Viikonloppuna lilluskeltiin ihanasti makeen sään suosiessa Vesijärvessä, josta kiitos Lahdenpoppoolle! Ainoa treenaamiseen liippaava oli kakstuntinen pikkujälki kahdella piikillä ja ysikymppisellä, jossa tuli sitten samalla tesmattua, miten vaikeeta ko olosuhteissa jäljestys on. Piikit on Ninjalle toistaiseksi haastavia ja kun ei pidä jäljestä niin huolta, on jäljestys semmosta soutamista jäljen päältä sivuun ja takaisin. Eka piikki yhtä hyrräämistä, toka aavistuksen paremmin ja ysikymppinen sitten normi. Janalla teki tämän kevään perinteisen; vastatuulijana, yritti oikaista jäljelle --> puutuin ja uusin lähetyksen --> otti takajäljen.
Tiistaina sitten seuraava harjoitusjälki, jossa kolme piikkiä ja ysikymppinen. Tallaajalle kävi fiba ja kepit oli vasta piikkien jälkeen, joten ekat 500m oli kepitöntä. Jana TAAS vastatuuleen, mutta otti sanallista ohjausta vastaan ja eteni suoran (!!!!). Jäljellä kamala vauhti ja sain pidättää ihan kunnolla (yöllä satanut ja jälki vain reilu tunnin vanha), joten eka piikki aivan kamalaa hyrräämistä, tokossa aavistuksen paremmin. Mutta aijjai, kolmas olikin sitten jo Ninjaksi hyvä ja siitä sitten pääsi palkkaamaan kepillä. :)) Tästä sitten meno rauhoittui ja kerättiin loput kepit talteen, ysikymppinen meni kuten kuuluu ja ilmaisut oli hyvät.
Keskiviikkona sitten pieni maanpinnalle palautusjälki; janalta 50m ja keppi. Arvelin, että jos torstaina varasijalta kokeeseen päästäis, ei uskalla jättää jälkeä tuohon tiistaiseen - kaasu meinaan saattanut hirttää kii. Oli kyllä koiran ilme näkemisen arvoinen, kun keppi tuli "heti" ja sen jälkeen ei edes jatkettu jälkeä.. :--)
Tämän jälkeen esineruutu ilman välipalkkaa ja nostatin 5/5, en tiennyt esineiden paikkoja (paljastui, että 2 oli edessä, yksi keskellä ja 2 takana). Alkuun oli kauhea raivo, mutta kolmannen esineen jälkeen tuli joku ihmeen juokseejuokseejuoksee-vaihe. Hakuleiri-esinetreenin jälkeen tosin selkeesti se neljäs esine on vaikee. :S Ärsyttää kyllä, että annoin ajaa koiran sellaiseen tilanteeseen. Mutta onneksi Ninja paikkaa itse, kun antaa vaan mahdollisuuden. Tämä oli vasta toinen (hyi mua!!) esineruutu sen leiritreenin jälkeen, joten ei ihme, että näkyy painetta/epävarmuutta/epäuskoa. Annoin sitten purkaa itseään ja minuutin juoksemisen jälkeen alkoi työskennellä. Neljäs esine oli aika vaikea, mutta kun sen löysi, aukesi vyyhti ja vitosen kaivoi esiin puolessa minuutissa.
En tiedä, onko älykkäiden mielestä tällainen "anna koiran itse työstää ja aktivoitua" tyyli mitenkään järkevä, mutta minusta se tuntuu hyvälle. On mukava huomata, että koira pystyy aivan itse aktivoitumaan ja pääsemään eteenpäin vain oman pääkoppansa avulla. Toisaalta se taitaa kertoa enemmän koiran ominaisuuksista kuin koulutuksen järkevyydestä...
Ja entäs Julle? Klopin jälkimistä on tullut pohdittua ja kokeita on tehty. Tällä hetkellä kykenee ajamaan 3 tyhjää ilman rytmin hajoamista. Mutta se suurin; Julle jäljestää jo kaikila neljällä jalalla seisten! Enään ei kynnetä rintakehä maata viistäen. :P Oikea mielentila antaa edelleenkin odottaa itseään, mutta eikös se siitä. Julle on tainnut ajaa tähän mennessä 7 jälkeä, joten ei kaiketi pitäisi olla kamalan tyytymätön. ;--) Eläinkokeet jatkuu, ans kattoo kuin pitkälle me kesän aikana ehditään. :) Tottiksessa painin seuraamisen kanssa, en ole keksinyt, miten saan pään (ja yläkropan) asennon oikeaksi... Yrityksilläni aikaansain a) pomppimista b) takaraivo reidessä kiinni kenottamista. Jatkamme siis tälläkin saralla eläinkokeita. Josko jotain ideaa tähänkin alkaisi tulla.
Ps. Äiti on pitkin kevättä selittänyt, miten he aina illalla Jullen kanssa ovat treenanneet. Tänään sain pakotettua äidin näyttämään, miten ne Jullen kanssa on treenanneet. Omintakeinen tyyli ja molemmat niin tosissaan. :--) Ohessa kuvatodisteet;
Kaukojakin ovat treenanneet (!!!) ja äiti on yrittänyt opettaa seisomista vain hokemalla seiso ja heiluttamalla namia. Jostain syystä Julle on oppinut vain tulemaan luokse ja syömään kädessä olevan namin.. Kummallista. :P
Korjaan, Vesijärvessä... :)
VastaaPoistakorjattu :--)
VastaaPoista