Su + ma sujui jäljestäen ja päällimmäisenä niistä jäi Ninjan mielentila. Keppimotivaatiota olen pitkin syksyä tarkoituksenmukaisesti kasvattanut, jolloin tuloksena kepiltä toiselle kiirehtivä ötökkä. Viimeisillä jäljillä fiilis kepillä on ollut ensin hyvä - Nips kaivaa kepin esiin ja on ylpeä löydöstään, palkkauksessa innostan koiraa lisää ja sitten koiran syötyä yritys saada se rauhalliseen mielentilaan ja siitä jatkamaan matkaa. Kuten ois itsekkin pitänyt tajuta, olen luonut Ninjalle tarpeen löytää keppejäkeppejäkeppejä. Olen hieman luistanut tuosta rauhoittumisesta ja sallinut sen lähteä ilmeisen usein liian hätäisesti jatkamaan. Saldona elukka, joka siis jäljestää sinänsä tarkasti ja ei tosiaan jätä keppejä metsään - mielentila ei vaan ole oikea ja mitä ilmeisimmin tuosta treenejä muuttamatta ei korjaannu. "Aiheuttaako tämä tilanne toimenpiteitä" oli ajatukseni ja sain siihen vahvistuksen Sirpalta. Näimpä jälkikausi jatkuu vielä. :--) Oon ylpee itsestäni, että tajusin näinkin varhasessa vaiheessa treenitavan kaipaavan muutosta. Pienellä viilauksella homman saa hyvin takasin uomiinsa ja jäljen tauolle ennen lomaa.
Lauantaita varten olen uhrannut ajatuksia, tsekkailin pari Heinon rataapiirustusta ja kävinkin tänään hallilla tsekkaamassa keppien takaaleikkauksen. Tietääpä, että se on ainakin onnistunut treeneissä. Lisäksi piti vielä todeta, että elukka erottaa kiipee ja putkeen toisistaan. Suurin huolenaihe ei kuitenkaan ole koira vaan ohjaaja. Yritys muistaa radat ja pitää ohjaus päällä pelkän huitomisen ja juoksentelun sijaan. Viime lauantai kun oli sellainen koomaohjauksen multihuipentuma, ettei mitään rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti