Taistelua noceboa vastaan

Mitä lähemmäs RM:t tulee, sitä enempi tulee väännettyä oman päänupin kanssa. On tullut treenattua piirimestisten jälkeen tyhmästi, Ninjalla ei ole epäonnistumisia ja palkkaa on siis tullut maastojutuissa ihan solkenaan. Tämä on aiheuttanut tietysti kierrosten kasvua, kamalaa ruoka-huumaa ja mieletöntä mielentilaa. Tottiksessa vastaavasti olen sitten hinkuttanut pääasiassa kokonaisuuksia ja kisanomaista -- Nips tietää, koska tulee palkka ja osaa jopa arvata seuraavaksi tulevan liikkeen. Tätä voisi kutsua jo ohjaajan totaali urautumiseksi! On tajuttoman ärsyttävää olla niin tyhmä, että kaivaa itselleen kuoppaa. Mutta minkäs teet, elämä on. Onneksi on tukihenkilöstö, jonka kanssa voi yrittää keksiä pikaliimaratkaisun kokeista selviytymiseksi. :--)

Viimeistelyt on siis tehty, jäljen osalta sunnuntaina, esineillä ti ja tänään sitte tottis. Perjantaina on mulla vp, joten voin nukkua pitkään ja sitten lähtä rauhassa ajamaan. Tiputan Jullen matkalla Forssaan, josta matka jatkuu Hämeenlinnan kautta kohti Joensuuta. Ylämyllyssä yövytään ja sitten lauantaina aamusta Pärnävaaran kisakeskukseen. Jälkikoiria on ilmoittautunut 22 (!!!!) ja 10 pääsee tottiksen perusteella maastoon. Luvassa on siis varsin kovatasoinen karsinta. Tavoitteena meillä Ninjan kanssa on tehdä eheä suoritus ja lunastaa maastopaikka. Pitäkäähän onnistumiselle peukkuja!

Kun maastopaikka on lunastettu, toivon tietysti oman tason mukaista suoritusta. Riskinä tuolla metsissä on kuulema a) venäläiset keräilijät b) hirviöt ja c) villit siat, joten jäljen onnistuminen on hieman tuurista kiinni -> kuinka sikinsokin "harhoitetun" jäljen sitä sitten saakaan. Venäläisten parveilun haittoja lisää se, että tottiskarsinta kestää useamman tunnin ja jäljelle päästään aika myöhään. En enään ole niin varma, lohduttaako "tasainen kangasmetsä" tässä kohtaa paljoakaan.. :P No, on ainakin kaunista katsella! Jos esineruutu on samassa paikassa kuin aijemmissa kokeissa, se on alamäkeen. Tällaista maastoa esineisiin en ole onnistunut löytämään treeneihin, joten sen onnistuminen on myös ihan herran haltuun -kamaa. Varsinkin, kun esineillä on ollut jäljen kanssa samaa oireilua; ajatus ruokapalkasta luotsaa koiran mielettömään ahneusmultihuumaan. Näimpä esineruudun suoritusta on aika turha edes spekuloida etukäteen.

Oli miten oli, sotasuunnitelma koiran ruokkimisesta on tehty ja toivottavasti kylläisyys vähentää ahneuden lieveilmiöitä ja koira pysyy otollisemmassa mielentilassa. :) Toivomuslistan kärjessä on tietysti oman jännityksen hallinta, jotta pystyn ohjaamaan koiran niin hyvään suoritukseen kuin mahdollista. Pää kylmänä ja ajatukset kirkkaana! Otollista mielentilaa tilauksessa siis sekä ohjaajalle että koiralle!

Ninja (mukana) hakkuuaukolla tekemässä jälkikeppejä :P