Eemelipeekeleet suunnitteilla

Onko kuukauden blogihiljaisuus sopivasti? Ei vais, RM:ien jälkeen on vaan odotettu Ninjan juoksun alkua. Hakutreeneissä on käyty jokusen kerran, mutta oma ajatus on ollut koko ajan suunnitteilla olevassa astutuksessa. Olen ollut ihan hukassa treenien suunnittelun kanssa ja mitään hyödyllistä ei siis ole saatu aikaan. Ainoastaan minä ehdin juur ennen juoksun alkua tajuta, että nää mun treenisuunnitelmat on ollu ihan sieltä ja syvältä. Kannattaa vahvistaa koiran kiihkoilua, hyvä Minna! Tuli ihan sama fiilis kun viime keväästä, jolloin olin ihan hukassa haun treenaamisen kanssa. Sitten näin valon Niemisen kurssilla ja hommat eteni parilla treenikerralla enemmän kuin koskaan. Syksyllä sitten ymmärsin palauttaa aivot juuri siihen älyttömään koiran kiihdyttämiseen ja tajusin sen kun treenaaminen loppui. Joskus sitä miettii, miten tästä mun koiran kouluttamisesta tulee koskaan mitään? Treenannut oon siis vain Jullea ajatuksella, Ninjaa vain jotta se pääsee toteuttamaan itseään.ONNEKSI  alkoi tauko ja voin hyvillä mielin lopettaa päättömän treenauksen. :--)

Ninjalla siis on juoksu alkanut ja ens viikolla mennäänkin sitten miehelään. Olen kuin kissa pistoksissa, en malttaisi millään odottaa. Täytyy tunnustaa, että olen urosvalintaan enemmän kuin tyytyväinen! Odottavan aika tuntuu äärettömän pitkälle... Yleensä olen jotenkin varovainen suunnittelemaan etukäteen, mutta tästä on niin hyvä kutina, etten jaksa välittää pessimistisestä perusluonteestani. Pennulle on ollut tekonimikin jo vuoden verran valmiina. Oon jopa ehtinyt suunnitella virallista nimeä, seuraavaksi pitäis vissiin siirtyä siihen kutsumanimeen? Se onkin sitten se vaikein osuus nimijutuissa...

Olen niin innoissani tästä yhdistelmästä! Kiinnostuneet ovat tervetulleita Ninjaa ja Jullea katsomaan. :)

Jullenurkka: 

Nyt syksyllä sain pitää Jullea kiitettävän pitkään täällä Turussa. Kiitos äidille klopin lainasta! Minulta on kysytty, miksen pidä Jullea itse? Tähän on yksinkertainen vastaus: Julle on äitini koira. Lainata saan, mutta omaksi en Lullea saa. Klopin pitäminen itsellä olisi ollut niin helppo ratkaisu. En tunnetusti ole erityisen pentu-ihmisiä, nautin tekemisestä vanhemman koiran kanssa paljon enemmän. Kesän aikana mietin, josko äiti luopuisi Jullesta.. lämmittelin asiaa vielä syksyn aikana, mutta äiti ei mielipidettään vaihtanut. En kyllä voi siitä syyttää, Lulle on ehkä yksi maailman hienoimmista koirapojista. :) Onnekseni saan sitä ajoittain lainailla, sillä sen kanssa on vaan niin mielettömän hienoa touhuta!

Jullen kanssa on ehditty aloittaa tottiksessa kaikkia liikkeitä. Seuraamista on tietysti tehty eniten ja se onkin hyvällä alulla. Opetustekniikasta varmasti osin johtuen Jullen paikka elää tosi paljon palkan suunnan kanssa, joten se vaatii tarkkaavaisuutta. Käännöksiä otettiin viimeisinä Turku-viikkoina ja tekee ne luonnostaan tosi hyvin! Jullelle saa kyllä tosi hyvän näköisen seuraamisen. :)) Jäävät on ehkä eniten vaiheessa, koska oon tehnyt niitä alusta alkaen sekaisin. Julle on yllättävän hyvä tässä, kuuntelee hyvin ja ei vaan toista edellistä liikettä automaationa. Omasta tekemisestä saa kuitenkin olla tarkka, sillä Julle oppii aivan tajuttoman nopeasti yhdistelemään ja oppii tarjoamaan tietyissä tilanteissa tiettyä toimintaa ihan silmän räpäyksessä. 

--Olen vasta hiljattain Jullen kanssa treenatessa tajunnut oikeasti, mikä ero kovalla ja pehmeällä koiralla on. Toki Ninjakin oppii nopeasti, mutta se ei todellakaan yhdistele asioita sellaisella vauhdilla, mitä Julle tekee! Osansa tässä tekee varmasti myös se, että poika on äitiään miellyttämishaluisempi.--

Noudoissa ollaan tehty muutaman kerran vauhtinoutoja, mutta näissä on mulla jalat vaarassa. Julle nimittäin päästää irti kapulasta vasta ihan kohdalla, joilloin se sinkoutuu mun jalkoihin... Ollaan vähän viritelty ideaa kahden pallon leikillä, mutta toistaiseksi Julle pitää lähes poikkeuksetta aijemman pallon juuri uuden nappaamiseen asti. Jos Lullelta kysyttäis, se ottaisi useamman kerralla suuhun. Patukoiden kanssa tätä on erityisen hauska harrastaa! Tästä syystä vaihdoin kapulanpitotreeneihin patukan tilalle pallon, sillä Julle lopetti parin treenikerran jälkeen kapulan tiputtamisen - kapula kurkkuun ja patukka siihen edemmäs hampaisiin... Koska mulla ei ole mitään havaintoa tästä "monta tavaraa suuhun samaan aikaan" - noudon treenaamistyylistä, en ole kovinkaan innostunut Jullen mieltymyksistä tunkea kaikki irtonainen samaan aikaan suuhunsa. 

Eteenmenoa on vähän pohjustettu ja kerta Julle on niin fiksu, ollaan tehty myös leikkiä "kun seuraat hyvin, saat mennä hakemaan pallon". Julle on tässä tosi hyvä. :) Luoksetuloissa sitten se fiksuus on koetuksella, kun oon idioottina tehny tosi paljon vauhtiluoksetuloja vaan suoraan leluun. Kerran tyhmänä kokeilin ottaa pitkältä matkalta eteen. En tee sitä toiste, tuli meinaan sairaan kovaa päin! Jullen mielestä myös kovaa päin juokseminen on KIVAA, joten siirryttiin asap treeneissä eri tekniikkaan. Läheltä hakee jo aikas hyvin oikean kohdan, kauempaa ei vielä osaa.

Treenit Jullen kanssa jatkuu joululomalla, saas nähdä miten hyvin on prosessoinut tauon aikana päässään. :--) Jälki jätettiin suosiolla talvitauolle, teknisesti ajatellan vain jana puuttuu. Käytännössä kaikki on ihan alkutekijöissä, mutta tässä jos jossain Julle on luonnonlahjakkuus. Sillä on todellinen jälkinenä!