasti tuloksia)
- ajatusta treenaamiseen --> edistyminen
- olen oppinut tekemään tottikseen painetta, joten nyt pitäisi oppia saamaan siihen se harmonia (simppeliä kun mikä!)
- koekauden jälkeen mammaloma, Foolproof H-pentue maailmaan (ennakkovaraajan etu toivottavasti toimii ja Ninja tekasee mulle poikapennun!)

Oletan, että kykenen kehittymään ja viemään koiraa eteenpäin. En usko, että taidot riittää priimaan, mutta toivottavasti parannan omaa suoritustani ja kykenen antamaan koiralle enemmän mahdollisuuksia näyttää kyntensä. Yrittäminen on tärkeintä ja ilman tavoitteita se on vain hakuammuntaa.

Äitin yritys suojella hanskaa Ninjalta

Kesälomalla toivottavasti pääsen Kouvolan hammaspuolelle töihin (rahaa!) ja sitten Ninjan ohessa pitäis ymmärtää myös saada jotain aikaiseksi Jullen kanssa. Pojan nenä vaikuttaa hemmetin pätevälle luonnostaan ja siinä on mulle taas ilmainen harjoituskappale Eemeliä varten. ;--) Noh, kesällä sen näkee, miten meillä Juuston kanssa lähtee yhteistyö sujumaan. :) Sani toivottavasti jatkaa vetreää eloa, huhtikuusa tuleekin mittariin pyöreät 10v! Miten siitä voikaan olla niin kauan...

Mitä koirasi sanoisi sinusta?

2011-01-07T19:38:00.000+02:00

Tuubistahan löytää jo ihan opetusvideoita!

Lapset ne kasvaa

2011-01-04T10:59:00.006+02:00

Kerta Jullesta ei ole kuulema laitettu tarpeeksi kuvia ja juttuja, niin jatkan siis eilistä.. Julle siis kotiutui meille tulonsa jälkeen aivan mielettömän nopeasti ja kuukauden jälkeen kotiin palatessa tuntui, kuin se olisi ollut aina. Se on nytkin mun loman aikana koirista se, joka ensimmäisenä illalla marssii häkkiinsä nukkumaan ja nukkuu aamulla niin kauan kuin muukin porukka. Unenlaatu on harvinaisen sikeää, eikä sitä häiritse jotkut pienet jutut kuten salamavalon räpsyminen.

Se tottelee äitiä paremmin kuin Sani (lue: Sanin valikoivemmaksi koko ajan muuttuva kuulo häiritsee, muutenhan se tottakai tottelisi aina) ja äiti on jopa onnistunut opettamaan sille yhden tempun: mene häkkiin. :--) Vanha elämä näkyy ajoittain, kun tietää mitä katsoo. Alun mieletön pöytien kolkkaamisvimma on loppunut ja tässä mun loman aikana on vain kerran hypännyt kodinhoitohuoneessa pöytätasoa vasten - ainakaan useampaa kertaa en ole itse päässyt todistamaan. Laittaa selkeästi arvoa ihmisille ja niiden sanomisille, ymmärtää mitä EI tarkoittaa. Pentuelämän alusta huolimatta normaalielämään siirtyminen on tapahtunut yllättävän kivuttomasti, olisin odottanut suuria vaikeuksia. Ensimmäisten viikkojen tuhoamiset ovat jääneet taa ja muksu on kiltti kuin mikäkin. Ihan äitiinsä tullut siis siinä! ;) Äitiään kuumempi ja tempperamentikkaampi, kuten myös pehmeämpi ja miellyttämishaluisempi. Värin puolesta alkaa muistuttaa harmaan sijaan isä-Sepen oljenkeltaista, joten mätsää yhteen Kiusa-siskon kanssa.

Ulkonäössä on värisävyn lisäksi muitakin yhteneviä piirteitä, kuten kauniit pyöreät silmät.. :--)

Ninja näyttäis periyttävän suunnattoman suurta kokoaan

Julle pitää Ninjaa idolinaan ja seuraa sitä lenkeillä ja apinoi sen tekemisiä. Tuli tänään aamusta huomattua, että eipä se Julle meinaa tulla luokse, ettei Ninja tule. kauheasti ei lohduta, että voin pitää Ninjaa irti missä vaan ja milloin vaan. Pitäishän sen pojanklopin osata tulla mutsistaan riippumatta. Perheidylli siis kukoistaa ainakin koirien puolesta - idylliä huolletaan henkevillä keskusteluilla ja tuntikausia kestävillä pihamähinöillä (lue: painimista, toisten kuolaamista roikkumalla karvoissa ja takaa-ajoa). Kuvien perusteella Julle ei tosin näytä nauttivan takaa-ajoleikeistä. :--D

Ulkona Ninja tykkää möyriä Jullen kanssa, mutta toisaalta se on myös ihan entinen tiukkapipo. Remuta saa ja karvoissa roikkua, mutta satuttaa ei - sitte tulee turpaan. Sisällä ylenmääräinen riehuminen aiheuttaa myös tukkapöllyn, sillä eihän rouva kuningatar halua klopin hyppivän päällensä lelunsa kanssa. Julle on kuitenkin suhteellisen kuuliainen, ainakin silloin kun muistaa. Sisällä on käynyt kaksi kähäkkää, kun Julle on kongin kanssa pomppiessaan sattunut jyräämään Ninjan. Sani sen sijaan irvistelee ja pörisee Jullelle jo etukäteen maatessaan jossain - on tainnu mummo jäädä alle parikin kertaa. Kolme koiraa pienessä postimerkkiomakotitalossa ei ole siis aiheuttanut ihmisille harmaita hiuksia ja ilmapiiri on rento. Olin skeptinen tämän suhteen Turusta lähtiessäni, mutta en enää sinne palatessani. :) Kyllä se sujuva ja mutkaton arki on nautinnollista - ei tarvitse uhrata ajatuksiaan moisille, kun hommat sujuu itsestään.

ps.bloggerikin alkaa jo tökkiä, kun heittelee kuvat asetuksista huolimatta miten sattuu ja vääntelee pystyjä vaakaan jne.. Tuleeko tästä vuodatus 2.0?

Yep, I drop the ball

2011-01-03T23:30:00.002+02:00

Lomalla piti opettaa paljon asioita Jullelle. Lomapäivät hupenee kohti loppua ja mitä olen saanut aikaiseksi? En oikeastaan mitään. Juustomieheen on tullu tutustuttua lisää ja hilluttua ulkona ihan riittämiin, mutta siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Toisaalta, perusjuttuja kloppi oppinut siinä sivussa ja tottelee yllättäen minua tämän parin viikon jälkeen paremmin kuin äitiä. Voin pitää muksua irti ja jatkuva remmin nykiminen on jo tosi vähäistä. Mielikuva urosten pyhästä yksinkertaisuudesta on kyllä hieman karissut - oppii nopeasti ollakseen poika, jota ei edes ole opetettu oppimaan. :--) Joitain asioita osaa jo hieman tarjota. Osaa pysyä 30 sekunttia paikallaan, irroittaa pääasiassa lelusta ensimmäisellä käskyllä (kierrokset kaakossa aluksi hieman tahmeaa), ymmärtää luvan tarttua uudelleen leluun ja tuo leluja ulkona revitettäväksi paremmin ja paremmin yksinään rälläämisen sijaan. On ruokahalun suhteen selkeästi maltillisempi kuin Ninja, mutta tämä lienee opetusasia. Pojan nimittäin saa kierroksille ruualla, piti nääs sekin kokeilla. Parannettu versio on selkeesti siinä, että vaihtaa ruuasta leluun ongelmitta. Ninjalla kun jää ruuan kanssa aika usein levy päälle.

Makuutavoista tunnistaa äidin ja pojan

Ulos pääsy on edelleen aivan superrrrr ja saa kiksejä jo pelkästä sinne pääsystä. Lihaksistoa on kehittynyt ja paino noussut meille tulon jälkeen selvästi - harmi ettei tullut alunperin punnittua luuviulua. Ei venyttele itseään takapäästä kunnolla, mutta eipä liene tässä kohtaa ihmekään. On oppinut istumaan ilman länähdystä, mutta tekee sen silti hieman vinoon ja makuu suorassa ilman lonkka-asentoa on toistaiseksi vaikeaa. Takajalkojen lihakset kehittyneet selkeästi etupään lihaksia paremmin, mikä lienee ainakin osaltaan pomppimisen syytä...

Mutta, millainen Julle siis näin muuten on? Jos pitäisi valita yksi sana, se olisi varmasti utelias. Kaikki pitää päästä tsekkaamaan, näkemään ja kokeilemaan. Raketitkin oli Jullesta vaan siistejä ja kloppi ei meinannut malttaa tulla sisälle naapuruston valonäytöksen kyttäämiseltään. :P Hajut on super-kiinnostavia ja tuntuu, että aivan kaikki pitää haistella ja analysoida. Jos matolle tippuu tippa rasvaa ja Julle kulkee sen ohi ensimmäistä kertaa, pysähtyy koira kuin nakutettu ja alkaa nuuskia kohtaa suurella antaumuksella. Jollain tapaa nenän käyttö tuntuu olevan korostuneessa asemassa, ei ole osunut tarkempaan taraksteluun vastaavaa nenä-eläintä. Tämän taipumuksen johdosta odotan suurella innolla maastokautta ja kesälomaa!

Julle on naapurustossa ollut alusta asti halikoiran virassa. Ninja ja Sani innostuvat naapureista ja niiden muksuista ja pienimmille ovatkin turhan rajuja alkuinnostuksessaan. Julle istuu rauhassa paikallaan ja sitä saa lapset jonossa käydä halaamassa. :) Pikkupoika onkin naapurin 2v tytön mukaan "halikalhu", jota juostaan halaamaan aina tilaisuuden tullen. Julle suhtautuu titteliinsä tilanteen vaatimalla tahdikkuudella ja näyttää halkeavan ylpeydestä virantoimituksissaan.

Äiti on aivan hullaantunut Julleen, jossain mielessä ehkä hieman liikaakin. Toivon, että mun kurikuuri ja pienet ohjeistukset ei häviä päästä, kun matkaan Ninjan kanssa Turkuun. Kyllähän sitä koiraa kouluttaa, mutta oma äiti on asia erikseen. :--P Jullen suhteen kevät tulee olemaan hiljaiseloa, hommat jatkuu taas kesällä. Mielenkiinnolla odotan, millainen ötökkä tuosta kasvaa.

Loppukevennys: Lumihanki voi yllättää ketterämmänkin kaverin!

Jouluntoivotus

2010-12-23T17:05:00.002+02:00

Jullelle koitti onnenpäivät, kun äiti saapui leikkikaveriksi. Ei paljon pakkanen ja hanget paina, kun kaksikko puskee eteenpäin. :--)

Palataan astialle Joulun jälkeen, piparkakkutalon koristelu kutsuu!

Onko joku opettanut Ninjalle ruudun?

2010-12-18T21:35:00.002+02:00

On tosi hyödyllistä käydä semmassa ja saada kuulla, ettei suu vaahdossa selitetyt ongelmat olekaan ongelmia. Ei mun pitänyt mitään tokoa tehdä, mutta kun ekassa setissä esitellyt pk-tottiksen ongelmat ei olleet koutsin mielestä ongelmia, niin halusin "esitellä ongelmia koko rahan edestä" ja päätin kaivaa naftaliinista tokon ruudun. Olin miltei riemuissani, kun Ninja suhasi nenä maassa välittämättä mun käskyistä ollenkaan. Riemu loppui, kun lopulta pysäytykseen reagoinnista palkkaamalla elukka jotenkin utopisesti keksi, mistä tässä on kyse. Juuri 5min takaperin selitin, ettei elukka osaa ruutu, ei se ole koskaan osannutkaan.

Video ruutuosuudesta
Ps. Ninjan ilmoitusta saa levittää eteenpäin!

Every cloud has a silver lining

2010-12-17T00:10:00.001+02:00

Olen vinkunut varmaan lähes jokaiselle ja monelle useampaan kertaankin, miten meillä ei esineruutu pelitä kuten pitäis. Hallinta puuttuu ja en pysty ohjailemaan Ninjaa, sillä se tekee töitä lähes yksinomaan välittämättä minusta tuon taivaallista. Satunnaisia kertoja se on tullut kutsuttaessa ja ehkä 1/10 pistosta suuntautuu sinne, minne elukan yritin lähettää. Eihän tuolla oo alemmissa luokissa ollut mitään väliä, mutta voittajassa olisi jo aika hyödyllistä kyetä ohjailemaan koiraansa. :--) Tehokkaasti olen tässä viimeaikoina keskittynyt vaan ahdistelemaan ruudun tilaa, osaamatta tehdä mitään ja miettimättä kokonaisuutta. Ei nää pieni ihminen vaihteeksi metsää puilta. Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtää palauttaa maanpinnalle ja huomauttaa hyvistä asioista kuten suuresta motivaatiosta ja itsenäisestä, päämäärähakuisesta työskentelystä. Nyt onneksi on ajatus ohjattavuuden ja hallinnan lisäämisestä - palaamme asiaan, kunhan olosuhteet taas esineruutuiluun on otollisemmat. Yritetään sillä välin pallonheittelyllä lisätä ajatusta, että mua kannattaa kuunnella.

Tottiksen osalta tehty kotosalla liikkeellelähtöjä ilman liikkeellelähtöä. :--) Persus pysyy paikallaan, kun pitää päästä kiinni. Häivytellään ja vahvistellaan aina vaan kun muistan tätä ottaa... Jääviä tehty pikkasen ja tänään sitten Kupittaalla istui seisomisen sijaan varmaan kymmenen kertaa. Omituista sinällään, koska Ninjalla on ollut varmat jäävät. Syitä tähän sekoiluun/eroja normaaliin, joita olen keksinyt:
- liukas alusta ja ajatus takana -> itse treenatessa pari kertaa vahingossa valunut melkeen maahan seisomisessa liukkaalla alustalla, jolloin hölmistyneenä käynyt kokonaan makaamaan.. ei siis tajua oikeesti, mitä asentoa on tekemässä, vaan valuu lähimpään mahdolliseen?!
- tehnyt viime treeneissä järjestyksessä istumista - makuuta - seisomista, tänään otin ekana seisomista
- tein seisomisen kävelystä, en juoksusta
- en aluksi kiinnittänyt huomiota, kumman jalan kohdalla annan käskyn (istuminen vasurin astuessa) -> kun kiinnitin huomiota ja annoin käskyn oikean kohdalla, jäi seisomaan
- annoinko käskyn jotenkin eri tavalla?
- palkkaan jäävistä pääasiassa ruualla, nyt aluksi palkkasin lelulla

Olen miettinyt jo varmaan puolisen vuotta, pitäisikö mun kehittää uusi käsky seisomiseen. Käytän odota-sanaa normielämässä tosi paljon ja jollain tapaa oon aina kokenut sen hankalaksi sanoa napakasti. Joskohan sitä pääsis tässäkin asiassa miettimisestä käytäntöön joskus? Homma on ollut jonkun aikaa taas unholassa, mutta josko nyt yrittäisi kehittää jonkun järkevän, napakasti sanottavan käskyn.

Nojuu, tehtiin vähän seuraamista ja tuli todettua, että kokeilussa ollut uusi palkkaustapa (heitto taakse vasemmalle) siirtää Ninjan paikkaa. Palkan suunta vaatii siis fiksaamista.

Otettiin myös seisomassa pysymistä (tajusin, ettei sitä ole tehty piiiitkään aikaan) niin, että Elina ja Laura käveli ohitse ja ympärillä. Tämä aiheutti selvää painetta, Ninja siirteli pari kertaa jalkojaan ja kun jompi kumpi meni ihan läheltä, siirsi painoa ja yritti väistää häiriötä. Täytyy tehdä pysymisharjoituksia nyt kuurina ja kasvattaa häiriötä vähitellen. Tämän päiväinen harjoitus ei ollut optimaalinen suoraan tauon jälkeen. Onneksi Ninjan kanssa tämmöset ei ole niin justiinsa, mutta eipä tämmöisellä ajattelu jää puoliväliin-treenillä mitään hyötyäkään saa. Tai jos tarkkoja ollaan niin saa - minä tajuan oman mokan ja pystyn muuttamaan treeniä ja tiedän, että se tulee tarpeeseen.

Analysoija M.Uurainen kuittaa.

Näin se homma etenee... tai sitten ei

2010-12-10T18:53:00.000+02:00

Kuppiksella tottista kera Elinan, suunnitelman muututtua hurautin paikan päälle autolla. Ajatuksena oli tehdä seuraamista, erityisesti liikkeellelähtöjä, jäävät, kakskilosen noutoa ja loppuun luoksetulo.

Liikkeellelähdöistä ei tullut mitään (suti sivulla) ja sitten Elina viksuna kekkasi, että on tainnu Ninja ymmärtää käskyn ajatuksen vähän väärin. Hiissasi persustaan siinä sivulla aina käskyn jäljeen taakse-eteen. Palkkaamalla paikallaan olosta oon saanut ehkäpä Ninjan ymmärtämään, että sivulla möngertely kuuluu asiaan. Treeniin siis viilausta ja nyt pyrin palkkaamaan heti käskyn jälkeen, ennen liikahtamista. Lisäksi olen palkkaillut pelkästä sivulla istumisesta ilman käskysanaa, josko ymmärtäisi pointin joskus... Hyviä ideoita tähän otetaan vastaan!

Kauhean hienoa huomata tämmöinen asia tässä vaiheessa - hyvä minä jälleen kerran! Musta tulee vielä maaliman paras koirankouluttaja. :---)

Kaukot meni ilmemmäksi liukkaalla alustalla ihan jees. Noutoa kaksi kertaa pidemmältä matkalta, joista jälkimmäinen parempi (= lähti kiihdyttämään paremmin). Kuitenkin pääsisi selkeästi kovempaa, jos vaan tosissaan yrittäisi. Ensimmäisellä kerralla ei jarruttanut ajoissa luovutusasentoon tullessa ja liukui mun jalkoja päin, toisella kertaa paremmin. Kuitenkin tässä 2kg noudossa ei oikeesti yritä pysähtyä tarpeeksi voimakkaasti ja tulee yleensä vähän turhan lähelle. En ole tähän puuttunut oikeastaan mitenkään, kun yritän vaan saada lisää yritystä palautukseen. Mihin on kadonnut tavoite teknisestä virheettömyydestä? Koska ajattelin panostaa myös loppuosaan?! Lista huomiota vaativista asioista kasvaa kasvamistaan. Lisäksi ikuisuusongelma: kaksikiloisella pää kenossa, jos ottaa lähempää toista laippaa. Kapulan törkkiminen ja peruuttelu ei ole aiheuttanut mitään muutosta.

Luoksetulon otin kahteen kertaan (seisomisesta), koska ensimmäisellä kerralla ei lähtenyt kiihdyttämään tarpeeksi alusta asti. Sai silti eteenmeno-tuhrun palkaksi. Uusinnalla lähti kiihdyttämään selkeästi paremmin ja oikeasti ansaitsi palkkansa.

ps. Suunnitelma kävelystä autolla menoksi muuttui, kun sain tietää, että Länsikeskuksen Intersportissa oli mun kokoa Sorelin Caribou-turbolämpösaapasta.Saas nähdä, tarkeneeko noilla semmassa!

Unihiekat ei näytä lähtevän silmistä sitten millään

2010-12-08T21:32:00.004+02:00

Aamusta Haunisissa tottista, josta ei yllättäin pientä itsehillintätreeniä suurempaa järkeä. Tää homman käynnistys tauon jälkeen on vaan niiiiiiin vaikeaa! Ekassa setissä tarkoitus oli laittaa elukka yrittämään tosissaan nillittämällä, mutta eipä onnannu. Olin itse aivot narikassa (vaihteeksi) ja en tajunnut muuttaa treeniä entistä vaikeammaksi, kun ei reagoinut halutulla tavalla (lue: herpaantumalla kunnolla). Jotenkin vaan tyydyin siihen (huonoon) mielentilaan, mitä se tarjosi ja laitoin sen mukatyytyväisenä autoon sellaisenaan. EI NÄIN!

Toisessa setissä sitten koira tulikin selkeästi paremmassa mielentilassa jo autosta ulos eli lähtökohta oli parempi. Tehtiin iholle-ilmoittautuminen tarkoituksella saada muistutettua itsehillinnästä "tahtoomoikatarakastaakivaatätiä!"-ajatuksesta huolimatta. Tämä onnistui, ötökkä ihan muikeena ja ei voinut olla yrittämättä -> huomautus ja uudestaan, jolloin hillitsi itsensä. Tanja taisi olla Minnaan verraten liian tuttu, sillä hillitsi itsensä aivan eri ilmeellä. Tai sitten vaan juur muistutettu oli hyvin mielessä. :--)

Sain myös kuulla, että mun palkkaustavalla syntyy yleensä edistäviä ja poikittavia koiria. Videoita selaamalla huomasin, että olen käyttänyt ko. tapaa ainakin tammikuusta 2009 asti. Tavallaan huvittavaa, mutta toisaalta hommassa piilee myös totuuden siemen: Ninja on alkanut nyt loppuvuodesta esittää ajoittain edistämistä, varsinkin juoksussa. Täytyy yrittää tunkea sekaan myös muunlaista palkkatapaa ihan varmuuden vuoksi.

Tanjan treenaamisesta tajusin itsekin kiinnittää huomiota enemmän liikkeellelähtöihin, joita itsekin teen usein tosi epämääräisesti. Tästä innostuneena (vai järkyttyneenä?) treenattiin parkkiksella iltaruualla liikkeellelähtöjä (+ palkkasin itsenäisestä sivulle takaisin tulosta varmaan yhtä paljon kuin liikkeellelähdöistä) ja loppusafkan sai sitten ansaita noutamalla. Liikkeellelähdöissä olen tehnyt paljon sitä, että sanon käskyn ja lähden miltei välittömästi liikkeelle/sanon ne saman aikaisesti. Oli todella vaikeaa hillitä ITSENSÄ olemaan paikallaan hetki ja vasta sitten astumaan se ensimmäinen askel. Vaikeuksia oli minun lisäksi myös Ninjalla, se yritti aluksi tarjota eteentuloa, mun ympäri peruuttamista, päämäärätöntä nytkähtelemistä ja sutimista sekä haukkumista. Lopulta saatiin kuitenkin ihan hyviä liikkeellelähtöjäkin. Noudossa pää on kenossa, pitäis yrittää muistaa kysyä tästä Virveltä...

Between two evils, I always pick the one I never tried before

2010-12-01T22:22:00.003+02:00

Team 100 pikkujoulut vietetty ja ensi kauden tarkempi suunnittelupalaveri on vielä edessä. Yritys olisi keskittyä yhdessä isompiin kokonaisuuksiin ja ennen kaikkea kehittää ne parhaat valmistautumiskeinot. Paljon pieniä asioita, jotka pitää saada omassa päässä kohdalleen ja paljon suoritusten ja eri keinojen analysointia. Toivottavasti tässä onnistutaan, pelkkä hyvä ajatus kun ei auta. :--) Olen tässä yrittänyt koota tärkeitä pointteja treenien kannalta, jotta voidaan sitten yrittää vetää isompia linjoja Tanjan luona. Tavallaan todella mielenkiintoista yrittää pureutua syvemmälle, mutta samalla hieman epäilyttää, kykenenkö kuitenkaan niin suunnattomaan järjestelmällisyyteen. Pyrkitys eteenpäin kuitenkin on kova ja kuten blogin otsakkeessakin lukee: "If there is a will, there is a way" .

Tänään aamusta Lauran kanssa Haunisissa pikkutreenit eli seuraamista ja jäävät. Seuraamisessa perushuttua: perusasento vähän sinnepäin, seuraamisessa ajoittain pyrkii edistämään väljästi (varsinkin jäävien juoksuosuudessa) ja täyskäännöksissä oikoo. Oli kyllä aika hassua kuulla, että Ninja reagoi mun täykkäri-ennakkomerkkiin korvillaan. En ole ollut tietoinen, että se tekee sitä. :--D Jäävissä Laura naksautti kun asento oli suoritettu loppuun asti ja pääsin itse palkkaamaan oikeasta asiasta. Ilmeisen perussiistiä, seisomisessa sai jarrutettua lumella hyvin. :)
Harjoitukset jatkuvat ja josko heräilyn jälkeen pystyisin pääsemään omasta turhasta löysyydestä eroon. Vaatimusta ja napakkuutta peliin, hölmö!

Your so sad maybe you should buy a happy meal

2010-11-24T00:07:00.004+02:00

(Epätoivoisista) Yrityksistäni huolimatta painin edelleen saman ongelman kanssa: ei ehdi ja usein edes innosta treenata. Jälki jäi ihan hyvään jamaan ja nyt olisi hyvä kohta paneutua tottikseen ja esineisiin (etualue ja hallinta/ohjattavuus)... Huomatkaa sana olisi. En tunnu kykenevän enää järjestelmälliseen treenaamiseen, vaan käyn tekemässä joskus ja jouluna vähän jotain. Lopputuloshan ei tästä tietenkään parane, eikä tästä tule itselle yhtään sen parempi fiilis.

Miksi sitten homma tökkii? En itsekään tiedä. Ongelmat liikkeissä johtuu ainoastaan siitä, että olen päästänyt itseni vajoamaan taas nahkiaisen tasolle ja en kykene natsittamaan. Olen Minna-täti kivakerhosta päivää - Ninjahan käyttää tilaisuuden hyväkseen ja on oma-aloitteinen kaikessa asiattomassa ja asiaan kuulumattomassa sekä tekemällä perusjuttuja ainoastaan puolitosissaan. Ratkaisu tähän on ihan yksinkertainen vaatiminen ja oman asenteen korjaus, mutta jotenkin itsekseen siihen ei kykene. Tällä hetkellä mun oma ruoska on jossain kadoksissa, enkä saa omaa itseäni skarppaamaan. Monta kertaa olen tämän syksyn kohdalla todennut "no, olipahan koiralla hauskaa " ja "tuollekin täytyisi tehdä jotain" tai muuta vastaavaa. Treenien sisältö koko syksyltä, niin karua kuin se onkin, on yksinkertaisesti vain huvi. Hyöty loistaa poissaolollaan.

Lahdenreissulla tuli puitua ohjaajan asennevammaisuutta, joka paistaa kilometrien päähän. Seura oli mitä parhainta, näitä täytyy tehdä ehdottomasti useammin!

Olen pohdiskellut, että taitaisin tarvita yli-innokasta treeniseuraa ja kirkasvalolampun? Ilmoittauduin tottispäivään ensi kuun puolväliin ja jotenkin ajattelen, että se herättää mut. Heräämistä odotellessa...

Koiranjalostus saa taas vauhtia

2010-11-18T13:05:00.004+02:00

Kun talvi saapuu, alkaa perinteinen vääntäminen aidasta ja siitä aidan seipäästä. Oma mielipide on se yksi, ainoa ja tietenkin oikea. Henkilökohtaisuuksiin on aivan ihana pureutua ja toisten sanomisten vääntely on kasvanut jo varteenotettavaksi taiteenlajikseen. Hesarista jokunen päivä sitten pongattu aiheeseen hyvin sopiva kevennyskuva, jossa hitunen totuutta: kun jotain ominaisuuksia saa lisää, on se loppusaldo harvoin pelkästään plussalla.

Hattarat maassa

2010-11-07T18:21:00.007+02:00

Eipä sitte tänään treenattukaan janoja, vaikka niin eilen povasin. :--) Siirryttiin lumen takia esineisiin ja haukkutreeniin, mutta ensin käytiin 2h lenkillä.

Ninjan yritykset saada ruokaa on kyllä joskus aika huvittavia :--)

Pupu vakavana

Esineitä kylvettiin ruutuun 7, joista kolme eteen ja yllätys yllätys yksikään niistä ei noussut. Lähetettäessä ei mennyt sinne minne yritin lähettää, vaan kurvasi joko oikeelle tai vasemmalle ja upposi perälle. Tauko ei näemmä tee ruudun kanssa yhtään hyvää, homma lähtee lapasesta. Toihan se kivasti ne keski- ja takaosan 4 esinettä juu, mutta... :P Lohdullista tää koiran oma-aloitteisuus ja itsepäisyys joskus.

Haukkutreenissä Nips sai monoa, kun yritti juosta päälle haukkumaan. Tajusi sitten yskän ja piti hajuraon. Asento tosin vaihteli makuusta istumisen kautta seisomiseen. En osaa tästäkään huolestua.

Tänään tarjoiltiin hirviöitä ja hattaraa

2010-11-06T18:43:00.007+02:00

Tälleen loppusyksystä täällä Kouvolassakin riista liikkuu ja pääsee Ninjalle tekemään hyviä harkkajälkiä. :--) Tänään siis Tuulan & poikien kanssa käytiin tekemässä kunnon hirvialueelle jäljet, jotka vanheni meidän 3h lenkin ajan. Ninja ajoi omansa viimeisenä ja alue oli kyllä tallattu jäljen polkemisenkin jälkeen ihan tuoreilla jäljillä. Tuoreimpien kohdilla jäljestys muuttui hieman, mutta ei kertaakaan herpaantunut omalta jäljeltä edes tarkastelemaan elukoiden jälkiä. :)) Jälki oli ehkä 500m kuudella kepillä, sisältäen kaksi piikkiä ja kaksi normikulmaa, toisessa piikissä oli sen verta tallustellut hirviöitä, että meni hieman pyörimiseksi. Viime vuonna elukka olisi valkannut tuoreen hirviöjäljen, mutta nyt näyttäis ymmärtävän pysyä omalla jäljellä. Keppien suhteen näyttäis myös ötökkä olevan tarkkana, sillä tarkoituksella piiloitetut tyngät löytyi vaivatta. Jana oli ihan ok, eteni 30m suoraan ja sitten kaartoi viimeiset 5m jäljelle. En oikeen osaa arvioida, minkälaiseen ennakointiin oikeen pitäisi puuttua, joten en tee yleensä mitään.

Jäljen jälkeen otettiin vielä pienet ilmaisutreenit ja näytti sekin homma olevan muistissa. Lähellähän Ninja haukkuu, mutta ei yrittänyt tökkiä kertaakaan. Häiriötä ottaa mun liikkumisesta, mutta sitä ei ollakaan treenattu. Kuitenkin jatkaa katsahduksen jälkeen haukkua normaalisti.

Oli kyllä aika kummallista ajaa jälki tiheässä lumisateessa. Onneksi maa on vielä sen verta lämmin, ettei lumi tullut jäädäkseen. Ainakin huomena ehtii vielä muutaman pitemmänkin janan tehdä.

Sain kuvat NewstoryCupissa ja pitäähän ne tänne laittaa.Näimpä loppukevennyksenä kesätukka-Ninja. Thanks for pics Linda!

paikallaolo

tahdissa marssintaa

luoksetulokiihdytys

Lisää Lahtikuvia

2010-11-03T20:24:00.013+02:00

Kevättanssiliikkeitä?

Tahtoo!

Evil Tuhru

ps. myös näiden kaikkien kuvien (c) Heta Pääkkönen. Kiitos Hetalle kuvaamisesta!

pps. Eeva, katso nyt miten karvainen Ninja on! ;)

Taitaa olla onni, ettei itseään näe ilman apuvälineitä

2010-10-29T22:45:00.014+03:00

Olen kuullut, että asiat näyttää paremmille kuvissa. Mietinkin, minkähän näköinen minä sitte oon toisten silmin, kun kuvissakin toiminta näyttää näin älykkäälle. :P Ei sillä, on Ninjakin aika edustava.

Vammakädet by Minna

..ja se palkitseminen ;--)

Kiiski tais nielasta koukun?

Vastaan räpiköivä sintti

ps. kuvia tulossa lisää, kunhan jaksan pienentää

Kuvasarja, joka pistää aina naurattamaan

2010-10-24T21:10:00.005+03:00

"Silmät ovat säkenöivät ja katse on tulisesti puhutteleva. Sen sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät hienostunutta voimaa. Koira vakuuttaa katsojan pelottomuudesta ja valmiudesta toimintaan."

Ja joskus sitä on tullu mietittyä, että mitähän mulle on myyty...

Tennispallo poskessa on mukava olla

2010-10-24T20:44:00.005+03:00

Viime päivityksen jälkeen ei olla suurempia treenailtu, yksi 800m ja kahden kepin "kaavoista viis" jälki elukan mielenvirkistykseksi ja pariin kertaan lenkillä pudotettua. Jälki oli kyllä varsin virkistävä itsellekin, sai toteuttaa itseään hyppimällä pitkin poikin kiviä pelkkien suorien tallaamisen sijaan. Pudotetussa Ninjalle alkaa hiljalleen muodostua ajatusta asiasta, mutta kokeenomaiseen suoritukseen on vielä pitkä matka. Tällä hetkellä mennään ajatuksella yksi muistutus lyhyellä ja sitten pari pidempää. Mitään havaintoa tän(kään) liikkeen kouluttamisesta ei ole, mutta ainakin koiralla on hauskaa. Eli toteuttaa hyvin sille tällä hetkellä asetettua tavoitetta: koiran viihdytys.

Tänään oli sen verran turvotus laskenut viisurinpoiston jälkeen, että pääsi ottamaan aamusta vähän tottista piiitkästä aikaa. Otin ilmoittautumisen, seuraamista ja eteenmenon. Ninjalla oli alunperin yllättävän hyvä paine tekemiseen ja treeniseuran mielestä näytti paremmalle kun kesällä (!). Seuraamisessa paikka pysyi kohtuu hyvin, täyskäännöksen jälkeen alkoi vähän keulia, mutta ymmärsi rauhoittua itsestään. Eteenmenosta ei sitte ollutkaan mitään havaintoa - ts. yritti ensin kaartaa vasemmalle ja sitten oikealle. Seuraavassa treenissä pitää siis saada pallo lentämään aikaisemmin.

Keskiviikkona ois tarkoitus suunnata Lahren suuntahan viettämään muksaa päivää kera ystävien. Tätä on odotettu! Ens viikko menee siis ihanasti lomaillessa ja sitten alkaa hurja puurtaminen 3vk harjottelujaksolla. Turkuun palaa siis marraskuun loppupuolella zombie-Minna ja vanhempien palloksi lihottama Ninja. Ja ehkä silloin meillä on jo kolmosluokkalais lenkkiseuraa, vai kuinka Heidi? ;--)

ps. otin ulkoisen kiintolevyn mukaan, jotta voin tilailla otettuja kuvia paperiversioiksi - arvatkaa vaan olenko muistanut päivittää uusimmat kansiot tuohon?! HYVÄ MINNA!

Ei taitaisi mennä taipparit läpi

2010-10-13T19:18:00.004+03:00

Kaverin kanssa puhuttiin, kuinka yllättävän moni noutaja ei läpäise taippareita ainakaan ekalla yrityksellä. Musta tuntui tosi kummalle, että kuulema yksi suurimmista ongelmista on se, etteivät koirat suostu ottamaan varista/fasaania/jänistä suuhun. Mä voisin huolia kanssa tommosen "ongelman" ainakin tiistain jälkeen! Mulla siis vapaapäivä ja oltin sovittu Elinan kanssa tottistreenit ysiltä. Käytiin sitten Nipsniin kanssa aamusta lenkillä ja söin kaikessa rauhassa aamupalaa. Koira vaikutti ihan normaalille, kunnes aloin laittaa tavaroita kasaan ja Ninja pyrki ulos. Aattelin että sillä on vaan kiire ja en reagoinut asiaan mitenkään -- ehkä 10sek ja Ninja oksensi karvaa ja luita keskelle keittiön lattiaa. En kerennyt edes alottaa siivoamista, kun piti tuuppasta elukka pihalle oksentamaan lisää. Tunnin sisään oksensi 5 kertaa, oksennusanalyysistä päätellen rusakonraadon oli huitassu naamaansa. Noh, käytiin sitten myöhemmin vähän hillumassa kentällä, kun olin vakuuttunu, ettei tolla ole aikomuksena oksentaa autoon. Tais olla pupujussi olla huonolaatuinen, kun silleensä kiipesi ylös. En muista koska viimeksi lenkillä löydetyt aarteet ois aiheuttanu oksentamista.

Halu treenaamaan ois kova, mutta aikataulu ei anna periksi kunnolliselle treenaamiselle. Kun mitään _pientä_ yksin toteutettavaa tärkeää viilattavaa ei ole (eteenmeno on, mutta sitä en pysty treenaamaan yksin), tehdään vain jotain pientä turhaa kotona/lenkillä. Huomena on kuitenkin hieno päivä, sillä koulutuksen jälkeen kerkeän treenata omankin koiran. :)) Luksusta! Viikonloppuna onkin sen verta aikaa, että ehditään jälkimään. Eikös kahdet treenit viikossa ole jo ihan riittävää?

ps. Rico on kuulema onnistunut telomaan leukansa niin, että P3 on irronnut. Muksuilla ikää puol vuotta ja jo yksi on aloittanu itsensä hajottamisen. Toivon hartaasti, ettei tämä kehitys jatku nousujohdanteisena!

Kiusauskuvia

2010-10-07T22:02:00.003+03:00

Sain Nealta kaksi uutta kuvaa lapsosesta. Sievä pieni susihukkanen, joka on kuulema myös eri etevä hakutreeneissä. "Pientä" yli-innokkuutta ja oma-aloitteisuutta näkyy enenevässä määrin - kuulostaa niiiiiin tutulle. :---)

Ravistettava ennen käyttöä

2010-10-04T20:05:00.003+03:00

Elikkäs sunnuntaina sitten ajettiin vähän pidemi (= kilsanen) jälki. Tällä kertaa homma pysyi suht hyvin lapasessa. Voimme siis pikkuhiljaa alkaa päätellä, mitä kenraaliharjoituksissa ennen kokeita tulee koiralle tehdä. ;--)

Jana oli ehkä 30m, jonka eteni rauhallisesti (!!!) ja suoraan. Varmuuden vuoksi kipitin itte perään muutaman metrin jälkeen. Edellispäiväiseen treeniin verraten ihan bueno suoritus. Jäljestys itsessään oli ihan ok, varsinkin alustan vaihdoksissa hieman souti jäljen päällä muttei tehnyt mitään suuria poikkeuksia. Homma myös selkeesti rauhoittui kolmannen kepin jälkeen. Itseä kyllä epäilytti, kun Tanja oli tehny suopursuun laatikon ja 50m sivut tuntui niin super lyhyille. Laatikon jälkeen olin kyllä varmaan yhtä onnellinen kepistä kuin Ninja. Iloa lisäsi se, että keppi nousi suppursupöheiköstä. :)) Piikeistä eka oli aika kaameeta pyörimistä, mutta päästiin suht ripeästi kuitenkin jatkamaan matkaa. Kulmassa pyöriessä osui kohdalle jäniksen jalka (!!), mutta Ninja älykkäästi jätti sen huomiotta. Musta on edelleen tosi järkyttävää, että se ei edes yrittänyt syödä sitä. :--D Toinen piikki menikin sitten jo paremmin, kun maastokin oli helpompi. Alustan vaihdollisesti toi oli kyllä oikee loistava: kuivaa kangasta, kalliota ja jäkälää, sammalikkoa, heinikkoa, suopursua ja soittunutta rahkasammalpohjaa, yhden märän ojan ylitys. Ei siinä enää paljon jää puuttumaan.

Jos siis joku ei vielä huomannut, niin olin tosi tyytyväinen tähän jälkeen. :)) Oon päättäny, etten jaksa tosta kulmien suoritustavasta ottaa painetta ja haluan uskoa, että janan kanssa aletaan taas päästä eteenpäin. Opetan sitten seuraavalle elikolle kulmiin oikean toimintatavan, Ninja saa toteuttaa omaa tapaansa kun ei sille parempaakaan tapaa ole opetettu.

Kiitos Tanjalle seurasta ja jäljen polkemisesta. :)

Tauko ei tee hyvää

2010-10-02T21:20:00.008+03:00

..ainakaan Ninjan jäljestyksen kohdalla. Olin kerrankin fiksu ja saatoin janalla alkuun, joten eteni itse sen 30m suoraan. Jäljennosto oli riehakas ( wtf?) ja sitten pinkoi jälkeä pitkin hullua kyytiä. Älykkäästi en ottanut hanskoja, joten piuhan keriminen kesti toooosi kauan. Siinä sitten tajusin, että mentiin ekasta kulmasta yli -- Ninjalla ei kyllä ollut mitään ajatustakaan stopata. En tiedä minkä hajun sai, mutta olisi vaan väkisin yrittänyt jatkaa pyyhältämistään ekan suoran suuntaisesti kohti horisonttia vieden multa nahat toisesta kädestä. Mulle kävi jotain käsittämätöntä ja mulla kihahti tästä toiminnasta (moninkertainen wtf) + kivusta ja karjaisin sitten niin että metsä raikasi. Ninja lopetti nelivedolla liinan päässä sutimisen ja katsoi mua hölmistyneenä, jolloin pyysin sen luo ja käskin maahan. Tässä sitten odotettiin tasaantumista, jonka jälkeen päästin etsimään jäljen. Oli ilmeisesti tietoinen kulman ylityksestä, sillä luvan saatuaan palasi kulmaan ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Hyvin mielenkiintoista sanoisin... helppokulkuisilla suorilla yritti kiihdyttää, mutta muuten ajo oli ok. Kepin hajun saatuaan pörräsi hullunkiilto silmissä, hirmuinen kiire päästä palkalle. :--)

Oon miettiny, pitäisikö mun saada toi mielentila vikalla kepillä tasottumaan, vai saanko jättää sen tuollaiseen kiirekiirekiirelöytääuusikeppi -moodiin. Voisin tietysti yrittää ajaa sisään sille jonkun "lelu suuhun ja autolle", saisinko Ninjan ostamaan sitä enää tässä vaiheessa. Nyt ainakin voin sanoa, että ihan sama mimmosen pehmovinkukarvapalleron sille antaisin, niin oikeasti haluaisi vaan jatkaa jäljestystä ja tod.näk. yrittäisi jatkaa lelu suussa/ jättäen lelun matkalle. Oon joskus antanutkin Ninjan jatkaa jäljestystä rensseleiden poisoton jälkeen, kun jotenkin kuvittelin sen tajuavan, että "ei sitten enää saa mitään". Yllätys yllätys, sillä ei ollu vaikutusta. Jos jälki on ollut vaikea, niin yritys jatkaa on ponnettomampi. Tämmösten 400m pyrähdysten jälkeen saan sitte toteuttaa pellolta tuttua raahaa koira pannasta kannattaen -metodia.

Testailin Lauran gepsiä tänään ja täytyy sanoa, että joskus hifistely on kyllä hauskaa. En oo vielä ihan vakuuttunut, että haluaisin sijoittaa niin paljon rahaa tuollaiseen leluun - mutta kyllä tuommosen kanssa on kiva polkea jälkeä vieraammassa metsässä! Testailu jatkukoon huomena. :)

Koska ilma oli kaunis, käytiin jäljen vanhentuessa kahden tunnin lenkillä, josta tietysti kuvasatoa ohessa.

idiooteilla on ilmaiset huvit
"Kato äiti, näin korkeella!"

Etsin punaista - löysin vain keltaista ja ruskeaa

Aktivoitumisyritys

2010-10-01T21:51:00.004+03:00

Jotenkin juoksujen tulo ja kisojen peruuntuminen sai aikaan treenimotivaation katoamisen. Asiaa on hienosti edesauttanut koulu, joka on häirinnyt elämää viime syksyä enemmän. Olen tässä viime viikon aikana yrittänyt herätellä itseäni horroksesta. Kautta on vielä hyvin jäljellä ja osaamistasoa pitäis nostaa ens vuoden voittajan startteja varten. Tällä hetkellä isoimmat treeniä kaipaavat jutut on:
- jana
- jäljellä ikä, pitkät suorat, harhat, sudenkuopat
- esineruudussa ohjattavuuden saaminen
- eteenmenon suoruus (erityisesti sivu-näköärsykkeiden ignoraus)

Mulle on kehittynyt hinku päästä treenaamaan hakua, mutta hommat on toistaiseksi jäässä, kun meillä ei ole ryhmäpaikkaa. Etsintä on päällä sen osalta.

Mitään superaktivoitumista tuskin on luvassa, mutta mahdollisuuksien mukaan voisi käydä muuallakin kuin lenkillä heittelemässä keppiä. :--) Huomena ajattelin käydä tekemässä lyhyen jäljen sekä vähän seuraamisnillitystä kentällä, sunnuntaina sitten pidempi jälki.

Opas kauniin syysposeerauksen ottoon

2010-10-01T21:26:00.009+03:00

Vaihe 1: ohjeista koira oikeaan paikkaan

Ei näin..

..melkein.

Vaihe 2: Kun koira on oikeassa paikassa, kiinnitä huomio ilmeeseen.

Vittuilua ilmassa?

Vaihe 3: Pienen keskustelun jälkeen yhteisymmärrys on löydetty ja koira ei näytä enää vesikauhuiselle sekopäälle, joten saat julkaisukelpoisen kuvan.

Kevätjuhlaliikkeitä Kupittaalla

2010-09-19T20:55:00.002+03:00

If you want something - go´n get it !

2010-09-14T17:31:00.002+03:00

Masennusta, angstia ja treenimotivaation puutetta tuntuu olevan liikkeellä vähän jokaisella. Loppuvuodeksi vauhtia treeneihin osuvasta leffapätkästä:

http://www.youtube.com/watch?v=MEGSiX0JA-s&feature=related

Miettimisen arvoista

2010-09-12T14:45:00.004+03:00

Olen jotenkin ajautunut juoksujen takia vain tekemään jotain Ninjan kanssa ajatuksella "kunhan nyt jotain.." Typerin ajatusmalli, mitä voin keksiä. Ennemmin pitäisi olla tekemättä mitään.

Perjantaina Elinan kanssa Kupittaalla, jossa Ninjan kanssa tein vaan, jotta Elinan koirat sai häiriötä. Aluksi Ninja oli ihan hyvässä vireessä, mutta jotenkin hinkuttamalla sen kanssa puoli tuntia pitkin kenttää ajauduin vaan rapsuttelemaan ja kapsuttelemaan elukkaa. Nää on näitä "ei näin" -hetkiä. Tiedän, että mun pitää keskittyä Ninjan kanssa oikeaan vireeseen, eikä vaan humputella. Syytän kuitenkin sitä randomia kuvaajaa, joka tuli häiritsemään mun alunperinkin epävakaata ajatusta treeneistä. Tarvis olla treeneissä joku tomera, joka pitäis minut järjestyksessä. Joku mini me varmaan..?

Noh, ajatusta oli sitten vähän enemmän, kun RM-kokeen jälkeen käytiin Eevan kanssa ottamassa vähän tottista jonkun koulun hiekkakentällä. Ninjan kanssa tehtiin ilmoittautuminen Eevalle - Ninja pysyi hyvin alakerrassa. :)) Sitten vähän seuraamista ja ennen kaikkea niitä täyskäännöksiä. Ekassa ei lähetynyt edes mukaan, mutta ohjeistuksen jälkeen muisti käyttää sitä takapäätään. Tein jäävät, jotta Eeva saattoi sanoa oliko nopeus ok. Istuminen ja juoksusta maahanmeno oli kuulema ok, mutta sitte juoksusta seisomisessa tuli ihan totaalifloppi. Istui ekat kaks kertaa, mutta kun Eeva tajus sanoa mun käskytyksestä, saatiin myös yksi onnistuminen. is-TU ja o-do-TA ei ilmeisesti oo koiralle tarpeeksi erilaiset. :P Oon ajatellut, että pitäis muuttaa seisomisen käskysanaa - josko kuitenkin muokkaisin vaan äänensävyä ja sanomisnopeutta, niin pääsisi helpommalla. Tätä täytyy pohtia.

Keskusteltiin sitten tosi paljon ideaalista vireestä ja miten siihen voisi päästä. Ninja tuntui päivän autossa kökkäämisen jälkeen vähän liian hektiselle ja suti mun makuun liikaa ylimääräistä. Eevan mielestä se oli hienon näköistä..? On totta, että tavallaan virtaa pursuava koira näyttää näyttävälle. Mä oon kuitenkin muodostanut itselleni mielikuvan ideaalista, jossa mä ohjaan koiraa mahdollisimman eleettömästi, rennosti (in my dreams?) ja hyvin rytmitetysti ja koira on innokas ja aktiivinen kuitenkaan olematta hektinen ja sutimatta turhia.

Oon miettiny, että pitäiskö kirjottaa ajatus lapulle ja aina lukea se ennen treeniä. Auttaisko se olemaan päämäärähakuisempi?

Kovaa peliä Bostonissa

2010-09-12T13:54:00.002+03:00

Olen kyllä edelleen varsin kyrpiintynyt kokeen järjestämisestä. En ollut koskaan Talissa käynyt, joten kentän "laatu" tuli aika suurena järkytyksenä. Järjestäjät olivat jakaneet kentän kahtia, jotta kaksi tuomaria pystyisi arvostelemaan samaan aikaan ja karsinta saataisiin vietyä mahd. nopeasti läpi. Ihan hyvä ajatus, mutta kenttä ei MITENKÄÄN riittänyt tähän. Tosi hieno ominaisuus oli myös kentän hyvin epätasainen pinta joka oli pääasiassa koholla keskeltä ja vietti reippaasti kohti reunoja alaspäin. Kentän kiersi verkkoaita, joten tavallaan voi puhua kauemmasta ja lähemmästä suoritukseen rajatusta kenttäosiosta.
Kaukaisemmalla:
- paikallamakuupaikka oli sijoitettu keskelle kenttää (kaavion suorituspaikan ja noutotelineiden väliin) ja koirat olivat hieman kuopassa + ruoho hyvin pitkää
--> tällä kentällä vain 1 koira pysyi maassa koko liikkeen ajan, muut kurottelivat päätään esim. noutojen aikaan kohti suorittavaa koiraa /noutokapulaa ja kohti ohjaajan piiloa, nousivat istumaan nähdäkseen ja painuivat takaisin maahan ja jotkut jopa ryömivät.
- ruoho oli ylipitkä joka kohdasta, haitta näkyi erityisesti metrisen noudossa, jossa koirat eivät meinanneet löytää kapulaa millään ja mm. yksi gronttu haki sitten tasamaanoutokapulan telineestä ohjaajalleen
- tuomari ei antanut lupaa mihinkään suorituksiin ja esim. eteenmenoissa jäi ohjaajien taakse
--> ohjaaja ottaa 10 askelta ja lähettää koiran eteen, koira etenee öbaut 30askelta jolloin aita tulee vastaan
--> ohjaaja kääntyy katsomaan tuomaria, joka sitten armollisesti nyökkää
--> ohjaaja kääntyy kohti koiraa ja käskee sen maahan

Lähempi kenttä:
- lyhyempi nurmi, mutta estenoudot tehdään selkeämmin ylämäkeen kuin kauemmalla kentällä
--> parilla koiralla vaikeuksia päästä esteistä yli
- eteenmenossa koira käskettäessä maahan koiraa ei näy, eikä koira näe ohjaajaa
--> moni koira nousi istumaan/puoli-istuvaan asentoon

Kummallakaan kentällä mitta ei riittänyt alkuunkaan tarpeellisten askelmäärien ottamiseen. Toiset ohjaajat palasivat liikkeestä istumisen jälkeen lähtöpaikkaan ja ottivat siitä juoksusta maahanmenon, jotta saivat luoksetulomatkaksi enemmän kuin sen 15 askelta. Kuitenkaan tuomari ainakaan kauemmalla kentällä ei ohjeistanut kaikkia tähän, jollei ohjaaja sitä itse tajunnut. Miten tässä kohtaa muka voidaan arvostella liikkeitä, kun välimatkat ovat aivan erilaisia ja muutenkin kentällä tuntui vallitsevan mieletön viidakon laki...

Maastoissa jäljet olivat ylivanhoja (abaut 4h) ja kävi aivan sama asia kuin viimevuonna, tosin eri koirakolle: koira nostaa janalla oikean jäljen ja lähtee jäljestämään, mutta ohjaajalle ilmoitetaan väärä jälki. Ohjaaja yrittää ohjata koiraa ottamaan jäljen muualta, mutta koira ei tietysti siihen pysty. Asiaa selvitetään ja huomataan, että koira nosti oikean jäljen, mutta tuomari merkkasi sen vääräksi. Tänä vuonna koirakko ei kuitenkaan saanut uutta jälkeä, tuomarin mielestä "tällaista sattuu". Viimevuoden järjestäjille kunnia siitä, että koira sai uuden jäljen (ja kun annettiin mahdollisuus onnistua, sai myös hyvät maastopisteet ja JK3 ykköstuloksella).

Mulla kyllä loppuu huumori näiden kokeiden järjestelyiden kohdalla. Onko tarkoitus tehdä kokeita vaan järjestämisen takia välittämättä olosuhteista? Tehdään järjestelyt vähän sinnepäin ja sitten vaan katsotaan, ketkä selviävät. Missä vaiheessa kokeissa käymisestä on alkanut tulla arpapeliä järjestelyiden toimimisen suhteen? Miten voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa järjestää kokeet koeohjeen mukaisesti? Ja ennen kaikkea: Mitä kaikkea meidän kisaajien kuuluu sietää järjestävältä taholta?

Ärsyttää, harmittaa ja ennen kaikkea epäilyttää kansallisella puolella kisaaminen. Moni tuomari tuntuu kokevan itsensä jumalasta seuraavaksi ja puutteellisista koejärjestelyistä sanomista pidetään valittamisena. Kisaajien pitäisi olla vain tyytyväisiä, että joku viitsii heille kokeen järjestää ja onnellisena kiittää heitä, järjestivät he sen miten tahansa. Alkukesän jälkikurssilla Rekorius mainitsi, ettei ymmärrä miten kansallisella puolella kisaavat sallivat tällaista menoa järjestäjiltä. Ohitin tuon silloin vain suojelu/peltojälki-hmisen panetteluna - en tosin ohita enää. Missä siis kulkee hyvän maun rajat? Eikö kisaajilla ole mitään oikeuksia?

"En ois oikeestaan ees halunnu"

2010-09-08T13:57:00.006+03:00

Juuri silloin, kun haluaisi olla väärässä, onkin karman lain mukaisesti oikeessa. Ninja siis aloitti juoksun tälleen tosi kivasti kaks päivää ennen koetta. Eilen vitutti ihan armottomasti. Sitte mietin että ehkä ihan hyvä että alotti juoksun, kun on tuntunut vähän tahmeella. Tänään taas on vitutuskäyrä noussut kiitettävästi ja ärsyttää aivan tajuttoman paljon. Kaikki se panikointi, jännittäminen ja odottaminen on menny ihan hukkaan. Siis joo, tiesin koko ajan että juoksun pitäis sattua näille hollille kalenterin mukaan, mutta kerkesin jo ajatella, että kyllä se nyt sen verran vartoo... Vaikka olin mukamas varautunut tähän, niin silti petyin tosi paljon. Oon ilmeisen hyvä huijaamaan itseäni, en tiedä itsekkään mitä oikeesti ajattelen.

Täytyy ainakin todeta, että saamastani vinkistä "rasita koiraa paljon fyysisesti" ei ollut mitään hyötyä juoksun siirtymiseen.

Saas nähdä päästäänkö ensi keväänäkään kisaamaan ennen juoksuja. :((( Syksystä sitten rotumestaruuksien ja piirimestaruuksien pitäis sentäs sattua sopivasti kiertoon. Tällä hetkellä tosin se tieto ei jaksa lohduttaa.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä..

2010-09-06T23:11:00.008+03:00

...kuvia Pennistä. Kiitos Jenniinalle kuvien räpsäilystä, nyt on kaikista muksuista vajaa 5kk ikäsenä kuvat. :)

Penni on jo konkari poseeraamisessa, olihan se vähän aikaa sitten mätsärissäkin sinisten pentujen 2. Odotettavissa siis oikea kehäkettu, varokaa vaan!

Iloinen mieli ja pitkä kieli ;)

Kolmatta viedään

2010-09-06T13:02:00.002+03:00

Koska en pääse Biliä ja Penniä kuvaamaan tähän about 5kk korville, pyysin omistajilta kuvia pentusista. Tanja ehti ennen Jenniinaa, joten tämän kuvapläjäyksen jälkeen jäämme vielä odottamaan pohjoisenlisän kuvia. :)

Kuulema seisotuskuvan ottaminen ei onnistunut - kumma juttu. ;)

Bill on päässyt käymään agikentällä

ja uutta putkeen :--)

Kiitos vielä kerran Tanjalle kuvista! On niin kiva nähdä lapsien kasvua edes kuvien välityksellä.

Kiusa oli käynyt eilen tutustumassa Forssassa hakuun ja oli kuulema ollut ihan luonnonlahjakkuus! ;) Täähän ei tietenkään ole mikään ihme, kun muksu muistuttaa monin piirtein niin paljon Ninjaa (ja Ninjahan on ihan pro). Toisaalta siellä näkyy myös hyvin vahvasti se piirre, että homma menee varsin herkästi sikailuksi ja hallinta ei tule ilmaiseksi. Mutta kuka sitä nyt jaksais välittää jostain ohjaajasta, kun on maailman paras, vahvin, kaunein, nopein ja ohjaaja vaan hidastaa koiran itsenäistä työskentelyä. ;) Hyödyllinen, mutta ajoittain aika raivostuttava piirre koirassa.

Jos vielä viime hetken malttaisi..

2010-09-05T19:43:00.006+03:00

Musta tuntuu, että alan tulla hysteeriseksi juoksunvauhtauksen kanssa. Mulla on niin semmonen kutina, että juoksut alkaa millä hetkellä hyvänsä...

Treenit on sinällään menny ihan hyvin. Esineillä oon painottanut koko ruudun käyttöä ja sisäänajanut etualueen erillistä tarkistusta käskystä. Noh, eipä tää oo oikeen toiminut kun elukka viis veisaa mun ohjauksista. Hallinta, mitä se on? Syötävää? En halua roimia itsenäisestä työskentelystä, mutta kyllä tota kuuntelupuoltakin pitäis parantaa: tein kaksi ruutua, toisen kauemmas autolta ja toisen auton viereen. Auton viereen laitoin kolme esinettä ja toisee en yhtään. Vein koiran tyhjään esineruutuun ja annoin sen mennä etsimään. Kun oli etsinyt ehkä kaksi minuuttia, kutsuin pois ruudusta. Yllättäen mitään ei tapahtunut, joten lähdin sitten mitään sanomatta autolle. Ninjalta kesti tasan 2min 34sek tulla mun luo, jolloin kehuin maltillisesti ja päästin toiseen ruutuun hakemaan ne kolme esinettä. Ilme koiralla toiseen ruutuun lähetyksessä oli vähän kummeksuva, mutta kirkastui kun sai hajun heti 2m päässä lähetyspaikasta olleesta kumilärpäkkeestä. Loput kaksi nousi myös ihan pistoilla, mutta ruutu olikin oikeastaan vain 30m kaistale.

Jäljen osalta en oo tehny muuta kun janoja. Forssavierailun siivittämänä olen alkanut ratkaista etenemättömyyttä antamalla liinaa vaan kun etenee suoraan. Eka treeni torstain jälkeen meni hyvin mutta sitten tää seuraava oli taas ihan yhtä kamalaa sinkoilua vailla tarkoitusta. Janatreeneillä jäljestys on alkanut muuttua koko ajan hosuvammaksi ja hosuvammaksi, joten pitäis vissiin tehdä yksi pidempi jälki ennen koetta.

Tottiksen osalta en oo keskittyny juuri mihkään liikkeisiin. Lähinnä haettu oikeaa mielentilaa ja painetta sekä sitten tehty avustajan kanssa kaksissa treeneissä eteenmeno. Jäävät tuntuu ihan hyvälle ja vire on ihan ok. Ei sillä kentälle mennessä mitään painetta kyllä ole, mutta ei se löysäkään ole. Paikallaolo on tehty viime keskiviikkona Tanjan ja Fiian tehdessä ja siinä ilmeni ihan uusi juttu - mun palatessa Ninjan luo piilosta, oli sillä pää alhaalla. Ei nostanut päätään edes mun, joten varmuuden vuoksi kehuin sitä ennen istumaan nostoa. Yllättävää kyllä nousi ihan normaalisti ylös. Asennon perusteella olin ajatellut, että teki jonkun ihan ufon liimautumisen maahan.. Jäävät tuntuu tällä hetkellä ihan hyville kuten myös noudot. Tasamaanoudon osalta oon jatkanu yritystä saada päämäärä kapulan saamisen sijaan siihen eteentuloon. Ruokakuppitreeninä onnistuu hyvin, mutta ilman ärsykkeitä ei vielä oikein. Ihan siistin noudon tekee, mutta vielä on paljon parannettavaa!

Oon tässä suunnitellu, että voisi laajentaa lajivalikoimaa EK/haku saralle Ninjan kanssa. Mun motivaatiopula koskien tokoa on jatkunu jo sen verta kauan, että päätin siirtää ajatuksen TVA-projektin jatkosta hamaan tulevaisuuteen. Ei ole yhtään hienompaa, että Ninja ois 4v ja TVA kuin että se ois 9v ja TVA. Keskitytään ennemmin säätämään näitä pk-juttuja, kun ne kiinnostaa mua selkeesti enemmän. :)

Onnea vielä tätäkin kautta Tanjalle ja Fiialle tänään saavutetusta JK2-koularista! Sulla on kyllä Tanja ainaki +3 taistelutahto.

Riksukuvia

2010-09-03T19:38:00.016+03:00

Kävin katsomassa Ricoa, joka on Sirpalla hoidossa omistajien lomaillessa palmujen alla. :--) Pennun analysoinnin lisäksi piti tietysti ottaa kuvia, tosin seisotuskuvissa onnistuminen oli jonnii verran hankalampaa kun Kiusan kanssa.

Aluksi oli tosiaan hieman erimielisyyksiä, kuinka siinä narunnokassa oikein kuuluisi tönöttää :P

Kovalla yrittämisellä saatiin aikaan jonkinmoinen tönötys

Lopulta homma näyttikin jo asialliselle

Jottei homma menny ihan tönöttämiseksi, sai Rico tehdäkkin jotain kivaa :)

Yllättävää kyllä, löysän nahkan kanssa pääsi kovaa!

En käsitä, miksi tää kääntää tän vaakakuvan pystyyn.. täytyy yrittää korjata asia

Ninja ei pahemmin arvostanut lapsen läheisyyttä :P

Ricolla oli löysä takki kuten Kiusallakin ja omasi myös samoja luonteen piirteitä. Tykkäsin muksusta paljon, hauska nähdä miten se kasvaa ja komistuu. Ricolla on ihan samanlainen tapa vaatia juttuja haukkumalla kuin Ninjallakin. Tää on niitä ominaisuuksia, joista moni koiranomistaja on/olisi varmasti hyvin onnellinen. ;) Mutta minkäs tekee, kun _minä_ tahdon! Asian läpivientiä edesauttaa nallemainen ulkonäkö.

ps. Meidän kokeeseen valmistautumisesta Ninjan kanssa sen verran, että esineruutut ja tottikset menny ihan ok, janat kusee ja jäljellä on vähän liian kiirus kepeille. Jäljen sukkaamista enemmän mua huolestuttaa kuitenkin se, että Ninja tekee ihan selkeesti juoksua. :(