Verenpaineen lasku

Olin aamusta niin ahkera, että käytin ensin koirat 2h metsälenkillä ja päälle vielä esineruututreenit. Jostain kumman syystä nääs jäi hampaankoloon elukan nyysäily ja piti kokeilla, josko parin päivän aikana ois kaaliin muodostunut kuvaa toiminnasta. Valmistauduin henkisesti tekemään elukasta rukkaset, mutta eipä tarvinnut tällä kertaa ryhtyä sellaisiin hommiin.

Ninjalle siis semmonen minikaistale (en jaksanut tallata isompaa), varmaan jotain 10mx40m kamalaan ryteikköön. Sinne sitten tökin 3 esinettä, kaksi molempiin takakulmiin ja yksi oikeelle etureunaan johkin 5m päähän. Tarkoitus oli kerjätä verta nenästä, kun elukalla ei viimeksi ollu nenä auki kahteen ekaan minuuttiin lainkaan.. Noniin, eli lenkin jälkeen makkara (oikeesti se näyttää ihan sille!) oli jonkin verran väsytetty ja vaikutti olevan paremmassa mielentilassa. Ruudun reunalle tultaessa nosti nenää ja piru - nosti sen etuesineen ilman mitään alkukaahailuja. Siitä pala nakkia ja uusi lähetys ja sinne upposi ja melkeen saman tien takaisin kauheella ryskeellä esine suussa. Taas pala nakkia, uusi lähetys ja kohta taas elukka takaisin. Siis täähän näytti jo esineruututyöskentelylle!

Oli kyllä helpottava mieli jättää treenit kahdeksi viikoksi tähän ja palata kirjojen ääreen tänne Vantaalle. En kyllä ees muistanu, että esineruutu voi olla jotain niin kamalaa, mitä ne ekat 3 treeniä oli. Ja kaiken huipuksi jotkut ihmiset pitää semmosta ihan sallittavana, että elukka juoksee vailla järjen häivää ekat 2min ympäri ruutua. Mulla meinas palaa käämi pahemman kerran, ei ollut kovin kaukana..

Sain tänään tietää olleeni välikokeessa 5. paras meidän kurssilaisista ja opettaja piti mun osaamistasoa hyvänä aatellen lopullista päämäärää! Oon ihan liekeissä, nyt jaksaa taas puurtaa! Seuraavan kerran taukoa tulee Wappuna leirillä ja samalla korkataan tämän vuoden jälkikausi. Ihan hyvät motivaattorit. ;)