“There are no secrets to success. It is the result of preparation, hard work, learning from failure."

Elikkäs jouluun puolvälin tienoilla oli se Loimaan hallipäivä Foolproof-porukalla (+ yksi kiintiö bc). Mitään älykästä ei tietenkään tullut tehtyä, mutta hyvin siellä viihtyi koko päivän. Mutta mitenkäs muuten, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. :) Oli kiva nähdä porukkaa pitkästä aikaa ja tietysti (puolueellisesti) eniten Lunaa. Ninjan lapsien näkeminen on aina hauskaa! Yllättäen kuvaus ei menny kovin putkeen, mutta kaameessa viimassa intopallerolapsen kuvaus olikin jo lähtökohtaisesti tuhoontuomittua.

Ja nyt kun pääsin lasten kuvien jaossa vauhtiin, laitetaan muutama kuva Hunnista ja Winistä joulukuun alusta. En ole tainnut kuvia tänne blogiin vielä laittaakkaan? Lisää kuvia löytyy tästä kansiosta.

Huu edellä ja Wii perässä

Kuten jotkut ovat saattaneet huomata, on näissä Hoo-lapsissa selkeä parijako ulkonäöllisesti. Vertailuksi siis tähän vielä pärstäkuva Kawasta kotisohvallaan.

Sitten Loimaan päivän jälkeen olikin vaan pakkausta, pakkausta, valmistujaiset ja lisää pakkausta sekä tietysti se muutto. Kamat saatiin Kouvolaan ja Turku jäi taa. Haikeus. Mutta nyt päällimmäisenä on jo kamala odotus seuraavaan muuttoon. Jostain syystä hinku omaan kotiin porukoiden nurkista on kova.

Valmistumislahjoja olen ilokseni saanut jo useamman, koiria hyödyttävästi Sirpalta radiopuhelimet (eli hakuryhmä vaan puuttuu) ja Lotta+Heta kombinaatiolta kunnollinen tasapainoalusta (vihriä!). :) Kyllä nyt kelpaa!

Keskiviikkona pojat pääsi vinttikoirien kanssa lenkille ja oli kyllä niin hirmuisen kylmä, että me ihmiset jäädyttiin lähes hengiltä! Nyt tuntuu oudolle ajatellakin tuota kahdenkympin rapsakkaa keliä, kun ulkona sataa vettä.. Lisään kuvia pojista tähän, kunhan saan niitä Outilta. :)

Valitettavasti nämä paukkupakkaset ovat saaneet Huun etutassuun anturoiden väliin kylmähalkeaman. :( Meidän koirien ensimmäinen laatuaan, mutta ei kyllä ihme. Hunnilla on semmonen (tuntuu olevan keskustelupalstojen tän hetken IN-kategorian) nylkkyturkki, jonka suojaavuus Suomen talvelta on kehno vrt. nää meidän muut tervut. Onneksi sentäs jalkoja lukuunottamatta tukkaa Hunni-Irmelillä on riittävästi. Pahempiakin kuliversioita näissä seka/käy versioissa kun näkyy turkin laadun suhteen, tän kaad en ole saanut vaivoikseni sellaista. Tosin saa nähdä, kasvattaako Huu tulevaisuudesaa villaa myös jalkoihin. Pudotti syksyllä niin totaalisesti karvansa, että pieni toivo vielä elää.

To-pe oltiinkin sitten Lahdessa Huun kanssa kahdestaan käymässä. Vähän sisäänajoa Lahteen muuttoon, molempina päivinä tunti Korkeavireellä. On kyllä niin jumissa tää treenaus, mutta eikös se siitä taas lähde. Huun kanssa tehty hyvinhyvin vähän mitään oikeaa, pääpaino ollu vaan jumppaamisessa ja temputtamisessa. Mutta nyt kun lihasbalanssia alkaa löytyä, päästään hiljalleen siirtymään "oikeen treenaamiseen".

Tässä vielä viihdykkeeksi videonpätkää perjantailta Lahdenreissulta, jonka tarkoitus oli "vain kertoa minulle, mille Huu näyttää". Kuvausta varten venytin kuminauhan liian äärimmilleen osaamisen osalta, mutta ainakin näkyy sekä ohjaajan että koiran hölmöys. :--) Tekniikan alkua kuitenkin tekemisestä jo löytyy, eli eikös se tästä taas lähde rakentumaan! Kaikkien mun elukoiden seuraaminen on tehty vähän eri tavalla, mutta tarkkasilmäisimmät varmasti tunnistavat niissä yhtenäiset piirteet. Niin ja tietysti kiinnittäkää huomio hienoon tattipipoon (kuva nyysitty pipon lähteestä) !

Huomena sitten mAreenalle treenaamaan aamusta, perään lenkki ja uudeksi vuodeksi Lahteen. Kyllä kelpaa! :) Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille blogin lukijoille!