Agi SM - tästä puhutaan vielä

Oli kyllä huvittavaa kuunnella ihmisten vaahtoamista ja lukea sitä jälkikäteen nettipalstoilta. Olen vankasti sitä mieltä, että maxien joukkuerata oli mukavan vaativa SM-kisoihin - kuitenkin olisin nähnyt sen mieluummin yksilöratana.Yksilö karsintahyppis oli juuri sitä, mitä Mujuselta saatoin odottaa ja mikä ehkä parasta, radan saattoi suorittaa niin monella eri tavalla. :)

Alkusuora oli ehkä hieman liioittelua ja kulutti 150 starttaajan kipityksellä aikaa, mutta yksinkertaisuudessaan sillä tippui monta koiraa finaalista. Mikä siis mätti? Koirat eivät osanneet pysyä paikallaan, toiset eivät _uskaltaneet_ jäädä niin kauas ohjaajasta, moni karkasi ja suoran päädyn takaakierto ei onnistunut (kuitenkin muutama todella hieno pelastuis nähtiin, joissa koirat irtosivat takaakiertoon ohjaajan kipittäessä kahden esteen päässä perästä - VAU!), ohjaaja oli ottamassa koiraa oikeassa kohdassa takaakiertoon, mutta ei saanut koiraa käteen jne. Sitten oma lukunsa oli koirat, jotka tiputtivat rimoja tai tulivat jopa ali. Kepeille lähetyksessä oli jännä nähdä, miten koirat eivät kestäneet takaaleikkausta, ohjaajan sivuttais irtoamista tai keppien lopussa tehtävää valssia. Lisäksi moni koira lähti pujottelemaan keppejä väärään suuntaan kesken kaiken.. Putkisuora ei ollut kuin muutamalle koiralle vaikea ja kaikki ohjaajat onnistuivat kääntämään koiran suoran päädyssä ennen tyrkkyhyppyä. Sitten alkanut välistävetosuora ja lopun kierrätykset olivatkin loppujen turmioksi. Todella poikkeava rata, koottu pikkujutuista, mutta kokonaisuutena monella ohjaajalla hajosi rytmi ihan totaalisesti ja sitten jotkut lopettivat jopa ohjaamisen. Tätä rataa on pakko päästä itse joskus kokeilemaan, samoin kuin joukkuerataa!

Maxien finaali oli ihan kakkosluokan rata, olisi sopinut joukkueradaksi. Eli joukkue- ja finaaliradat olisi voinut minusta kääntää päikseen. Oon ihan tyhmä, en ymmärrä aksasta mitään ja en edes sitä oikeasti harrasta, mutta silti mulla on mielipiteet ja minusta on tyhmää vinkua radoista. On totta, että joukkuerata voisi olla se yksinkertaisin, mutta oikeasti SM-kisoissa idea on erottaa jyvät akanoista. Tällä kertaa jostain syystä ennakkosuosikit ja "kestomenestyjät" kosahtivat johonkin ja moni "no name" sitten menestyi paremmin. Voitto meni aivan itseoikeutetusti Iirolle ja Sarille hienoilla radoilla - radat siis sopivat myös nopealle bc:lle. Mielipiteestäni huolimatta toivon näkeväni karsinnoissa paremmin eteenpäin virtaavia ratoja, sillä semmoisia tod.näk. tulee MM:ssäkin vastaan.

Viikonloppuloma oli oikein mukava - kiitos kuuluu Hotel Espoolle. ;) Nahka kärvähti, mutta mitäs jätin aurinkorasvan kotiin. Ens vkl sitten töihin oman seuran kisoihin eli vuorossa lisää aksaa.