Summa summarum

Elikkäs lähiaikoina ollaan tehty 3 kertaa hiekkakentällä peräpään käyttöä ja täyskäännöksiä. Eka kerta oli aika karseeta, toisella kerralla paetrasi ja kolmannella meni jo lähes silleen kuin pitäiskin. Toivoa siis on, että homma saadaan pakettiin ennen lomautumista.

TOKOn suhteen ei olla mitään ihmeitä, olen pohtinut edelleen sitä ruutua ja tunnaria ollaan piiloteltu. Eteentuloasento on otettu hiottavaksi iltaruuan yhteydessä. On valunut liian tiiviiksi ja tunnarin kanssa ei tunnu kovin kivalle, kun kapula tökkää reiteen elukan koko tarmolla. Ollaan treenattu harvakseltaan, joten sitten kun tehty, elukka on ollu tosissaan. Elukan ajatusmalli "pieni tulee sievästi" muuttunut "KATOOOO" fiilikseen. Näimpä pieni viilaus on sopinu vallan mainiosti ja nyt eteentulo näyttää oikeen säntilliseltä. Tulee suoraan tarpeeksi lähelle osumatta minuun eli etutassut mun varpaankärjen tuntumassa. Ei pitäis olla valitettavaa TOKOpuolellakaan sitte.

Idaria hieman pohjustettu, eli pysymistä asennossa mun pyöriessä ympärillä, palkka tulee edestä tai satunnaisesti myös multa. Kaukojen seisomaannousuvariaatioita sekä pitkällä odotusajalla pelkkää ylösnousua ja AVO-tasoista häiriköitynä. Mallikasta hommaa. Otettu kolmesti paikallamakuu liikkeenohjaajan ja kahden muun koiran kanssa. Mun liika odotuttaminen aiheuttaa löysän ylösnousun, kun jännitys ei pysy yllä. Täytyy miettiä tätäkin sitte joskus ens vuonna lisää, tarviiko tuohon länäasentoon puuttua. PK-puolelle ylösnousu loistava, mutta EVL:ssä pitäis jaksaa venailla siellä alhaalla ja säilyttää se jännitys. Jospa kehittäis jonkun treenausmallin sitten siihenki sitte.

Perusasennon könöttämistä oon koittannu hioa myös palkkaamalla. En tiedä onko tästä mitään hyötyä, mutta yrittänyttä ei laiteta.. Hormoonit ainakin on alkanu elukalla hyrräillä juoksujen suuntaan, sillä merkkailu on alkanut lisääntyä. Katsotaan, pitääkö mun laskelmat paikkaansa ja saadaanko me talvivauvoja. :)