Hmm, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Muistin kätköistä yritän kaivaa pääajatukset.
Eli tarkoituksena tehdä jälki, jolla koiralla on oikea _mielentila_. Homma onnistui, kunhan ensin hieman aktivoi ylimääräiset höyryt pois. Suomeksi esineruutu yhdellä risukasaan kaivetulla hanskalla. Elukka kaahasi hirveellä haipakalla, ohi pari kertaa, mutta eipä tullut haju nenään. Kun oli puoli minuuttia haravoinut pintapuolisesti ruutua, siirtyi takalinjalle ja sieltähän se sitten kopsahti. Oli kyllä pieni eläin ylpeä - ja tuli kovaa. Ei huomautettavaa, ajatus alkaa selkeesti muotoutua, vaikka treenejä alle kymmenen alla tällä tyylillä. Joskus tuollakin herneet kohtaa..?
Itse jälki oli semmonen pieni 300m tynkä, jolla ei ollut kuin loivia kulmia ja kaarretta sekä metsäpolkujen ylityksiä. 3 keppiä ja 4m jana jossa purkki. Jana meni hyvin, oikea mielentila ja nenä ihan alhaalla. Purkin kohdalla älykkö hämmästyi ja syömisen jälkeen jäljelle lähtö ei oikeen onnannu, kun jälkihän jatkuu kepiltä/purkilta aina suoraan eteenpäin (...)! Sitten parin metrin jälkeen tajus, et piru eihän täällä ole mitään jälkeä ja eikun uukkari ja jäljelle. Jälki meni hyvin, hieman tarkistelun makua vielä ylityksissä, mutta ei mitään ihmeellistä. Tuntuu kuin haju hajoaisi polulla ja sen pitää etsiä polun jälkeen se uudelleen (?!). Omituista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti