perjantai 2. lokakuuta 2009

Pakkasaamut ovat tulleet

Tämä viikko on kyllä ollu varsin hektinen. Opiskeluiden suhteen pientä ylikuormittumista havaittavissa, kun taas tämä Turku AMK organisointi loistaa poissaolollaan.. Lisäksi ke + to treenit koulun jälkeen, joten kotona vasta ennen yhdeksää.

Keskiviikkona siis toiset agit täällä Turussa ja voin sanoa, että Henkka on pilannu mun koiran. :--D En olis uskonu, että pieni Nips voi olla tollasella raivolla agissa ja kuulemma toi vielä "saadaan paranemaan vaan". Nyt jo oli mulla vaikeuksia ohjata sitä ja puomin ylösmeno paukkui ihan törkeesti. Eli siis mun pieni koira on pilattu. Harkka itsessään oli varsin kiva: pääsi treenaamaan vaikeampaa keppikulmaa eri keinoin ja putkelle lähetyksessä oli A herkullisesti houkuttimena (ei muuten karannu kertaakaan!). Sitten loppuun kinkkinen hyppyräpellys, tiukka kulma pussiin ja siitä kaasutus puomille ja lopussa vielä pieni kompa. Positiivista oli ehdottomasti taas vaan paremmat kepit.

Oon edelleen ihan ihmeissäni, miten tuosta elukasta on kuoriutunut vallan nopsa ja ÄÄNEKÄS. Ens viikolla sitten möllit, joissa tavoitteena ois uskaltaa ohjata nyt uusien sävelten mukaan. Pieni pelko kuitenkin on, että palaan vanhaan ja turvalliseen jumittamiseen ja koiran kyyläämiseen..

Torstaina jälkitreenit jossain pöpelikössä Elinan (kiitos kyydistä!) ja Soilen kanssa. Ensin jäljet vanhenemaan ja ja alkuun otettiin esineruutu mäkeen. Ninjalle helpotettu treeni, jossa näki Soilen kävelevän metsässä ja sitten vein sen kauemmas. Otettiin ylös 2/5, esine per pisto. Pistot oli kyllä tosi mielenkiintoiset, ensin suoraan johkin 40 ja sitten kaartoi vasemmalle molemmilla kerroilla tuulen alapuolelle. Nenä toimi ja kauaa ei nokka tuhissu hommissa eli voimme olla ihan tyytyväisiä. :--)

Jälki sen sijaan oli ihan katastrofi. Tiesin, että eläinten jäljet on tosi kiinnostavia ja koska meilläpäin tilaisuuksia saada sellasia harhoja ei ole ollut kuin 2 (ainakaan treenivihon mukaan), saattaa täällä (lue: peurojen ym. ihmemaassa) tulla hankaluuksia. Ei tullut kuitenkaan mieleenkään, että toi menis tuolla tavalla ihme svääriin ja pyrkisi vaan sinne peuran/peurojen jäljelle/jäljille.. Sinisilmäinen ohjaaja sai siis todistaa, miten etevä elukka kerkesi vetää huiviinsa peuranpashaa kolme kertaa ja näinollen palkata itsensä hyvästä työstä.. Tää jälki ei kyllä vastannut mun näkemystä helposta ja lyhyestä keppijäljestä, jolla tarkoitus vaan päästä palkkaamaan tiheästi niiltä kepeiltä.. Mutta aina ei saa, mitä haluaisi.

Jos tänään kerkeän, käyn tekemässä revanssin jonnekkin puskaan ja sunnuntaina sitten taas jatketaan.

2 kommenttia:

  1. Täällä on noita peuroja ja kauriita paljon...jäniksistä puhumattakaan. On pitänyt oikein tehdä perjaatepäätös, että iltalenkillä en vastaa puhelimeen jos olen pellolla. Niitä jäniksiä kun harvaseltaa porhaltaa ohi.. Hallinta on vielä (kop kop) pitänyt..

    VastaaPoista
  2. Joo, eikös se harjoittelemalla tuosta suttaannu. On aikas mullistavaa meille mettäläisille. :--)

    ps. Juu, toi perushallinta on ihan ehdoton tämmösessä ympäristössä - josko ajatuksen "elukat ei ole sallittuja" sais siirrettyä sinne jäljellekkin..?

    VastaaPoista