Koepaikka(!) ja muita kuulumisia

Saatiin siis viimein koepaikka (!!!) ja sen perässä ajetaan sitten Hämeenkyröön asti. Mahtavaa päästä ottamaan vähän tuntumaa kisaamiseen ennen piirimestaruuksia! Hieman jo jänskättää, eikä kokeen aikataulusta ole vielä hellevaaran takia tietoa, mutta eikös se siitä. :)

Kokeeseen valmistautuminen suoritettiin kevyen kaavan mukaa, sillä tässä helteiden aikana en oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Sunnuntaina iltaruualla läheisellä leikkikentällä vähän seuraamista, jäävät irtona ja eteenmeno. Maanantaina kävin kpky:n kentällä tekemässä pikkasen seuraamista, noudot ja eteenmenon. Pientä ahdistusta aiheutti Ninjan viritelmä suorittaa A-estenoudon palautus metrisen kautta. Ja minä automaattisesti sitte kehuin, kun tuli niin hienosti suoraan eteen. Jos on joskus kuullut sanonnat sitä saa mitä tilaa, tietää mitä tästä seurasi.. Ninja teki nimittäin saman kaks kertaa peräkkäin. Sitte vasta mulla alko raksuttaa ja kolmannella kerralla heitin kapulan vinoon vastakkaiselle puolelle, että olisi joutunut ohittamaan A:n suorittaakseen paluun metrisen kautta. Näin saatiin onnistuminen ja eteenmenoa ennakoiva ja turhaumaa kasvattaja elukka pääsi latasemaan päämääräänsä. Jos jotain positiivista, niin kaikki metrisen hypyt oli selkeesti mietittyjä, haki itse ponnistuskohdan, eikä liitänyt yli hullunkiilto silmissä. Tänään sitten kävin kentällä tekemässä vähän seuraamista ja pelkän estenoudon. Huvittavaa nähdä, miten palkkauksen jälkeen elukka oli niin menossa eteen – kyllä oli ilme näkemisen arvoinen, kun hommat loppui ennen eteenmenoa.


Kuivaharjoittelin kapulan heittämistä esteillä molempina päiviä pitkän tovin, tänään tuntui jo pikkasen paremmalle. Mutta siltikin kapula saattaa jollain kertaa singota hornan tuuttiin – toivottavasti se epäonnenkerta ei satu kokeessa!


Maaston osalta toivon, että tauko on tehnyt hyvää. Kaikki viimeisimmät jäljet kun on ollut jollain tavalla koiraa rassaavia. Innostuin treenaamaan vaikeampaa ja vaikeampaa, jäljen vaikeus ja olosuhteet vedettynä niin, että koira juuri ja juuri selviytyi jäljistä. Eilen sitten tauon jälkeen ihan perus harjoitus, 3 keppiä 300m sisältäen yhden piikin ja ysikymppisen. Piikin läheltä meni joku fifien ulkoiluttaja (huomasin vasta tällöin, että siinähän menee hento polku), joten arvasin Ninjan olevan ongelmissa. Ajoi siihen asti hyvin, omalla tyylillään yli kulmasta sen 3m ja sitten ”oho, jälki hukku”. Nappasi arvattavasti sitten sieltä edestä sen lenkkeilijän hajun ja lähti jäljestämään sitä. Pyysin sitten kääntymään ja etsimään jäljen takaa, jolloin nappasi oman ja ajoi loppuun normisti.


Koetta ajatellen ei voi muuta kuin toivoa, ettei meidän jäljelle satu harhoja ainakaan kulmiin/ niiden lähelle.


Tänään sitten illasta esineruutu, jossa pientä kummallisuutta aihutti eestakasin ruudun yli sinkoilleet avaintenetsijät. Käytiin tallaamassa Tuulan kanssa ruutu ja kun palattiin koiran kanssa takaisin, käveli metsässä ruudun ulkopuolella lauma ihmisiä. Menin itte kyllä aikas sekasin ja eipä Ninjakaan moodittunut kovin hyvin. Taisi kuvitella menevänsä hakumetsään, vaihteeksi. Noh, sinkoiltuaan ruudussa (ja yritettyään jälkiä pitkin sen ulkopuolelle) käskin sen takaisin ja odotettiin hetki, jotta hengitys tasaantui. Sitten lähetin uudelleen ja nyt nosti kaikki 4 esinettä (2 takana ja 2 edessä) hyvin. Ei ihan menny putkeen tämänkään osa-alueen kenraali siis...


Noh, nytpä ei voi muuta kun keskittyä mentaaliharjoittautumiseen ja eväiden miettimiseen. :--) Hyvä ruoka, parempi mieli!


Kävin lauantaina hakemassa Sinikan vanhan väliseinällisen kahden koiran autohäkin, joka pienellä fiksaamisella pelittää meillä varsin mainiosti. Kiitos vaan Sirpalle vinkkaamisesta ja Sinikalle häkistä! :) Matkan varrella oli tarkoitus kävästä Lahden kentällä ottamassa vähän tottista, mutta siellä olikin kisat. Nooo, ajatushan on tärkein!


Jullekin on viettänyt treenilomaa, mitä nyt pikkasen jotain mielenvirkistystoimintaa harjoitettu. Ennen taukoa ehdittiin ajaa muutama jälki ja Julle olikin jo varsin pätevä tehden hyvin 3-5 askeleen tyhjiä. Sitten sattui yksi jälki, jossa oli muurahaisia. :( Ihmettelin, että onkohan nappulan lionneet jotenkin oudosti, kun mässytti niitä imuroimisen sijaan. Jäljestys myös alkoi katkoilla mässyttämisen takia ja ihmettelin enemmän, kunnes Julle sitten vain oksensi kaiken syömänsä ruuan kera muurahaiskuorrutuksen suoraan keskelle jälkeä. Siinä sitten ihmeteltiin, sekä minä että koira, että mitäs nyt... Julle sitten keksi ratkaisun ennen minua ja jatkoi kasan yli jäljestystä loppupurkille. Koska en osannut tehdä mitään, annoin koiran jatkaa – en osaa edes jälkeenpäin sanoa, oliko tyhmä vai järkevä ratkaisu. Tuon jäljen jälkeen ajettiin sen kaksi jälkeä melkein tuoreeltaan, jotta murkut ei kerkeisi vaeltaa mistään apajille. Jäljestys oli odotetusti epävarmempaa ja jotenkin vaisumpaa, kuin ennen murkkuäksidentiä.

Eilen sitten ajettiin pitkästä aikaa jälki ja Julle oli ihan hyvä. Oli vähän liian nälkä, joten meni hieman säheltämiseksi. En osaa pelata Jullen mielentilan kanssa vielä yhtään.. Mutta positiivisuus kunniaan; harjoitus tekee mestarin!


Aijoo! Tässä hellettä pidellessä ehdittiin käväistä Jullen kanssa mätsärissä. En ollut mitenkään erityisen innostunut kiikuttamaan itseäni paahtumaan Jullen kanssa jonkun kehän reunalle, joten tarvitsin hienoista painostusta lähtöön. Maalaistollolle kun tekee hyvää nähdä elämää, niin tuli sitten lähdettyä. Julle käyttäytyi alusta asti yllättävän fiksusti, eikä yrittänyt raahata mua perässään kovinkaan kauaa. :P Ennen kehien alkua Julle ehti hoitaa myös belgien pr-hommia olemalla oma aurinkoinen itsensä. Kehässä Julle yllättikin mut aika lailla olemalla varsin rauhallinen ja käyttäytymällä varsin mallikelpoisesti! Olin todella ylpeä pienestä valkoisesta miehestä! Käytöksen kruunasi sijoitus eli juniorien punaisten toinen. Punaisten kehässä valittaessa kolmen kärkeä alkoi mitta sitten täyttyä, kun molemmin puolin olleille kilpakumppaneille lirkutettiin, heiluteltiin ruokaa nenän edessä ja sitten sitä tietysti vielä syötettiinkin niille. Ihan epistä Jullen mielestä! Handleri Tommille iso kiitos Jullen kehään viennistä, erityismaininta liikkeessä kurveissa veneen kääntämisestä. ;)


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä; kesäkuussa meillä kävi hoidossa pikkiriikkinen Tippa-sheltti. Alun järkytyksen jälkeen meni tervujen seassa siinä missä isompikin ja intoutui leikkimään lopulta Sanin kanssa pehmolelulla aivan villinä. :--) Oikein valloittava pieni turkki, tuollaisen voisin huolia minäkin! :))

Kummin pieni sievä