Olen kyllä edelleen varsin kyrpiintynyt kokeen järjestämisestä. En ollut koskaan Talissa käynyt, joten kentän "laatu" tuli aika suurena järkytyksenä. Järjestäjät olivat jakaneet kentän kahtia, jotta kaksi tuomaria pystyisi arvostelemaan samaan aikaan ja karsinta saataisiin vietyä mahd. nopeasti läpi. Ihan hyvä ajatus, mutta kenttä ei MITENKÄÄN riittänyt tähän. Tosi hieno ominaisuus oli myös kentän hyvin epätasainen pinta joka oli pääasiassa koholla keskeltä ja vietti reippaasti kohti reunoja alaspäin. Kentän kiersi verkkoaita, joten tavallaan voi puhua kauemmasta ja lähemmästä suoritukseen rajatusta kenttäosiosta.
Kaukaisemmalla:
- paikallamakuupaikka oli sijoitettu keskelle kenttää (kaavion suorituspaikan ja noutotelineiden väliin) ja koirat olivat hieman kuopassa + ruoho hyvin pitkää
--> tällä kentällä vain 1 koira pysyi maassa koko liikkeen ajan, muut kurottelivat päätään esim. noutojen aikaan kohti suorittavaa koiraa /noutokapulaa ja kohti ohjaajan piiloa, nousivat istumaan nähdäkseen ja painuivat takaisin maahan ja jotkut jopa ryömivät.
- ruoho oli ylipitkä joka kohdasta, haitta näkyi erityisesti metrisen noudossa, jossa koirat eivät meinanneet löytää kapulaa millään ja mm. yksi gronttu haki sitten tasamaanoutokapulan telineestä ohjaajalleen
- tuomari ei antanut lupaa mihinkään suorituksiin ja esim. eteenmenoissa jäi ohjaajien taakse
--> ohjaaja ottaa 10 askelta ja lähettää koiran eteen, koira etenee öbaut 30askelta jolloin aita tulee vastaan
--> ohjaaja kääntyy katsomaan tuomaria, joka sitten armollisesti nyökkää
--> ohjaaja kääntyy kohti koiraa ja käskee sen maahan
Lähempi kenttä:
- lyhyempi nurmi, mutta estenoudot tehdään selkeämmin ylämäkeen kuin kauemmalla kentällä
--> parilla koiralla vaikeuksia päästä esteistä yli
- eteenmenossa koira käskettäessä maahan koiraa ei näy, eikä koira näe ohjaajaa
--> moni koira nousi istumaan/puoli-istuvaan asentoon
Kummallakaan kentällä mitta ei riittänyt alkuunkaan tarpeellisten askelmäärien ottamiseen. Toiset ohjaajat palasivat liikkeestä istumisen jälkeen lähtöpaikkaan ja ottivat siitä juoksusta maahanmenon, jotta saivat luoksetulomatkaksi enemmän kuin sen 15 askelta. Kuitenkaan tuomari ainakaan kauemmalla kentällä ei ohjeistanut kaikkia tähän, jollei ohjaaja sitä itse tajunnut. Miten tässä kohtaa muka voidaan arvostella liikkeitä, kun välimatkat ovat aivan erilaisia ja muutenkin kentällä tuntui vallitsevan mieletön viidakon laki...
Maastoissa jäljet olivat ylivanhoja (abaut 4h) ja kävi aivan sama asia kuin viimevuonna, tosin eri koirakolle: koira nostaa janalla oikean jäljen ja lähtee jäljestämään, mutta ohjaajalle ilmoitetaan väärä jälki. Ohjaaja yrittää ohjata koiraa ottamaan jäljen muualta, mutta koira ei tietysti siihen pysty. Asiaa selvitetään ja huomataan, että koira nosti oikean jäljen, mutta tuomari merkkasi sen vääräksi. Tänä vuonna koirakko ei kuitenkaan saanut uutta jälkeä, tuomarin mielestä "tällaista sattuu". Viimevuoden järjestäjille kunnia siitä, että koira sai uuden jäljen (ja kun annettiin mahdollisuus onnistua, sai myös hyvät maastopisteet ja JK3 ykköstuloksella).
Mulla kyllä loppuu huumori näiden kokeiden järjestelyiden kohdalla. Onko tarkoitus tehdä kokeita vaan järjestämisen takia välittämättä olosuhteista? Tehdään järjestelyt vähän sinnepäin ja sitten vaan katsotaan, ketkä selviävät. Missä vaiheessa kokeissa käymisestä on alkanut tulla arpapeliä järjestelyiden toimimisen suhteen? Miten voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa järjestää kokeet koeohjeen mukaisesti? Ja ennen kaikkea: Mitä kaikkea meidän kisaajien kuuluu sietää järjestävältä taholta?
Ärsyttää, harmittaa ja ennen kaikkea epäilyttää kansallisella puolella kisaaminen. Moni tuomari tuntuu kokevan itsensä jumalasta seuraavaksi ja puutteellisista koejärjestelyistä sanomista pidetään valittamisena. Kisaajien pitäisi olla vain tyytyväisiä, että joku viitsii heille kokeen järjestää ja onnellisena kiittää heitä, järjestivät he sen miten tahansa. Alkukesän jälkikurssilla Rekorius mainitsi, ettei ymmärrä miten kansallisella puolella kisaavat sallivat tällaista menoa järjestäjiltä. Ohitin tuon silloin vain suojelu/peltojälki-hmisen panetteluna - en tosin ohita enää. Missä siis kulkee hyvän maun rajat? Eikö kisaajilla ole mitään oikeuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti