Pennut ne kasvaa ja komistuu! Samaan aikaan mie en jaksais millään päivittää mitään blogia.. Viime viikolla en jaksanut kuvien lisäksi mitään kirjoittaa, joten nyt otan itseäni niskasta kiinni.
Jullen kanssa ollaan harrastettu kotipiha-tottistelua ja muuten vaan lenkkeilty. Mun naama ei tykkää yhtään näistä kovemmista pakkasista ja saan paleltumat vartin viimassa hyppimisen aikana poskipäihin. En voi sanoin kuvailla, miten rasittavaa tää on. Moni valittaa, että on liian kylmä ja ulkona ei tarkene - semmosta pakkasta en ole itse toistaiseksi kohdannut, etteikö ulkona tarkensi, mutta se naama... Kaiken maailman kaulahuivivirityksiä on tullut kokeiltua ja viimeisimpänä kokeilussa on poskipäät peittävä pyöräilijöille tarkoitettu maski. Muuten ihan hyvä lämmike, mutta suun kohdalla tarvisi ehkä pienten reikien sijaan olla yksi iso reikä. Huurtuu meinaan pidemällä lenkillä maski naamaan kiinni. Jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä (teipit ei ole ratkaisu, iho ei diggaa), niin otan mielelläni vastaan!
Niin juu ja tottiksissa ei ihmeempää kerrottavaa. Ajan sisään uutta liikkeestä seisomisen käskysanaa ja tässä ohessa on tullut lähetettyä liikkeestä maahanmeno Afrikkaan. :P Ajatuksena on ensi lauantaina Sannan kanssa keskustella näistä jäävistä, mitä niille sen mielestä ehkä kannattais tehdä. Lähdenkö puuttumaan väärään tekniikkaan, pidänkö valmistelut, pysynkö kaavattomuudessa vai mitenkä. En (yllätys, yllätys) oikein osaa päättää, kun tiedä mikä olisi Jullen kanssa järkevintä.
Mutta entäs Forssa-kuulumiset? Ninja oli viime viikolla jotenkin omituinen ja syyksi paljastui nisätulehdus. Toivottavasti tulehdusmuutos häviää, jotta saan ens lauantaina sen kotiin. Kyllä odottavan aika on pitkä! Toivottavasti pakkaset ei paukkuisi hurjasti, että pääsisi mammakin paremmin lenkkeilemään. :)
Pennut kasvaa kohisten ja hereilläoloaika pitenee päivä päivältä. Kohta pennuissa alkaa näkyä tempperamenttieroja ja pitää minunkin kyetä tekemään valinta poikien välillä. Eemeli onnistui saamaan haavan suuhunsa ja poski oli lauantaina hienosti turvoksissa. Muut kolme osasivat käyttää kyllä Eemelin heikkoa kohtaa tosi tehokkaasti hyväkseen ja puru tähdätään aina oikeaan poskeen. Niinhän sitä sanotaan, että lapset ne kaikkein julmimpia ovat. :P Eemeli pistää sisaruksia takaisin pataan minkä kerkeää ja turvotus on jo laskenut. Lauantaisissa kuvissa Eemeli näyttää kyllä niin huvittavalle, jostain syystä tulee joku buldoggi mieleen. :D
Pentujen viralliset nimetkin taitaa olla nyt päätetty, mutta niistä lisää sitten vasta myöhemmin. Koska olen hätäinen, tein kuitenkin Hunnille jo oman välilehden - taktisesti vaan jätin nimen vajaaksi. ;)
Lauantaina tuli myös nähtyä porilaisia, joiden perheeseen toinen uroksista luovutusiässä matkaa. Ninjalla olikin harvinaisen hyvä päivä, kun oli isompia ja pienempiä käsipareja koiraa huomioimaan. :) Jullekin oli matkassa ja onnistui nojailemaan lahjakkaasti pienimmän vieraan kumoon useampaan kertaan. Ei sillä, on tullu itsekin kellahdettua kerran jos toisen, kun Julle on hieman nojaillut rapsutettavana... Ja jos jollain on epäselvää, niin Jullehan on oikeestikkin aika pieni; korkeutta sellaiset 64cm ja painoa 26kg. Mutta ei se koko, se on se rakkauden määrä?
ps. Kuvat lisään myöhemmin, kunhan kuvat.fi suostuu yhteistyöhön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti