Hulinaa riittää

Viime sunnuntaina oltiin siis Haminassa agilitykisoissa - tuloksina räkänolla 3sek yliaikaan (sija kaksi) ja nätti hylky sujuvammalla radalla.

Nooh, teimpäs sentään takaaleikkauksen kisoissa ja sylkkärillä kepeille "kun ei mitään muutakaan keksinyt". Onneksi koe-eläin osasi soveltaa, vaikkei aluksi siltä näyttänyt:

Maanantaina nähtiin velipuoli Rioa, joka olikin varsin söötti (musta)sukkajalka. :) On kyllä huvittava nähdä, miten noissa on samoja piirteitä, vaikka tempperamentiltaan ovatkin erilaisia. Kaiken huipuksi olivat vielä aika lailla saman kokoisia!
Pikinaama

Tiistaina sitten seuran agitreenit, joihin Noora kivasti ynnännyt pari vaikeempaa keppikulmaa ja aa-putki-killerin. Ilmeisimmin kaikista haitoistaan huolimatta mun kimpaantuminen sai jotain aikaan ja elukka ei kertaakaan mennyt väärälle esteelle. Kuitenkin edelleen: kontaktit hitaaaaat ja kepit superhitaat, kun pitää varoa tekemästä virhettä. Sitä saa mitä tilaa.

Torstaina sitten Kotkassa iltakisat, joista kotiintuomisina yliaikanolla kamalalla vääntämisellä (1,92sek...) sija 2 ja sitten eka nousunolla hyppikseltä sijalla kolme. Hyppiksellä mun ohjausvalinta natsasi ja muista erottuvalla valinnalla sain elukan vedettyä vinohypyn yli ilman vääntöä. :)) Myös takaaleikkaus-sylkkäri sekotus loppusuoralle onnistui sujuvasti, se ois kyllä pitäny saada nauhalle!

Kukahan on keksinyt nuo narulliset tennispallot, jotka hajoaa käsiin? Noh, olihan ne kiva hajottaa..
itse viattomuus kera palkintojen

Nyt pitäisi sitten ihan oikeesti saada tuo ahelämäonrankkaamakaansängynallajasuojelenvauvoja -elukka orientoitumaan TOKOn maailmaan.. Saas nähdä kuin meidän käy, kun minäkerkeenvaikkamitä went muutinsängynallekeravauvojen.



Kuvien copyraitit: Outi Puruskainen