It's not perfect but it's getting closer

Sunnuntaina nykäistiin Ninjan kanssa sitten haun osalta kenraalit, esineet ja tottis taputeltiin lauantaina. Esineiden suhteen olin eriahkera, kävelin omaan lähimetsään, iskin koiran puuhun, vein esineen metsään ja käskin hakea. :P Tottiksen suhteen kävin sentään kentällä asti kääntymässä (lue: käskemässä sen eteenmenossa maahan). Torstaina sitten katsotaan, kuin hienosti näin vähällä kulkee. :--) Valmistautumisen resepti on siis ollut lenkkeilyä, lepoa ja paljon ruokaa.

Minä itte otinki lauantaina osumaa, kun palkatessa Hunni törmäsi mun vasempaan pohkeeseen. Tuli muuten ihan tnan kipeeksi! Sunnuntain hakutreeneissä jätin kipittelyt muille ja maanantaina tuntuikin jo ihan hyvälle. Hissukseen on pyritty ottamaan nyt ennen torstaita muutenkin, ettei takapakkia tule. Mitä ilmeisimmin maasto kun tuolla kokeessa on "vähän" hankalaa, joten jonkinmoinen liikuntakyky pitäis olla. Mutta onneksi Ninja on haukkuva, niin voin köpöttää sitte ihan omaa vauhtia sinne piilolle.

Tiistaina oli Huun eka agilityn alkeiskurssikerta. Hunni oli ihan fiiliksissä. :--) Toistomäärät näin suurella porukalla vaan jää auttamattoman säälittäviksi. Jotain kuitenkin jäi käteen, koutsilta tuli hyviä ajatuksia, miten tätä alkeistreenausta oikeen kannattaa ajatella. Eli koska Hunnilla on hyvä moottori ja fokus hommaan, voin (ja myös täytyy!) edetä nopeasti siihen, että huomioi jo esteopetuksessa tulevaisuuden eteentulevia tilanteita eri tekniikoiden ja ohjausten kannalta. Kun vaan tajuaisi, mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon ja alkaa heti treeneissä tekemään..

Herra Seesteisyys

Mutta loppuun vielä tärkeät eli SUUREN SUURET ONNITTELUT Eeva ja kummimalinoosi Gimma, ämmämmissä hienosta suorituksesta, 5. sijasta ja joukkuehopeasta! Ootta superhyviä! Ja tietysti myös Huun täti-Ninjalle agilityn yksilö hopiasta. Vanha koira (8,5v) ja vieläkin kulkee nuorempien vauhdissa. :)