Lapset viikon vanhoja

Lapset täyttivät viikon ja harjoittelevat jo kovasti kävelyä. Kehitys on kyllä näiden lasten kohdalla todella nopeaa, mutta mitenkäs muutenkaan kun kaikki pitää saada mulle-tänne-nyt-heti! :--) Silmät on jo lupaavasti viirulla, joten tässä parin päivän sisään alkaa ympäristön tiirailu. Siinä ei sitten menekkään enää kauaa, kun ovat kamalia rokotiilinpoikasia... Onneksi vielä nyt voi nauttia hampaattomista pötköistä! Pentujen lähes jatkuvaa syömistä katsoessa tuli kyllä mieleen, että miten joidenkin pentujen mahat menee liiasta syömisestä sekaisin? En tiedä, voiko tuota enempää oikein edes syödä. :--D

Antonin mielipide rintamerkin kuvaamisesta

Olin perjantainasiis tosiaan lapsia ja Ninjaa moikkaamassa, joten muksuista on galleriassa uusia kuvia. Illasta paikalle saapui myös muuta porukkaa ja Ninja toteuttikin itseään makaamalla kyläilijän sylissä. Pennut on ihania, mutta itsekkäänä mammakoira haluaa kuitenkin osansa huomiosta ihan itselleen, joten jos tuuppimista ei ymmärrä, lävähtää Ninja puoliksi syliin makaamaan. :P Siinä on sitten kiva röhnöttää ja hoitaa lapsia. Ninja on todella tarkka pennuistaan ja hoitaa ne huolella, mutta mikä sen parempaa, kuin jakaa se onni myös randomien ihmisten kanssa? :--) Ihmisethän ovat tulleet ihailemaan Ninjaa ja hänen pentujaan, joten siitä ilosta tulee ottaa kaikki mahdollinen irti!

Alma hoitovuorossa

Ninjan parantumisen osalta kaikki on mennyt kuin rasvattu. Tosiaan oli ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen väsynyt. Toisesta päivästä lähtien Ninja on vain piristynyt ja olisi perjantaina jo leikkinyt Jullen kanssa. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen, että kaikki näytää menevän hyvin ja parantuminen on äärimmäisen nopeaa. Jos pennut kehittyvät huimaa tahtia, niin kyllä myös Ninjan parantuminen tapahtuu huikean nopeasti! Tietysti leikkaus oli aika iso, joten tilaa täytyy seurata ja pitää peukkuja, mutta jotenkin jo uskaltaa hengähtää. Onneksi päivystyksessä oli erittäin tarkka ja asiansa osaava ell, joka hoiti operaation erinomaisesti ja Ninja oli hyvässä kunnossa.

Ruokalepo

 
Poikien välillä ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään sellaista eroavaisuutta, että alitajuisesti olisin mieltynyt jompaan kumpaan. Toiset tekevät valintansa pentutestien perusteella, mutta minä luotan mutuun. Jokaisella pennulla on varmasti minun tarpeisiini tarpeeksi ominaisuuksia, joten valinta tulee pohjautumaan vain ja ainoastaan siihen tunteeseen. G-pennuissa esimerkiksi sellainen muodostui Julleen, enkä voi selittää sitä mitenkään järjellä edes näin jälkikäteen. Jullessa vain oli jotain - ja on edelleen. Aika siis näyttää, onko minun oma Hunni sitten Anton vai Eemeli.

Pojat söpöilee