100. bloggerikirjoitus

Jokusen kerran olen blogiin rustannut epäselviä sepostuksia, haukkunut itseä ja koiraa sekä joskus ihan yltynyt kehumaankin. :--) Kavereiden kommenteista päätellen pääpaino mulla tahtoo olla virheiden löytämisessä ja niiden jalustalle nostamisessa. En voi mennä kieltämään, mutta treenaaminenhan on ongelmien ratkaisua, korjaamista ja ennenkaikkea eteenpäin pyrkimistä. Jos et näe virheitäsi, et voi niitä työstää ja tulla paremmaksi. En tosin tässä kohtaa ole vielä mitenkään vakuuttunut omasta edistymisestä, mutta Nips ainakin on edistynyt - ja sehän on tärkeintä. ;---)

Vaikka vuodesta meni pari kuukautta ihan hukkaan mun (epäonnistuneen) lukuprojektin takia, ollaan me keretty ihan kivasti. Syksyn mittaan mielenkiinto haun treenaamisen jatkamista kohtaan on kasvanut ja nyt lomalla kerran koitettiin haukkua oikein metsässäkin. Ensikertalaismaalimiehestä huolimatta homma sujui ja sukkajalka oli varsin pätevänä. En tosin tiennyt, että haukku kestää noin kauan, mutta tulipahan sekin vahingon takia testattua. Eikä minun maalimiehelle tulo ja ohjeiden anto (=palkkaa jo!) häirinnyt elukkaa mitenkään! On tuo pienisievämussukka kyllä varsinainen pakkaus. :--)

Muuten lomaviikko onkin sujunut pelkän lenkkeilyn ja syömisen voimin. Kolmena aamuna Ninja pääsi riekkumaan Fredin kanssa ja eilen sitten vinttariparivaljakon kanssa. Alkuviikosta tsekattiin, että tunnari on muistissa ja perjantaina käytiin nykäisemässä Kokkosen harjoitusingin rata hallilla. Kauhean aktiivisena agilityharrastajana en jaksanut enempää treenata, kun mentiin puhtaasti kerralla.

Ens kevättä on tullu mietittyä aika urakalla. Ninjan pennutuksen takiahan mulla ei sitten ole koiraa, minkä kanssa tehdä ja harrastaa. :(