Syysleiri vietettiin tänä vuonna Ninjan kanssa kaksin (eka syysleiri ilman Pupua! :() ja treenattiin jälkiryhmässä Jaanan opissa. Oli kyllä kerrassaan ajatuksia herättäviä treenejä, kiitos siitä erityisesti tietysti koutsille ja treeniporukalle. :)
Ekana päivänä ajettiin Ninjalla kaksi jälkeä, joista eka oli yksinkertaisesti eläinkoe: elukan elämän ensimmäiset harhat ja niitä sitten oli enempi ja vähempi.. Ja vielä pätkä & kulma järvenrannan suopursumeressä oli mielenkiintoinen lisä muihin kommervinkkeihin. Ninja näytti osaavansa oikeasti jäljestää ja en voinut muuta kuin ihmetellä. Onkohan joku treenannu sitä salaa?! Jaana tosin oli sitä mieltä, että ohjaaja on vaan mamo, sillä koira osaa. Tällä jäljellä näkyi hyvin kuitenkin ne meidän heikkoudet: keppi-ilmaisut (jälki vie..) ts. keppimotivaatio vs. jälkimotivaatio ja jana. Keppejä jäi 2, joista ajoi suoraan yli, toinen hyvällä sammalmaalla ja toinen suopursupöheikössä. Jana oli ihan kamala, mutta mitäpä mun treenauksilla voi odottaa, kun rykästäänkin viidenkympin jana..
Toisella jäljellä sitten oli jo pituutta semmoinen reilu (?) kilsa. Keppejä oli 8, joista 7. ilmaisun sitten sain pienellä huomautuksella (meinasi ajaa tyynesti yli). Jaanan kehotuksesta otin kepeille luovutuksen - en tätä kuitenkaan tällä syömisellä osta. Ajatuksena hyvä, mutta ei tunnu mitenkään luontaiselle itselle. Täytyy vähän fiksailla, sillä ajatus sinänsä tuntuu ihan hyvälle. Janalla oli tällä kertaa kivasti apuna metsittynyt pieni polku, joten koira eteni loppuun asti. Tällä jäljellä myös ohjaaja sai kehuja omasta toiminnastaan kulmissa, joka oli fiksumpaa vrt. ensimmäinen jälki. Olin kyllä itsekkin tyytyväinen itseeni. :)) Tosin sähelsin yhdessä kulmassa, kun kuvittelin Ninjan tarkastelusta, että siinä olisi keppi: kysyin sitten ihan innoissani "mitäs sieltä löytyy, onko siellä keppi?" Koira ei näyttänyt kuitenkaan löytävän mitään ja sain kysymykseen vastauksen: siinä on kulma. Noh, sitten suu suppuun, koiralle työrauha ja niimpä se sitten otti kulman hieman edempää hienosti oikeelle. Tässä voitaisiin kysyä, että miten niin hätäinen ohjaaja..? Onneksi elukka antaa anteeksi ja ei hämäänny mun sähellyksistä. D:
Sunnuntaina sitten oli vuorossa aamusta esineruutu kivaan mäkeen ja yksi 50m jana. Jana oli kamalaan maastoon ja otti vielä takajäljen - mutta päästiin me sinne jäljellekkin sitten viimein. Jäljestys olikin sitten taas varsin kivaa + kepin nosto oli hyvä. :) Esineruudussa haetutin kaikki 3, vaikka elukka olikin tosi nuutunut. Teki kyllä töitä tosi hyvin ja esineiden löytyminen ei tuottanut ongelmia. Lähinnä se kiipeäminen vaan näytti olevan kuin jostain hidastetusta laukkafilmistä. Taisi leiriväsymys painaa koiraakin - ohjaaja oli meinaan ihan kuollut. Kiitos vaan vielä kerran kimppakyytimahdollisuuksista Elinalle ja Tanjalle!
Jaanan kommentit lyhykäisyydessään:
- treenaa täyspitkiä janoja
- tarkkana keppien kanssa: motivaatio ja vaatimus!
- esineruudussa seuraava treeni voimalla
- tervemenoa kisoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti