Perjantai:
Mentiin Tuulan kanssa samalla autolla, jotta saatiin edes himpun säästettyä bensakuluissa. Löydettiin perille ihan ekalla yrittämälläkin, joten matka sujui hyvin. :--) Sitten samoin tein ilmoittautuminen ja koirien tarkastusjonoon. Edellisvuosina ell tarkastus on ollut lähinnä koiran moikkaus, mutta tänä vuonna koiria näperrettiin ihan kohtuullisen hyvin. Kyllä oli hunajata Ninjalle. :P
Tämän jälkeen ooteltiin, että kello löi kaksi ja siirryttiin koirien kanssa odottamaan kenttään tutustumisvuoroa. Ihan hurjan hyvä systeemi tää tämmönen, että jokaisella on oma tutustumisaika ennalta määrättynä. Ei tartte tuntitolkulla jonottaa kentälle, kuten esim. Lahdessa viime vuonna. Aikaa jokaiselle oli annettu 5min, joka näytti olevan suurelle osalle (!) porukasta aivan liian lyhyt aika. Itse olin jo etukäteen suunnitellut tekeväni vain vähän seuraamista ja aktivoitumista, jonka ehtii 5min aikana tekemään vaikka monta kertaa.
Kentälle mennessä toimitsija tarkasti kaulapannan ja antoi suoritusluvan. Noh, otin vähän seuraamista ja palkkasin kerran, jatkoin ja tein täykkärin ja sitten juoksussa palkkasin. Tässä kohtaa toimitsija kiljui kentän toisesta päästä, että RUOKA EI OLE SALLITTU!!! Ja uhkasi heittää meidät pihalle, jos vielä käytän ruokaa. Meni kyllä ittellä ihan pasmat sekasin. Siis mitä helv?! Kokosin itteni kuitenkin suht nopsaan ja oikaisin suunnitelmassani. Otin Ninjan seuraamaan, seurautin pätkän ja siitä sosiaalisen kehun kautta juostiin ulos kehästä ja annoin taskusta ruokaa. Ei menny ihan kyllä suunnitelman mukaan tää kenttään tutustuminen.
--------------
Välikapina:
Jos SM-tason koira häiriintyy tottelevaisuusliikkeitä suorittaessaan ehkä kentälle varisseista lihapullan murusista, voidaanko sen koulutustasoa pitää riittävänä? Ja MIKSI tästä ei ilmoitettu SELKEÄSTI etukäteen? Toisilla kentillä valvova tuomari oli sanonut säännöstä ennen kentälle päästämistä - meille toimitsija ei sanonut mitään. Ja sittenkin, eikö tällaisesti kuuluisi ilmottaa etukäteen?! Jokainen järkevä ihminen suunnittelee kenttään tutustumisen etukäteen - joten on palkat ym. valmiina ja kuviot, mitä tekee. Jos juuri ennen kentälle menoa ilmoitetaan, että etpäs saakkaan käyttää tätä palkkaa, sulla menee koko suunnitelma ja viimeistely ihan uusiksi! Siinä sitten lennosta hankit uudet palkat ja uuden suunnitelman, 5min aika lähti nyt...
--------------
Meidän kohdalle tämä ei nyt suoritukseen tehnyt mitään hallaa. Mä olisin voinut vallan hyvin jättää myös kokonaan käymättä kentällä koiran kanssa. Ninja ei tarvi tommosta, se on minä joka sen tarvii. Toki viimeistelyllä saa hyvän fiiliksen myös koiralle, mutta kyllä se elukka pelittää ilman edellispäiväsiä viilauksiakin.
Nojoo, oma valmistautuminen koki kolauksen, kun hommat ei menneetkään suunnitelman mukaan. Mulle on aina jännityksen kannalta tosi tärkeää, että asiat menis suunnitelman ja etukäteen ajatuksissa läpikäydyn kaavan mukaan. Huomaan kuitenkin kehittyneeni jo jonkun verran, sillä mulla oli hetken pettymyksen ja harmituksen jälkeen tosi hyvät fiilikset. Ninja tuntui hyvälle kentällä ja mitäs muuta sitä tarviikaan - hyvä fiilis on se tärkein. :) Kentät oli myös tosi hyvän oloisesti, väleihin ole jätetty reilusti tilaa (toisin kuin viime vuonna Lahdessa) ja selkeästi tulisivat tarjoamaan hyvät puitteet suorittaa.
Avajaisia odotellessa käytiin Tuulan ja Tanjan kanssa ABC:llä syömässä (liikaa :P) ja kulutettiin muutenkin aikaa. Fiilikset oli kivat ja tuntui hyvälle olla osallistumassa elämänsä ensimmäisiin SM-kilpailuihin. :) Jännitystä tuntui olevan ilmassa muillakin ja tosi moni pähkäili, mitenkähän tuomarit menee. Mua ei tää asia häirinnyt, sillä aijoin tehdä niin hyvän suorituksen Ninjan kanssa kuin vaan mahdollista. Se on sitten minusta riippumaton asia, ketkä tuomarit tämän suorituksen arvioivat.
Avajaiskulkueen systeemeistä ja kokoontumispaikasta oli järjestävän tahon työntekijöiden keskuudessa epäselvyyttä. Onneksi tämmöiset ei ole niin nöpönuukia ja porukan kokoomiseen kulutettiin ihan reilusti aikaa. Marssittiin sitten letkassa kentät ulkokautta ympäri ja sitten kökötettiin hyvä tovi rivisstäjonossamuodostelmassa kuuntelemassa Maamme-laulu ja puheita. Ihan oli juhlallista ja taas pystyi buustaamaan itseään. Me ollaan hyviä, me ollaan osallistumassa SM-kisoihin!
Vielä ihan erikseen täytyy kiittää Merjaa, että suostui kantamaan meidän seuran lippua kulkueessa! Ja Lauralle kuvista!
Lauantai:
Vanhasta muistista unihiekat silmissä kisakeskukseen ja kyllä oli perhosia vatsassa! Meidän pari jätti leikin kesken, joten oltiinkin sitten Tanjan kanssa samassa parissa. Ihan käsittämätön tuuri, ei tällasta voi sattua. :D Noh, meidän systeemit ei vaihtunu mitenkään. Suoritettiin liikkeet Ninjan kanssa ensin, kuten ennakkotietojenkin mukaan.
Meidän kentälle oli arvottu tuomaripari Hursti ja Kajas, eli tiukkaan syyniin päästiin. Ainakin jos on muiden mielipiteisiin uskominen. :D Sen ainakin voin sanoa, että Kajas oli h-i-d-a-s... Meinas mennä hermo moneen kertaan.
Kentälle mennessä jännitti ihan sikana ja alkuun seuraamisessa tuntui, että jalat lähtee juoksemaan ihan väkisin. :--D Seuraamisen jälkeen pystyin jo vähän keskittymään koiraan ja loppua kohti järki alkoi jo kävellä vastaan. Noh oma mielipide liikkeittäin:
Seuraaminen: alussa ei meinannut päästä moodiin ollenkaan, mie itte käännyin ekan täyskäännöksen jotenkin hassusti ja juoksussa potkin koiraa. Oikeelle käännökset Ninjaksi ok, toinen täyskäännös ok. Pysöhdyksen jälkeen lähti seuraamisessa Ninja oikeaan rytmiin ja loppu olikin hyvä. :)
Istuminen: kokonaisuutena Ninjaksi ok suoritus
Maahanmeno: kokonaisuutena Ninjaksi ok suoritus, mutta toi sivuvilkaisu....
Seisominen: voihan tepastelu! Lopussa tuli vielä vasemman jalan puolelle enemmän eteen. ja taas se sivuvilkaisu..
Tasamaanouto: kapula lipesi kädestä tosi omituisesti, mutta onneksi vieri maahan putoamisen jälkeen hieman pidemmälle. Odotin kontaktia, mutta Ninja vain kyyläsi kapulaa.. Annoin sitten käskyn, jolloin kuopasi montun siihen sivulle. :D Kapulalle meno Ninjaksi ok, nappasi jotenkin huonosti kapulan ja sitten eteen tullessa olikin pää kenossa.
Hyppy: taaskaan ei kontaktia herunut, rapsaisi esteeseen menne tullen, ote kapulasta edessä väljä. Vilkaisi ennen hyppy-käskyä taakseen - en kyllä muista tälle syytä?
A-este: ei kontaktia edelleenkään ja taaskin ote edessä tiukempi, ihan ok nouto muuten
Eteenmeno: lähti vinoon, hidasti vauhtia jo ennen käskyä, reagoi käskyyn ihan hyvin, ylösnousu tyypillisen vajaa
Paikallaolo: alun pientä (?) haistelua lukuunottamatta ok, tosin taas tyypillinen vajaa ylösnousu
Tuomarit summasivat tästä meille 92,5p, jotka olivat jälkikoirien 3. parhaat (yhdessä toisen koirakon kanssa).
Videosta iso kiitos Lauralle (ja Mikalle)!
Olin ja olen edelleen äärimmäisen tyytyväinen suoritukseemme. Tauon jälkeen ihan sairaan hyvä suoritus! Ihan törkeän hyvä fiilis oli suorituksen jälkeen, jännitys purkautui suunnattomana tyytyväisyytenä. Me pystyttiin siihen! Me tehtiin se! :))) Mie en kuollu! :D
Lauantai meni sitten toisten suorituksia seuratessa, tuhlatessa rahaa kojuihin ja muuten vaan hengailemalla. Oli kyllä harvinaisen rento ja mukava fiilis. :) Heti aamusta suorittaminen sopii kyllä niin mun hermoille! Sitten saatiin iltapäivällä ohjeet sunnuntaille ja pääsi vielä oikein ajoissa kotiin. Kävin poikien kanssa lenkilläkin, olin tosi ahkera.
Sunnuntai:
Aamusta aikaisin Porvooseen, jossa suoritettiin maaston ohjeistus ja numeroiden arvonta. Olin ennakkoon sanonut, että vedän numeron 12 - noh sainkin iloisesti numeron 21. Ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Viimeisen jälkiryhmän viimeinen jälki, eli odottelua luvassa ja vieläpä esineruutuun sit ihan vikana koirana. Jäljelle pääsyn odottelu on vielä ok, mutta ei se esineruutu. :/ Noh, elämä on ja sitte vaan letkassa mettään odottamaan.
Metsässä odotellessa sain tuta hirvikärpästen nälän. Niitä tunki joka kolosta, oli tosi hieno fiilis, kun pää kuhisee elukoita ranskalnletin välissä. :S Sain kuitenkin jotenkin säilytettyä fiiliksen ja lopulta janalle mennessä oli ihan hyvä tunne. Tuttuun tapaan taas sitten venailtiin ilmoittautumisen jälkeen, ja venailtiin sitten vielä siinä lähetyspaikassakin. Tämmöstä ei kyllä oo tullu tehtyä treeneissä ikinä...
Jana oli ärsyttävässä, juuri harvennetussa nuoressa mäntymetsässä. Iloisesti kaikki harvennusroinat oli jätetty sinne metsään, joten miehän sitten tappelin jo heti janalla sen piuhan kanssa, johon onnistui jäämään koko aika jotain rojua kiinni. Tuomari ei jostain kummallisesta (:P) syystä arvostanut tätä säätämistä ja sutimista, joten janalta -5p.
Jälki lähti oikealle n. 45 asteen kulmassa (tämmöstäkään ei oo treenattu, voi kökkis!), enkä voinut uskoa että mitä hemmettiä se elukka tekee.. Aattelin, että nyt se meni yli jäljestä ja palaa takaisin. Ihmettelin kyllä, kun näytti ihankuin se ois jäljestänyt.. :D
Itse jäljellä tuli sitten vastaan kaikki mahdolliset maastotyypit, mitä vain Suomessa voi. Tosi rasittava jälki ja en kyllä itte viittis tommoseen maastoon jälkeä tehdä. Parissa kohtaa tultiin mitä ilmeisimmin hirvien oleskelumestojen lähelle, kun hirvikärpäsiä napsahteli naamaan ihan urakalla ja saappaiden alle litistyi haisemaan ehta pska. Ninja tarkasteli kyllä näissä kohdissa enemmän, mutta hyvin suoriutui. :) SM-kokeen vahva tallaus varmasti auttoi pysymään omalla jäljellä, vaikeista olosuhteista huolimatta.
Lopussa tultiin hiekkapohjaiselle tieuralle, josta siirryttiin takaisin siihen risupuunrunkoroju -pohjaiseen mäntymetsään. Ninja oli aikas kuitti, mutta jäljesti varman oloisesti kohti meitä edeltäneen jäljen janamerkkiä?! Jälki meni siis viimeisen suoran aivan tien viertä, suoraan kohti nro20 merkkiä. Hämmennyin, hätäännyin ja mietin paniikissa, että miten me nyt ollaan muka toisten janalle päädytty?!? Paniikkiratkaisu oli raahata koira sinne, missä viimeksi nousi keppi ja usuttaa sitä nostamaan jälki uudelleen. Ninja meni tästä _yllättäen_ ihan kuutamolle ja ei tajunnut mistään mitään. Pyöriteltyäni aikani sitä metsässä, totesin ett hemmetti, aika loppuu, no mennään palauttamaan nämä taskussa olevat 4 keppiä.. Annoin Ninjan nostaa jäljen, jota mentiin tienreunaa ja nro 20 merkille päästyä Ninja nosti 6. kepin.
Voin kertoa, ettei vitutuksellani ollut rajaa. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelin, miksi hemmetissä toisen janamerkki oli meidän puolella tietä ja ihan 6. kepin vieressä?! Noh, mentiin palauttamaan kepit ja kritisoin tätä merkkijuttua. Josko ens kerralla osaisivat tämmöisen jutun korjata.
Tästä sitten hirvikärpäsiä päästä repien autolle, koiralle vettä ja ajo ruutuun. Ninja oli ihan sippi jäljen jälkeen ja kävikin samoin tein nukkumaan. Vuoroa ruutuun odotellessa vedettiin sitten molemmat unta palloon, minä vähemmän aikaa ja Ninja pidemmän aikaa. Ruutuun "päästiin" sitten viimeisenä koirakkona ja kivasti edeltävä koira nosti vain 1 esineen. Olin varma, että 3 esinettä on tosi helppo homma ja kyllä se Ninja nyt väsyneenäkin ne tuo. Herättelin Ninjaa autolla ja se vaikutti vähän piristyvän, vaikka olikin todella unelias. Ruutuun mennessä se oli ihan hereillä, kipitti innolla ja ilmoittautumisessa oli nenä pitkällä ruutuun.
Sitten alkoikin lässähdys. Tuomari (oli sama kuin meillä tottiksessa) jaaritteli pitkään ja hartaasti. Ruutua oli katsomassa iso joukko ihmisiä, joista Ninja kyllästyttyään kiinnostui ihan liian suuresti. Noh, kun lopulta saatiin lupa suorittaa, oli Ninja lähinnä läsähtänyt mättäälle silmät puoliummessa.. Yllättäen ei ruudusta sitten tullut mitään. Urheasti Ninja yritti liikkua, mutta väsymys ja nousevan rinteen ruutu aiheutti totaalisen flopin. Ninja ajautui jostain syystä aina oikealle taakse, eikä ottanut ohjailujani korviinsa. Siellähän sitten vietti aikaa.. Tuloksena siis 2 esinettä ja ansaitusti puutteellinen työskentelyarvosana. Voihan nekku. :(
Ruudusta kisakeskukseen lähtiessä olin vielä ihan hereillä, mutta Hyvinkäälle päästessä iski ihan totaali väsymys. Onneksi paikalla oli tuttuja, joiden kanssa saattoi pysyä hereillä ja kuluttaa loppupäivän. Kisakirjat jaettiin vasta palkintojen jaon jälkeen ja sitten päästiin lähtemään kotiin. Kouvolaan päästyä oli kyllä niin väsynyt olo, ettei tosikaan. Tuntui, kuin olisi liikkunut hidastetussa filmissä.
Tää tunne jatkui vielä monta päivää, pikkuhiljaa hellittäen. Tuntui, ettei aivot palautuneet parin ensimmäisen päivän aikana mitenkään. Tiistaina kuitenkin ajoin takaisin Turkuun ja täällä nyt parin päivän palloilun jälkeen alkaa tuntua sille, että miehän oon ihan elossa. :--)
Kaiken kaikkiaan olen meidän SM-depyyttiin todella tyytyväinen. Tottis oli tosi hyvän fiiliksen suoritus ja jälki oli Ninjan tämän hetken tasoon (kaikki levinny tauon aikana hienosti) ihan mahtisuoritus! Esineet sitten flippasi totaalisesti, mutta minkäs teet, kun fyysinen kunto pelkän makaamisen jälkeen loppuu ekoissa kokeissa kesken ja virittelyn jälkeen koiraa istutetaan puoli päivää ruudun vieressä. Ei vaan pelaa tällä hetkellä meillä tommonen lainkaan. Mutta siis esineitä en muistele, tottista fiiilistelen ja jälkeen olen tosi tyytyväinen! Lopputulos siis II-tulos pistein 256,5 ja sijoitus 12. Ens vuonna me ollaan parempia ja paremmalla onnella saadaan ehjästi treenattua ennen kokeita, jotta ollaan hyvässä vireessä ja fyysisesti hyvässä kunnossa!
Ihan suunnattoman iso kiitos Kaikille teille, jotka olette meitä tukeneet ja tsempanneet! :) Ja onnea vielä tätäkin kautta kaikille SM:ssä onnistuneille!
Kuvien (c) Riikka Teivainen, kiitos Riikka!
Mentiin Tuulan kanssa samalla autolla, jotta saatiin edes himpun säästettyä bensakuluissa. Löydettiin perille ihan ekalla yrittämälläkin, joten matka sujui hyvin. :--) Sitten samoin tein ilmoittautuminen ja koirien tarkastusjonoon. Edellisvuosina ell tarkastus on ollut lähinnä koiran moikkaus, mutta tänä vuonna koiria näperrettiin ihan kohtuullisen hyvin. Kyllä oli hunajata Ninjalle. :P
Tämän jälkeen ooteltiin, että kello löi kaksi ja siirryttiin koirien kanssa odottamaan kenttään tutustumisvuoroa. Ihan hurjan hyvä systeemi tää tämmönen, että jokaisella on oma tutustumisaika ennalta määrättynä. Ei tartte tuntitolkulla jonottaa kentälle, kuten esim. Lahdessa viime vuonna. Aikaa jokaiselle oli annettu 5min, joka näytti olevan suurelle osalle (!) porukasta aivan liian lyhyt aika. Itse olin jo etukäteen suunnitellut tekeväni vain vähän seuraamista ja aktivoitumista, jonka ehtii 5min aikana tekemään vaikka monta kertaa.
Kentälle mennessä toimitsija tarkasti kaulapannan ja antoi suoritusluvan. Noh, otin vähän seuraamista ja palkkasin kerran, jatkoin ja tein täykkärin ja sitten juoksussa palkkasin. Tässä kohtaa toimitsija kiljui kentän toisesta päästä, että RUOKA EI OLE SALLITTU!!! Ja uhkasi heittää meidät pihalle, jos vielä käytän ruokaa. Meni kyllä ittellä ihan pasmat sekasin. Siis mitä helv?! Kokosin itteni kuitenkin suht nopsaan ja oikaisin suunnitelmassani. Otin Ninjan seuraamaan, seurautin pätkän ja siitä sosiaalisen kehun kautta juostiin ulos kehästä ja annoin taskusta ruokaa. Ei menny ihan kyllä suunnitelman mukaan tää kenttään tutustuminen.
--------------
Välikapina:
Jos SM-tason koira häiriintyy tottelevaisuusliikkeitä suorittaessaan ehkä kentälle varisseista lihapullan murusista, voidaanko sen koulutustasoa pitää riittävänä? Ja MIKSI tästä ei ilmoitettu SELKEÄSTI etukäteen? Toisilla kentillä valvova tuomari oli sanonut säännöstä ennen kentälle päästämistä - meille toimitsija ei sanonut mitään. Ja sittenkin, eikö tällaisesti kuuluisi ilmottaa etukäteen?! Jokainen järkevä ihminen suunnittelee kenttään tutustumisen etukäteen - joten on palkat ym. valmiina ja kuviot, mitä tekee. Jos juuri ennen kentälle menoa ilmoitetaan, että etpäs saakkaan käyttää tätä palkkaa, sulla menee koko suunnitelma ja viimeistely ihan uusiksi! Siinä sitten lennosta hankit uudet palkat ja uuden suunnitelman, 5min aika lähti nyt...
--------------
Meidän kohdalle tämä ei nyt suoritukseen tehnyt mitään hallaa. Mä olisin voinut vallan hyvin jättää myös kokonaan käymättä kentällä koiran kanssa. Ninja ei tarvi tommosta, se on minä joka sen tarvii. Toki viimeistelyllä saa hyvän fiiliksen myös koiralle, mutta kyllä se elukka pelittää ilman edellispäiväsiä viilauksiakin.
Nojoo, oma valmistautuminen koki kolauksen, kun hommat ei menneetkään suunnitelman mukaan. Mulle on aina jännityksen kannalta tosi tärkeää, että asiat menis suunnitelman ja etukäteen ajatuksissa läpikäydyn kaavan mukaan. Huomaan kuitenkin kehittyneeni jo jonkun verran, sillä mulla oli hetken pettymyksen ja harmituksen jälkeen tosi hyvät fiilikset. Ninja tuntui hyvälle kentällä ja mitäs muuta sitä tarviikaan - hyvä fiilis on se tärkein. :) Kentät oli myös tosi hyvän oloisesti, väleihin ole jätetty reilusti tilaa (toisin kuin viime vuonna Lahdessa) ja selkeästi tulisivat tarjoamaan hyvät puitteet suorittaa.
Avajaisia odotellessa käytiin Tuulan ja Tanjan kanssa ABC:llä syömässä (liikaa :P) ja kulutettiin muutenkin aikaa. Fiilikset oli kivat ja tuntui hyvälle olla osallistumassa elämänsä ensimmäisiin SM-kilpailuihin. :) Jännitystä tuntui olevan ilmassa muillakin ja tosi moni pähkäili, mitenkähän tuomarit menee. Mua ei tää asia häirinnyt, sillä aijoin tehdä niin hyvän suorituksen Ninjan kanssa kuin vaan mahdollista. Se on sitten minusta riippumaton asia, ketkä tuomarit tämän suorituksen arvioivat.
Avajaiskulkueen systeemeistä ja kokoontumispaikasta oli järjestävän tahon työntekijöiden keskuudessa epäselvyyttä. Onneksi tämmöiset ei ole niin nöpönuukia ja porukan kokoomiseen kulutettiin ihan reilusti aikaa. Marssittiin sitten letkassa kentät ulkokautta ympäri ja sitten kökötettiin hyvä tovi rivisstäjonossamuodostelmassa kuuntelemassa Maamme-laulu ja puheita. Ihan oli juhlallista ja taas pystyi buustaamaan itseään. Me ollaan hyviä, me ollaan osallistumassa SM-kisoihin!
Vielä ihan erikseen täytyy kiittää Merjaa, että suostui kantamaan meidän seuran lippua kulkueessa! Ja Lauralle kuvista!
Lauantai:
Vanhasta muistista unihiekat silmissä kisakeskukseen ja kyllä oli perhosia vatsassa! Meidän pari jätti leikin kesken, joten oltiinkin sitten Tanjan kanssa samassa parissa. Ihan käsittämätön tuuri, ei tällasta voi sattua. :D Noh, meidän systeemit ei vaihtunu mitenkään. Suoritettiin liikkeet Ninjan kanssa ensin, kuten ennakkotietojenkin mukaan.
Meidän kentälle oli arvottu tuomaripari Hursti ja Kajas, eli tiukkaan syyniin päästiin. Ainakin jos on muiden mielipiteisiin uskominen. :D Sen ainakin voin sanoa, että Kajas oli h-i-d-a-s... Meinas mennä hermo moneen kertaan.
Kentälle mennessä jännitti ihan sikana ja alkuun seuraamisessa tuntui, että jalat lähtee juoksemaan ihan väkisin. :--D Seuraamisen jälkeen pystyin jo vähän keskittymään koiraan ja loppua kohti järki alkoi jo kävellä vastaan. Noh oma mielipide liikkeittäin:
Seuraaminen: alussa ei meinannut päästä moodiin ollenkaan, mie itte käännyin ekan täyskäännöksen jotenkin hassusti ja juoksussa potkin koiraa. Oikeelle käännökset Ninjaksi ok, toinen täyskäännös ok. Pysöhdyksen jälkeen lähti seuraamisessa Ninja oikeaan rytmiin ja loppu olikin hyvä. :)
Istuminen: kokonaisuutena Ninjaksi ok suoritus
Maahanmeno: kokonaisuutena Ninjaksi ok suoritus, mutta toi sivuvilkaisu....
Seisominen: voihan tepastelu! Lopussa tuli vielä vasemman jalan puolelle enemmän eteen. ja taas se sivuvilkaisu..
Tasamaanouto: kapula lipesi kädestä tosi omituisesti, mutta onneksi vieri maahan putoamisen jälkeen hieman pidemmälle. Odotin kontaktia, mutta Ninja vain kyyläsi kapulaa.. Annoin sitten käskyn, jolloin kuopasi montun siihen sivulle. :D Kapulalle meno Ninjaksi ok, nappasi jotenkin huonosti kapulan ja sitten eteen tullessa olikin pää kenossa.
Hyppy: taaskaan ei kontaktia herunut, rapsaisi esteeseen menne tullen, ote kapulasta edessä väljä. Vilkaisi ennen hyppy-käskyä taakseen - en kyllä muista tälle syytä?
A-este: ei kontaktia edelleenkään ja taaskin ote edessä tiukempi, ihan ok nouto muuten
Eteenmeno: lähti vinoon, hidasti vauhtia jo ennen käskyä, reagoi käskyyn ihan hyvin, ylösnousu tyypillisen vajaa
Paikallaolo: alun pientä (?) haistelua lukuunottamatta ok, tosin taas tyypillinen vajaa ylösnousu
Tuomarit summasivat tästä meille 92,5p, jotka olivat jälkikoirien 3. parhaat (yhdessä toisen koirakon kanssa).
Videosta iso kiitos Lauralle (ja Mikalle)!
Olin ja olen edelleen äärimmäisen tyytyväinen suoritukseemme. Tauon jälkeen ihan sairaan hyvä suoritus! Ihan törkeän hyvä fiilis oli suorituksen jälkeen, jännitys purkautui suunnattomana tyytyväisyytenä. Me pystyttiin siihen! Me tehtiin se! :))) Mie en kuollu! :D
Lauantai meni sitten toisten suorituksia seuratessa, tuhlatessa rahaa kojuihin ja muuten vaan hengailemalla. Oli kyllä harvinaisen rento ja mukava fiilis. :) Heti aamusta suorittaminen sopii kyllä niin mun hermoille! Sitten saatiin iltapäivällä ohjeet sunnuntaille ja pääsi vielä oikein ajoissa kotiin. Kävin poikien kanssa lenkilläkin, olin tosi ahkera.
Sunnuntai:
Aamusta aikaisin Porvooseen, jossa suoritettiin maaston ohjeistus ja numeroiden arvonta. Olin ennakkoon sanonut, että vedän numeron 12 - noh sainkin iloisesti numeron 21. Ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Viimeisen jälkiryhmän viimeinen jälki, eli odottelua luvassa ja vieläpä esineruutuun sit ihan vikana koirana. Jäljelle pääsyn odottelu on vielä ok, mutta ei se esineruutu. :/ Noh, elämä on ja sitte vaan letkassa mettään odottamaan.
Metsässä odotellessa sain tuta hirvikärpästen nälän. Niitä tunki joka kolosta, oli tosi hieno fiilis, kun pää kuhisee elukoita ranskalnletin välissä. :S Sain kuitenkin jotenkin säilytettyä fiiliksen ja lopulta janalle mennessä oli ihan hyvä tunne. Tuttuun tapaan taas sitten venailtiin ilmoittautumisen jälkeen, ja venailtiin sitten vielä siinä lähetyspaikassakin. Tämmöstä ei kyllä oo tullu tehtyä treeneissä ikinä...
Jana oli ärsyttävässä, juuri harvennetussa nuoressa mäntymetsässä. Iloisesti kaikki harvennusroinat oli jätetty sinne metsään, joten miehän sitten tappelin jo heti janalla sen piuhan kanssa, johon onnistui jäämään koko aika jotain rojua kiinni. Tuomari ei jostain kummallisesta (:P) syystä arvostanut tätä säätämistä ja sutimista, joten janalta -5p.
Jälki lähti oikealle n. 45 asteen kulmassa (tämmöstäkään ei oo treenattu, voi kökkis!), enkä voinut uskoa että mitä hemmettiä se elukka tekee.. Aattelin, että nyt se meni yli jäljestä ja palaa takaisin. Ihmettelin kyllä, kun näytti ihankuin se ois jäljestänyt.. :D
Itse jäljellä tuli sitten vastaan kaikki mahdolliset maastotyypit, mitä vain Suomessa voi. Tosi rasittava jälki ja en kyllä itte viittis tommoseen maastoon jälkeä tehdä. Parissa kohtaa tultiin mitä ilmeisimmin hirvien oleskelumestojen lähelle, kun hirvikärpäsiä napsahteli naamaan ihan urakalla ja saappaiden alle litistyi haisemaan ehta pska. Ninja tarkasteli kyllä näissä kohdissa enemmän, mutta hyvin suoriutui. :) SM-kokeen vahva tallaus varmasti auttoi pysymään omalla jäljellä, vaikeista olosuhteista huolimatta.
Lopussa tultiin hiekkapohjaiselle tieuralle, josta siirryttiin takaisin siihen risupuunrunkoroju -pohjaiseen mäntymetsään. Ninja oli aikas kuitti, mutta jäljesti varman oloisesti kohti meitä edeltäneen jäljen janamerkkiä?! Jälki meni siis viimeisen suoran aivan tien viertä, suoraan kohti nro20 merkkiä. Hämmennyin, hätäännyin ja mietin paniikissa, että miten me nyt ollaan muka toisten janalle päädytty?!? Paniikkiratkaisu oli raahata koira sinne, missä viimeksi nousi keppi ja usuttaa sitä nostamaan jälki uudelleen. Ninja meni tästä _yllättäen_ ihan kuutamolle ja ei tajunnut mistään mitään. Pyöriteltyäni aikani sitä metsässä, totesin ett hemmetti, aika loppuu, no mennään palauttamaan nämä taskussa olevat 4 keppiä.. Annoin Ninjan nostaa jäljen, jota mentiin tienreunaa ja nro 20 merkille päästyä Ninja nosti 6. kepin.
Voin kertoa, ettei vitutuksellani ollut rajaa. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelin, miksi hemmetissä toisen janamerkki oli meidän puolella tietä ja ihan 6. kepin vieressä?! Noh, mentiin palauttamaan kepit ja kritisoin tätä merkkijuttua. Josko ens kerralla osaisivat tämmöisen jutun korjata.
Tästä sitten hirvikärpäsiä päästä repien autolle, koiralle vettä ja ajo ruutuun. Ninja oli ihan sippi jäljen jälkeen ja kävikin samoin tein nukkumaan. Vuoroa ruutuun odotellessa vedettiin sitten molemmat unta palloon, minä vähemmän aikaa ja Ninja pidemmän aikaa. Ruutuun "päästiin" sitten viimeisenä koirakkona ja kivasti edeltävä koira nosti vain 1 esineen. Olin varma, että 3 esinettä on tosi helppo homma ja kyllä se Ninja nyt väsyneenäkin ne tuo. Herättelin Ninjaa autolla ja se vaikutti vähän piristyvän, vaikka olikin todella unelias. Ruutuun mennessä se oli ihan hereillä, kipitti innolla ja ilmoittautumisessa oli nenä pitkällä ruutuun.
Sitten alkoikin lässähdys. Tuomari (oli sama kuin meillä tottiksessa) jaaritteli pitkään ja hartaasti. Ruutua oli katsomassa iso joukko ihmisiä, joista Ninja kyllästyttyään kiinnostui ihan liian suuresti. Noh, kun lopulta saatiin lupa suorittaa, oli Ninja lähinnä läsähtänyt mättäälle silmät puoliummessa.. Yllättäen ei ruudusta sitten tullut mitään. Urheasti Ninja yritti liikkua, mutta väsymys ja nousevan rinteen ruutu aiheutti totaalisen flopin. Ninja ajautui jostain syystä aina oikealle taakse, eikä ottanut ohjailujani korviinsa. Siellähän sitten vietti aikaa.. Tuloksena siis 2 esinettä ja ansaitusti puutteellinen työskentelyarvosana. Voihan nekku. :(
Ruudusta kisakeskukseen lähtiessä olin vielä ihan hereillä, mutta Hyvinkäälle päästessä iski ihan totaali väsymys. Onneksi paikalla oli tuttuja, joiden kanssa saattoi pysyä hereillä ja kuluttaa loppupäivän. Kisakirjat jaettiin vasta palkintojen jaon jälkeen ja sitten päästiin lähtemään kotiin. Kouvolaan päästyä oli kyllä niin väsynyt olo, ettei tosikaan. Tuntui, kuin olisi liikkunut hidastetussa filmissä.
Tää tunne jatkui vielä monta päivää, pikkuhiljaa hellittäen. Tuntui, ettei aivot palautuneet parin ensimmäisen päivän aikana mitenkään. Tiistaina kuitenkin ajoin takaisin Turkuun ja täällä nyt parin päivän palloilun jälkeen alkaa tuntua sille, että miehän oon ihan elossa. :--)
Kaiken kaikkiaan olen meidän SM-depyyttiin todella tyytyväinen. Tottis oli tosi hyvän fiiliksen suoritus ja jälki oli Ninjan tämän hetken tasoon (kaikki levinny tauon aikana hienosti) ihan mahtisuoritus! Esineet sitten flippasi totaalisesti, mutta minkäs teet, kun fyysinen kunto pelkän makaamisen jälkeen loppuu ekoissa kokeissa kesken ja virittelyn jälkeen koiraa istutetaan puoli päivää ruudun vieressä. Ei vaan pelaa tällä hetkellä meillä tommonen lainkaan. Mutta siis esineitä en muistele, tottista fiiilistelen ja jälkeen olen tosi tyytyväinen! Lopputulos siis II-tulos pistein 256,5 ja sijoitus 12. Ens vuonna me ollaan parempia ja paremmalla onnella saadaan ehjästi treenattua ennen kokeita, jotta ollaan hyvässä vireessä ja fyysisesti hyvässä kunnossa!
Ihan suunnattoman iso kiitos Kaikille teille, jotka olette meitä tukeneet ja tsempanneet! :) Ja onnea vielä tätäkin kautta kaikille SM:ssä onnistuneille!
 |
Kuvien (c) Riikka Teivainen, kiitos Riikka!
Näytti kyllä hyvältä videolta. Onnea vielä! Tästä on erittäin hyvä jatkaa! :D
VastaaPoista