Juoksemalla ympyrää kun harvoin pääsee perille. Varsinkaan, jos ei laajenna rinkiä.
Aijempien syksyjen kokemusperän perusteella olen tosiaan lähestynyt tänä syksynä ongelmaa eri kannalta ja luopunut kaikista suunnitelmista ja "pakko treenata ennen talvea niin ja näin". Tää on ollu sanalla sanoen vapauttavaa. Ollaan puuhailtu ja höntsäilty aina mun sille päälle sattuessa jotain. Ollaan opittu kaikkea hyödyllistä, kuten mun yrittäessä naksutella takajalan nostamista ja sain Ninjan tekemään nose touchia mun crockseihin kumartaen. :--D
Tämän kaiken "sluibailun" ohessa olen ehtinyt hankkia itselleni erittäin ärsyttävän syysflunssan, josta ei meinaa päästä sitten millään eroon. Positiivista on, ettei tähän versioon kuulu kuumetta ja kahden viikon kitumisen johdosta olo alkaa jo olla sellainen, että kilpikonnavauhtisilla kipityslenkeilläkin jaksaa käydä. Tästä kaikesta epäaktiivisuudesta huolimatta Ninja ehti lohkaista poskihampaansa hypätessä autohäkkiin ennen oven aukaisemista. Huomasin illalla, miten Ninja söi hieman hassusti. Suuhun katsominen sitten paljasti syyn, poski rikki ja hammas näyttäisi mun silmään menettäneen pitkittäissuunnassa kiillettä ja hieman dentiiniä (koko kruunun mitalta tosin). Tarkkaillaan, mutta ei tällä hetkellä näytä mitään toimenpiteitä vaativalle.
Odotusta on takana nyt reipas 2vk ja Ninja oli tänään aamusta hieman huonovointinen. Olen ollut jo pitkään aivan varma, että Nips on tiine, mutta jännitystä riittää silti vielä toista viikkoa. Ultraa odotellessa.. :)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti