Olen jotenkin ajautunut juoksujen takia vain tekemään jotain Ninjan kanssa ajatuksella "kunhan nyt jotain.." Typerin ajatusmalli, mitä voin keksiä. Ennemmin pitäisi olla tekemättä mitään.
Perjantaina Elinan kanssa Kupittaalla, jossa Ninjan kanssa tein vaan, jotta Elinan koirat sai häiriötä. Aluksi Ninja oli ihan hyvässä vireessä, mutta jotenkin hinkuttamalla sen kanssa puoli tuntia pitkin kenttää ajauduin vaan rapsuttelemaan ja kapsuttelemaan elukkaa. Nää on näitä "ei näin" -hetkiä. Tiedän, että mun pitää keskittyä Ninjan kanssa oikeaan vireeseen, eikä vaan humputella. Syytän kuitenkin sitä randomia kuvaajaa, joka tuli häiritsemään mun alunperinkin epävakaata ajatusta treeneistä. Tarvis olla treeneissä joku tomera, joka pitäis minut järjestyksessä. Joku mini me varmaan..?
Noh, ajatusta oli sitten vähän enemmän, kun RM-kokeen jälkeen käytiin Eevan kanssa ottamassa vähän tottista jonkun koulun hiekkakentällä. Ninjan kanssa tehtiin ilmoittautuminen Eevalle - Ninja pysyi hyvin alakerrassa. :)) Sitten vähän seuraamista ja ennen kaikkea niitä täyskäännöksiä. Ekassa ei lähetynyt edes mukaan, mutta ohjeistuksen jälkeen muisti käyttää sitä takapäätään. Tein jäävät, jotta Eeva saattoi sanoa oliko nopeus ok. Istuminen ja juoksusta maahanmeno oli kuulema ok, mutta sitte juoksusta seisomisessa tuli ihan totaalifloppi. Istui ekat kaks kertaa, mutta kun Eeva tajus sanoa mun käskytyksestä, saatiin myös yksi onnistuminen. is-TU ja o-do-TA ei ilmeisesti oo koiralle tarpeeksi erilaiset. :P Oon ajatellut, että pitäis muuttaa seisomisen käskysanaa - josko kuitenkin muokkaisin vaan äänensävyä ja sanomisnopeutta, niin pääsisi helpommalla. Tätä täytyy pohtia.
Keskusteltiin sitten tosi paljon ideaalista vireestä ja miten siihen voisi päästä. Ninja tuntui päivän autossa kökkäämisen jälkeen vähän liian hektiselle ja suti mun makuun liikaa ylimääräistä. Eevan mielestä se oli hienon näköistä..? On totta, että tavallaan virtaa pursuava koira näyttää näyttävälle. Mä oon kuitenkin muodostanut itselleni mielikuvan ideaalista, jossa mä ohjaan koiraa mahdollisimman eleettömästi, rennosti (in my dreams?) ja hyvin rytmitetysti ja koira on innokas ja aktiivinen kuitenkaan olematta hektinen ja sutimatta turhia.
Oon miettiny, että pitäiskö kirjottaa ajatus lapulle ja aina lukea se ennen treeniä. Auttaisko se olemaan päämäärähakuisempi?
Ihan oikeasti, minä en tiedä mikä on hyvää. Minä en tiedä mitään. :( Ahdistaa ihan veesti, ehkä joskus tulee jostain jotain... Mutta asiasta taas pippurimyllyyn, vaikka Ninja suti niin se teki sen korrektisti!!
VastaaPoistaÄlä hyvä ihminen ahdistu, kyllä se mielikuva muodostuu pikkuhiljaa. Toivottavasti mä en aiheuttanu sulle mitänä ahdistusta kyselemällä miksi teet ja mikä sillä on päämäärä. Ajattelin, että antamalla sulle ajattelemisen aihetta saat omaa mielikuvaa treeneistä ehkä jalostettua ja jos keksit jotain älykästä ;), niin kerrot sen mullekkin.
VastaaPoistaMulla on vaan ollu joku mietiskelyanalysointi -kausi. Mä ihan nautin semmosista analysointi-keskusteluista, niistä saa tosi usein jotain uutta perspektiiviä tai ainakin se oma mielikuva vahvistuu. Ei sillä, höpöttäminen ylipäätään on tämmösen papattajan mielestä hauskaa. :P
Saattoi se sutiakkin ihan hyvin, mutta mielentila ei ollut ihan ideaali. Täydellistä ei mun filosofialla kohdalle osukkaan, mutta läheltä liippaavia kylläkin. :--) Mitä me sitten tehtäisiin, jos se suoritus olisi täydellinen?
Et sinä minussa saanut ahdistusta aikaan. :) Lähinnä veetuttaa se miten itse olen saanut virheitä aikaiseksi ja kun koira on päässyt pintyttämään ne itseensä niin miten niitä korjaa.. :/
VastaaPoistaMinäkin tykkään analysoida, mutta nyt tuntuu että kaikki kasaantuu..tauko tekee varmaan terää... :)
Niin suurin osa tekee, mutta onneksi sinä et oo kerenny tehdä mitään peruuttamatonta! Ja jos siis tässä kohtaa puhutaan Gimman seuraamisasennosta, niin aika harva koira ihan aikuisten oikeesti seuraa tasan oikeassa paikassa oikealla vireellä ja intensiteetillä. Täydellisyys on tavoite, mutta ei kannata itseään ylenmäärin ruoskia huomatessaan saaneensa aikaan jotain muuta kuin piti.
VastaaPoistaOnneksi tommoset veetutus-mielentilat on väliaikaisia ja asioiden prosessoinnilla pääsee aina eteenpäin! :)