RM: 273p ja 4. sija

Tottis 91p:
paikallaolo; erinomainen
seuraaminen; erinomainen
liikkeestä istuminen; erinomainen
liikkeestä maahan ja luokse; erittäin hyvä (alkoi hidastaa vauhtia jo puolvälissä)
liikkeestä seiso ja luokse; tyydyttävä (hidas pysäys ja teputtelua, luoksarissa sama ku yllä, vasta toisella käskyllä sivulle)
tasamaanouto; erinomainen
hyppynouto; erittäin hyvä (tuomari näki hitaan sivulletulon, minä huonon hypyn)
estenouto; erittäin hyvä (paluu voisi olla voimakkaampi)
eteenmeno; hyvä (vaati kaksi käskyä mennäkseen maahan)

Maasto 182p:
esineruutu 18p (juoksi 4min, jonka jälkeen alkoi etsiä--> ehti tuoda 2 esinettä ajan puitteissa, kolmas yliajalla)
jana 34p (takajälki)
jälki 130p

Ninjalle RM:ien parhaat pitkätukkatottispisteet, yhdelle hakumalille 92p ja yhdelle jälkimalille meidän kanssa sama 91p. Pisteellisesti ei siis pöllömpi suoritus, mutta mielentila oli kaikkea muuta. Noh, sen kanssa on nyt väännetty muutenkin ja tottissuoritusjärjestyksen muutoksesta johtuen jouduttiinkin mun järkytykseksi heti ekaan pariin suorittamaan pelottavan tuomarmiehen kentälle. Ninjalle suoraan autosta rykäsy ei sovi, enkä sitte panikissani kyennyt ottamaan aikaa ja valmistelemaan sitä. En edes päästämään kuselle.. Aloitettiin paikallaololla, jossa oli kuulema heilutellut itseään. :( Toivottavasti tämä menee huonon mielentilan piikkiin. Liikkeet tuli suoritettua jotenkin, mutta kamalalle tuntui. Koko vuosi menny rikkomatta kaavoja, joten nyt se alkaa: kaavat rikki ja vaikka tokoa väliin. Mun on pakko kehittää jotain yllätyksellisyyttä, jotta sais hyvän tatsin myös kokeisiin! Ärsyttää tää, kun elukka tietää jo ennakkoon mitä on tekemässä ja voi tsuibailla ihan rauhassa.

Jäljelle pääsy vähän huolestutti, kun Sirpakin pääsi Eetun kanssa jatkoon. Onneksi Jaana suostui kuskaamaan meidät maastoihin! Niimpä Ninja sitten sen autoon ja menoksi. Janalla venailtiin jotain tunnin pintaan, kunnes tuomari tuli. Ilma oli oikein loisto; satoi kaatamalla --> Ninja ei saanut hajua jo ennen lähetystä. :--) Eteni siis ihan jäljelle asti suoraan ilman oikomista. Jes! Nappasi jäljen ja lähti oikeelle, joka sitte olikin takajälki. Käännös oikeaan suuntaan hallitusti (!!!). Jälki oli aivan törkiän hyvää työskentelyä, mielentila oli oikea ja ajoi kulmat tosi siististi. Kaavio oli veikee, loitonnuttiin koko aika janasta ja autosta. Matkalla näkyi erilaisia jälkiä, mutta Ninja ei niihin juuri reagoinut. Selkeästi helpompi suoritus kuin PM harhojen puolesta, mutta tässä oli pituutta kyllä enempi. Kutoselta sit näkyikin tiellä keppien vastaanottaja. Siinä sitte koira vastaanottajan maasturin takakonttiin ja mies ajoi meidät takaisin janalle. Tietä myöten matkaa tulikin ihan kiitettävästi!

Jaanan kyydillä sitten takaisin Pärnälle ja esineruutuvuoroa venailemaan. Vettä tuli ku esterin p.. mutta helpotti ennen meidän vuoroa. Ninja meni ruutuun päivän koirista viimeisenä eli oli 17. koira ruudussa. Taas sorruin hätäilemään ja hoputuksesta vaan juoksin ruutuun. HUOH!  Ninja jatkoi samaa liikettä ruudussa sitte sen ekat 4min... sitte aivot sai vissiin koiran kiinni ja alkoi etsiä. Hyvin nousi kaksi esinettä, mutta ennen kolmannen nousua aika loppui. Annoin sen sitten tarkentaa ja tuoda sen, kun tuomari kirjoitti arvostelua. Noh, juokseminen on muutenkin syksyn aikana taas ollut isompi onkelma, eli tää nyt oli oikeestaan odotettavissa.

Suorituksen jälkeen oli kyllä niiiiin kuollut olo. Suurin jännitys oli lauennut tottiksen jälkeen ja jäljen jälkeen sitä ei ollut enää jäljellä ollenkaan. Ois tehny mieli vaan jättää esineet tekemättä, kun se SM:iin tarvittava koulari oli jo taskussa. Palkintojenjakoa ja kirjojen saamista ootellessa olin jo niin kypsä, ettei jaksanut edes esittää ihmistä joukkuekisan palkintopallilla.

 
Kotimatka oli pitkä, pimeä ja raskas. Tämmöset reissut ei kyllä ole mua varten, ilman Sirpaa olisin kyllä jäänyt Joensuuhun ja ajanut vasta sunnuntaina pois. Nyt sitten yötämyöten Forssaan, jossa sitte vasta unta palloon. Vaikka nyt on jo tiistai, ei mun koppa ole edelleenkään täysin palautunut. Heikkoa tekoa tämä ohjaaja! Ninja sitävastoin oli sunnuntaina tottis ja hakutreeneissä ihan ku mitään reissua ei olis takana. Ihme elukka..

Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta tsemppauksesta ja onnitteluista! Kiitos Sirpalle matkaseurasta, Matille Jullen hoidosta (oli kuulema ollut kiltti!) sekä Jaanalle kuskauksesta. Tää oli ehdottomasti näistä tän vuoden kokeista mulle rankin henkisesti, sillä en jostain syystä kyennyt nollaamaan ja saamaan omia ajatuksia plussalle. Lähdin kokeeseen jotenkin nujerrettuna ja liian jännittyneenä, mikä sitten kostautui valtavana väsymyksenä tottissuorituksen jälkeen. Ihankuin koko maalima ois ollu kiinni siitä, kuinka onnistuu olemaan mokaamatta mahdollisimman vähän RM:ssä. Naurettavaa!