Vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin.

Koivisto suuressa viisaudessaan on joskus pamauttanut pahan totuuden, joka tuntuu pelaavan liian hyvin yhteen mun kanssa. Toistaiseksi, sillä kevät tulee ja kyllä tää eteenpäin könyyminen sulavaksi vielä muuttuu! Ihan kuten Hunnilla:

Viimeisin "onnellisuuden aihe" on se, että menin kaatumaan työmatkalla vajaa 2vk sitten ja tietysti sain runtattua oikean käden peukalon jotenkin. Noh, peukku vinksahti ja Minnalle rapsahti saikkua. Voin kertoa, että on ihan himsketin vaikeaa elää oikea kätisenä ilman oikean käden peukaloa! Nojuu, peukku kuvattiin ja onneksi mitään murtumaa ei löytynyt. Toissaalta, pehmytkudosvamman paraneminen on pelkästään jo ihan tarpeeksi pitkä rupeama ja lääkärin väläyttelemä mahdollisuus puukosta ei kauheesti lohduta. MUTTA tänäänkin peukaloon on särkenyt vain vähän, joten kyllä se tästä iloksi muuttuu!

Sulavaa pojat, sulavaa!

Noh, jottei totuus unohtuisi; Kouvostoliiton tukikohdasta löytyi hometta. En siis ole ainoa meidän perhekunnasta, jolla menee hyvin. Positiivista on se, että home havaittiin ja nyt päästään remppaamaan. Pääsiäislomalla tiedän, mitä pääsen tekemään siis!

Jos et kaadu muuten, voit vaikka heittäytyä pää edellä penkkaan!

Kevättä ehti olla kunnolla ilmassa jo useamman päivän ajan (sydän), mutta kyllähän ne pakkaset sieltä tuli takaisin. Eli jatketaan horrostamista vielä jonkun aikaa. Samaan syssyyn saan jatkaa poikien infernaalisen hihnakäytöksen ohjaamista siedettävämpään suuntaan. Helpoksi asian tekee se, että kun toista ohjeistaa, toinen lipeää kuin saippua. En voi kyllä suositella kahden nuoren intopalleron ohjaamista samaan aikaan. Tai siis sen yrittämistä. :P Voin kertoa niille, jotka ei tajua: ei toimi! Tosin hetkittäin noiden kanssa remmin perässä roikkuminen ei enää tunnu roikkumiselle ja mielikin on levollinen. Toivoa siis on. :--)

Kielet keskellä suuta kohti kevättä

Ja ei siis pidä ymmärtää mua väärin. Sen olen päättänyt, että jos tää tökkiminen ei ota tästä laantuakseen, niin antaa sitten tökkiä vaan. Hitaasti mutta varmasti kerääntyy suunnitelmia ja väkisinkin sitä herää tulevaan kauteen. Jatketaan edelleen tällä jonkinasteisella horroksella, vaikkakin mieli suunnattuna eteenpäin.

Vaikka "se mikä ei tapa, se todellakin hajottaa", niin siinähän hajottaa. Alkaa olla jo sen verran tökitty, että on juustossa reikiä, joten kaikki ei enää silleen osu. :P