Eli tänään olin jo aatellut ajavani vaihteeksi erilaisen (ja vaikeamman) jäljen, jossa sitten olisikin jotain analysoitavaa. Pituutta oli semmonen puoli kilsaa, sisältäen kaksi kulmaa (toinen hakkuuaukolla), 6 keppiä ja loppupurkki. Ilma oli varsin tuulinen, mutta aurinko onnistui silti porottamaan aika tuskaisen kuumasti pilvettömältä taivaalta. Jälki sai tuulettua reilun tunnin, kauempaa kun en jaksanut venailla (mitenniinlaiska).
Jäljen sain kokonaisuudessaan Ninjalle kaikkein vaikeimpaan maastoon eli kuivaa hiekkapohjaista kangasta, jossa hakkuuaukon lisäksi ns. perkuujätteitä löytyi reilusti pusikonkin puolelta. Jana ja lähtö jäljelle oli tänään hyvät (lue: korrekti ja itsevarma). Alun metsäosuus oli iisi ja siitä löytyi eka keppi. Aukolle siirryttäessä Ninjalle tuli selkeästi vaikeuksia pysyä jäljellä ja junavaihde muuttui hapuiluksi. Hakkuuaukolla hukkasi jäljen ennen kulmaa kaksi kertaa isojen risoröykkiöiden kohdalla (Ninjan mielestä jälki tuntuu päättyvän seinään, eikä noin isoja kasoja ymmärrä vaan ylittää suoraan). Näimpä elukka joutui tekemään tosissaan töitä, mutta koska teko oli järkevää ja itsenäistä, annoin sen toteuttaa itseään.
Molemmista hukista selvittiin, vaikka tämä tuntui olevan yllättävän vaikea juttu. Ninja ei sinänsä harhautunut kauas jäljestä, mutta sen uudelleen paikallistaminen tuntui olevan varsin hankala tehtävä. Ylipäätään aukolla jäljestäminen oli hapuilevaa, aivan kuin jäljen seuraaminen olisi ollut äärimmäisen hankalaa. Olen sen verran uuno vielä jäljestyksessä, etten tiedä, olivatko olosuhteet oikeasti niin hankalat vai onko vaikeuden syy ainoastaan vähäinen kokemus.. Oli miten oli, Ninja selvitti hakkuuosuuden, nosti siltä molemmat kepit ja ajoi kulmankin vain metrin ylityksellä. Ei yhtään huonosti mun kouluttamalta koiralta. ;--)
Sitten loppuosuus olikin helpompaa, vaikka sinnekkin sattui pari risukasaa. Niistä kuitenkin selvittiin, varmaan hajutunneli pysyi paremmin vesaikossa ja auttoi asiaa.. Summa summarum: treeni oli oikein onnistunut vaikeampi jälki: koiralla oli vaikeuksia, mutta se selvisi niistä itsenäisesti voittajana, nosti kaikki kepit ja pääsi loppupalkalle. Huomenna sitten joku kiva pieni jälki. :)
Ps. Kävin seuraamassa seuran ek/jk tottiksia ja voi vaan todeta, että tulokset on usein tosiaan vaan tekstiä paperilla..
eksyin blogiisi belgiblogin kautta.
VastaaPoistatreeni.iloja.
terv. sanna, oni belgi ja muu lauma
Numerot on numeroita... ;)
VastaaPoistaIhan oikeesti, mitä minä teen tuolle älykääpiölle joka pyrkii edistämään (rukkaset ei ole ensimmäinen vaihtoehto..)...ei *erkele... :X