Lapset ne kasvaa

Kerta Jullesta ei ole kuulema laitettu tarpeeksi kuvia ja juttuja, niin jatkan siis eilistä.. Julle siis kotiutui meille tulonsa jälkeen aivan mielettömän nopeasti ja kuukauden jälkeen kotiin palatessa tuntui, kuin se olisi ollut aina. Se on nytkin mun loman aikana koirista se, joka ensimmäisenä illalla marssii häkkiinsä nukkumaan ja nukkuu aamulla niin kauan kuin muukin porukka. Unenlaatu on harvinaisen sikeää, eikä sitä häiritse jotkut pienet jutut kuten salamavalon räpsyminen.


Se tottelee äitiä paremmin kuin Sani (lue: Sanin valikoivemmaksi koko ajan muuttuva kuulo häiritsee, muutenhan se tottakai tottelisi aina) ja äiti on jopa onnistunut opettamaan sille yhden tempun: mene häkkiin. :--) Vanha elämä näkyy ajoittain, kun tietää mitä katsoo. Alun mieletön pöytien kolkkaamisvimma on loppunut ja tässä mun loman aikana on vain kerran hypännyt kodinhoitohuoneessa pöytätasoa vasten - ainakaan useampaa kertaa en ole itse päässyt todistamaan. Laittaa selkeästi arvoa ihmisille ja niiden sanomisille, ymmärtää mitä EI tarkoittaa. Pentuelämän alusta huolimatta normaalielämään siirtyminen on tapahtunut yllättävän kivuttomasti, olisin odottanut suuria vaikeuksia. Ensimmäisten viikkojen tuhoamiset ovat jääneet taa ja muksu on kiltti kuin mikäkin. Ihan äitiinsä tullut siis siinä! ;) Äitiään kuumempi ja tempperamentikkaampi, kuten myös pehmeämpi ja miellyttämishaluisempi. Värin puolesta alkaa muistuttaa harmaan sijaan isä-Sepen oljenkeltaista, joten mätsää yhteen Kiusa-siskon kanssa.





Ulkonäössä on värisävyn lisäksi muitakin yhteneviä piirteitä, kuten kauniit pyöreät silmät.. :--)



Ninja näyttäis periyttävän suunnattoman suurta kokoaan

Julle pitää Ninjaa idolinaan ja seuraa sitä lenkeillä ja apinoi sen tekemisiä. Tuli tänään aamusta huomattua, että eipä se Julle meinaa tulla luokse, ettei Ninja tule. kauheasti ei lohduta, että voin pitää Ninjaa irti missä vaan ja milloin vaan. Pitäishän sen pojanklopin osata tulla mutsistaan riippumatta. Perheidylli siis kukoistaa ainakin koirien puolesta - idylliä huolletaan henkevillä keskusteluilla ja tuntikausia kestävillä pihamähinöillä (lue: painimista, toisten kuolaamista roikkumalla karvoissa ja takaa-ajoa). Kuvien perusteella Julle ei tosin näytä nauttivan takaa-ajoleikeistä. :--D

Ulkona Ninja tykkää möyriä Jullen kanssa, mutta toisaalta se on myös ihan entinen tiukkapipo. Remuta saa ja karvoissa roikkua, mutta satuttaa ei - sitte tulee turpaan. Sisällä ylenmääräinen riehuminen aiheuttaa myös tukkapöllyn, sillä eihän rouva kuningatar halua klopin hyppivän päällensä lelunsa kanssa. Julle on kuitenkin suhteellisen kuuliainen, ainakin silloin kun muistaa. Sisällä on käynyt kaksi kähäkkää, kun Julle on kongin kanssa pomppiessaan sattunut jyräämään Ninjan. Sani sen sijaan irvistelee ja pörisee Jullelle jo etukäteen maatessaan jossain - on tainnu mummo jäädä alle parikin kertaa. Kolme koiraa pienessä postimerkkiomakotitalossa ei ole siis aiheuttanut ihmisille harmaita hiuksia ja ilmapiiri on rento. Olin skeptinen tämän suhteen Turusta lähtiessäni, mutta en enää sinne palatessani. :) Kyllä se sujuva ja mutkaton arki on nautinnollista - ei tarvitse uhrata ajatuksiaan moisille, kun hommat sujuu itsestään.


ps.bloggerikin alkaa jo tökkiä, kun heittelee kuvat asetuksista huolimatta miten sattuu ja vääntelee pystyjä vaakaan jne.. Tuleeko tästä vuodatus 2.0?