And you will find a second soul

Disco Ensemble - Second soul.
Hunnin kappale, ehdottomasti!

Hullu-Hunni, Hunni-Eemeli-Irmeli, Hunni-Onni, Huu, Huhaa, Huuhi, Huuhahii. Miljoona nimeä ja kaikki ne se tietää. Pentuaika alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja tuo 65cm (tai jotain sinnepäin) korkea ja 29kg painava lyhyttukkainen tervupoika alkaa muistuttaa jo hiljalleen aikuista koiraa. Huussa näkyy ripaus Ninjaa, mutta monelta osin se kyllä on enemmän Sanin lapsi. "Sukurasite" siis näkyy ja kuuluu. ;) Yhteinen sukujuuri takaa sen, että nämä ns. vieraatkin ominaisuudet (lue: ei löydy Ninjasta) tuntuvat siis hyvin tutuille ja olemukseltaan klopista tulee kyllä hämmentävän paljon Figo mieleen.

Hunni ei tukan pituudella koreile

Vuosi ollaan yhdessä kuljettu ja Huu on kyllä juuri sellainen, kuin tilasin. Terävä, puolustushaluinen, innokas, aktiivinen ja ennen kaikkea koira, joka elää mun kautta. Hunnille mun hyväksynnällä on ollut pienestä asti iso merkitys ja ihan pienenä se ei suostunut elämässään näkemäänkään muita kuin minut. Huu on ahne, saalisviettinen ja aikas kuuma tapaus, joka reagoi asioihin nopeasti ja voimalla. Haluaa osallistua ja olla mukana. Ennen kaikkea, yhdessä mun kanssa.

Valmiina pienestä pitäen!

Kerta kaikkiaan hauska tapaus, se osaa olla niin äärettömän rasittava ja samalla kuitenkin mun oikea käsi ja pala sielua. Uskallan kuitenkin epäillä (vai pikemminkin toivon?), että rasittavuus ja nuoruuden ylitsepursuava aktiivisuus jtasoittuvat iän myötä taa ja sielu-osuus vain kasvaa. Koira kun alkaa olla parhaimmillaan siinä 4-5v kohdilla, jos multa kysytään. :--)

Hunni arvotti pikkupentuna ruuan lelujen ohi, kuten varmaan aika moni muukin pentu. Kuitenkin lelujen arvo kasvoi koko ajan ja pian Hunnin mielestä namit, saalis- ja taisteluleikit olivatkin samalla viivalla. Ensimmäisen ikävuoden rajapyykin lähestyessä eli siis joulun alla Hunni alkoi antaa merkkejä alkavasta ruokahulluudesta. Jos Huu oli ahne pienenä, niin nykyisin se alkaa muistuttaa Ninjaa ruuan kyttäämisensä kanssa. Ninjallehan ruoka on suuri resurssi ja nykyisin se on sitä myös Hunnille. Ajattelin, että Hunni kiihkeytensä takia muuttuisi iän myötä enemmän ja enemmän "lelukoiraksi". Kuitenkin toistaiseksi vietit ovat vahvistuneet yhteisessä rintamassa jättmättä ketään varjoonsa. Mutta mikäs siinä, monipuolisesti palkattavissa oleva koira kelpaa enemmän kuin hyvin. :)

Vaikka olen kuinka tätä yks vee postauksen kirjoitusta venyttänyt, en edelleenkään kykene sanoiksi ja lauseiksi pukemaan sitä kaikkea, mitä Hunni on. Tämä epäilyttävästi vaikuttaa siltä, että Hunnista tulee "se" koira. Tai ehkä se on sitä jo? Hunni-Onni vain on jotain sellaista, mitä en pysty sanoin kuvaamaan. Suuria tunteita, täysillä ja kovaa.

"Someone who vows you'll never be alone"