Yep, I drop the ball

Lomalla piti opettaa paljon asioita Jullelle. Lomapäivät hupenee kohti loppua ja mitä olen saanut aikaiseksi? En oikeastaan mitään. Juustomieheen on tullu tutustuttua lisää ja hilluttua ulkona ihan riittämiin, mutta siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Toisaalta, perusjuttuja kloppi oppinut siinä sivussa ja tottelee yllättäen minua tämän parin viikon jälkeen paremmin kuin äitiä. Voin pitää muksua irti ja jatkuva remmin nykiminen on jo tosi vähäistä. Mielikuva urosten pyhästä yksinkertaisuudesta on kyllä hieman karissut - oppii nopeasti ollakseen poika, jota ei edes ole opetettu oppimaan. :--) Joitain asioita osaa jo hieman tarjota. Osaa pysyä 30 sekunttia paikallaan, irroittaa pääasiassa lelusta ensimmäisellä käskyllä (kierrokset kaakossa aluksi hieman tahmeaa), ymmärtää luvan tarttua uudelleen leluun ja tuo leluja ulkona revitettäväksi paremmin ja paremmin yksinään rälläämisen sijaan. On ruokahalun suhteen selkeästi maltillisempi kuin Ninja, mutta tämä lienee opetusasia. Pojan nimittäin saa kierroksille ruualla, piti nääs sekin kokeilla. Parannettu versio on selkeesti siinä, että vaihtaa ruuasta leluun ongelmitta. Ninjalla kun jää ruuan kanssa aika usein levy päälle.



Makuutavoista tunnistaa äidin ja pojan

Ulos pääsy on edelleen aivan superrrrr ja saa kiksejä jo pelkästä sinne pääsystä. Lihaksistoa on kehittynyt ja paino noussut meille tulon jälkeen selvästi - harmi ettei tullut alunperin punnittua luuviulua. Ei venyttele itseään takapäästä kunnolla, mutta eipä liene tässä kohtaa ihmekään. On oppinut istumaan ilman länähdystä, mutta tekee sen silti hieman vinoon ja makuu suorassa ilman lonkka-asentoa on toistaiseksi vaikeaa. Takajalkojen lihakset kehittyneet selkeästi etupään lihaksia paremmin, mikä lienee ainakin osaltaan pomppimisen syytä...

Mutta, millainen Julle siis näin muuten on? Jos pitäisi valita yksi sana, se olisi varmasti utelias. Kaikki pitää päästä tsekkaamaan, näkemään ja kokeilemaan. Raketitkin oli Jullesta vaan siistejä ja kloppi ei meinannut malttaa tulla sisälle naapuruston valonäytöksen kyttäämiseltään. :P Hajut on super-kiinnostavia ja tuntuu, että aivan kaikki pitää haistella ja analysoida. Jos matolle tippuu tippa rasvaa ja Julle kulkee sen ohi ensimmäistä kertaa, pysähtyy koira kuin nakutettu ja alkaa nuuskia kohtaa suurella antaumuksella. Jollain tapaa nenän käyttö tuntuu olevan korostuneessa asemassa, ei ole osunut tarkempaan taraksteluun vastaavaa nenä-eläintä. Tämän taipumuksen johdosta odotan suurella innolla maastokautta ja kesälomaa!

 Julle on naapurustossa ollut alusta asti halikoiran virassa. Ninja ja Sani innostuvat naapureista ja niiden muksuista ja pienimmille ovatkin turhan rajuja alkuinnostuksessaan. Julle istuu rauhassa paikallaan ja sitä saa lapset jonossa käydä halaamassa. :) Pikkupoika onkin naapurin 2v tytön mukaan "halikalhu", jota juostaan halaamaan aina tilaisuuden tullen. Julle suhtautuu titteliinsä tilanteen vaatimalla tahdikkuudella ja näyttää halkeavan ylpeydestä virantoimituksissaan.

 Äiti on aivan hullaantunut Julleen, jossain mielessä ehkä hieman liikaakin. Toivon, että mun kurikuuri ja pienet ohjeistukset ei häviä päästä, kun matkaan Ninjan kanssa Turkuun. Kyllähän sitä koiraa kouluttaa, mutta oma äiti on asia erikseen. :--P Jullen suhteen kevät tulee olemaan hiljaiseloa, hommat jatkuu taas kesällä. Mielenkiinnolla odotan, millainen ötökkä tuosta kasvaa.

Loppukevennys: Lumihanki voi yllättää ketterämmänkin kaverin!