Ninja teki kunnon hattutemput

Tänään kisattiin Lappeenrannassa, säätiedotuksesta eroten sateessa. Kaksi ekaa agirataa meni sitten aika hyvin, molemmista nollat ja sijat 2 ja 5 sekä menolippu kakkosiin. Oli aika epätodellista: Ninjan osaamistasolla oleva elukka nykäsee kakkosiin 4 startilla ja kaiken lisäksi sijoittuu..

Radat oli kyllä ihan simppelit, että mikäs siinä tehdessä. On kyllä jotenkin huvittavaa katsoa videoilta elukka, joka on ihan ihmeissään - kuinka hemmetin pitkä tää rata oikein on? Tänä vuonna vain kisoissa rataa tehnyt elukka ei ihan ymmärrä, miksei se pallo lennä parin esteen jälkeen. Tekemisessä yleensäkkin Ninja on ihan kuin minä, paranee toistojen myötä, selkeesti loppua kohti petraa. Näimpä viimeinen rata oli selkeesti siltä paras ja se jopa tuntui jo ihan hyvälle. :) Ehkä se siitä, kun nyt minä oon kotona ja keretään treenaamaankin.

Ykkösten radat meni siis ihan sujuvasti (vaikkakin hitaasti), koska radat on niin suoraviivaisia. Kakkosten hyppiksellä oli sitten useempia kaarroksia, mitkä meni kyllä auttamatta pitkiksi (aika yllättävää, jos treenattu vaan muutamaa hassua estettä eikä edes mitään tule-käskyä muisteltu). Kuitenkin koira kulki kaikkein parhaiten ja jopa irtosi hyvin siihen väärälle putkelle.. ;---)

Ohjaajan puolesta ykkösen radat meni ihan suunnitellusti - rataantutustumisessa oli hyvin aikaa ja radat tuntui simppeleille. Sitten taas kakkosten tutustuminen oli ihan kaaos: ihmiset juoksenteli ja törmäili ihan päättömästi, potki mennessään numerolappuja ja oli muutenkin ihan hulluja. Ihan kuin mut olis tökkästy vauhkoontuneen elukkalauman keskelle tavoitteena oppia rata.. Siitä ei vaan yksinkertaisesti tullut mitään, piti arpoa mikä numero on millekkin ja koittaa olla jäämättä jalkoihin. Luokkanousun takia me sitten vieläpä oltiin ekoina suoritusvuorossa, joten en pystynyt edes katsomaan toisten suorituksia ja vahvistettua mielikuvaa rataprofiilista. Totesin vaan päivähoidossa ( ;---) ) mukana olleelle iskälle, että en kyllä tule muistamaan rataa ja että katsotaan, missä kohtaa teen hukan.. Hukka tuli sitten 3. viimeisellä esteellä, kun unohdin tehdä valssin ja ohjasin näin elukan suoraan putkeen.

Eipä tuo kyllä minua edes haittaa, vaikka tarjolla olisikin ollut tripla. Ninja ylitti kaikki odotukset ja todellakin yllätti. Melkeen kylmiltään tämmöiset tulokset! Mitenhän hyviä meistä tulee, jos aletaan treenaamaan?!

Kisapaikalla Ninja harrasti taas ylisosiaalisuutta ja roikkui ihmisten rapsutettavana. Ötökkä alkaa olla aika taitava pongaamaan kaikkein potentiaalisimmat rapsuttajat ja osaa olla niin pientä-ja-söpöä päästäkseen tavoitteeseensa. Nyt pieni koira nukkuu hyvin onnellisena patjallaan takavarpaat nenässä ja näkee varmaan unia ihanista herkuista sekä ihanista ihmisistä..