Olen kyllä niin innokas tähän blogin päivitykseen, että ihan heikkoa tekee. Vapaa-aika menee kaikkeen epätähdelliseen, joten treenaaminen ja blogin päivittely on jäänyt. Mutta onhan nyt kesä! Ensalkuun hieman sepostusta kokeesta ja sitten muuta sälää. Tulee varmaan taas aikamoinen maratonkirjoitus... :--o Hups!
Ensinnäkin kiitos kaikille meitä tsempanneille ja onnitelleille vielä tätäkin kautta! Iso kiitos tuloksesta kuuluu tietysti S.Tähkälle, joka hienoisella vihjailulla sai minut ilmoittautumaan kokeeseen. ;--) Kannatti lähteä Hämeenkyröön asti!
Ilmojen puolesta meille sattui Ninjan kanssa olosuhteet juur väärieppäin. Jäljelle lähdettäessä mittari näytti 28 astetta, esineruutuun mennessä huiteli kolmessa kymmenessä. Tottis tehtiin sitten kammottavassa ukkosessa ja alkuosa järkyttävässä kaatosateessa. Mutta tulipahan eka ykkönen tehtyä extreme-olosuhteissa! :--)
Jälkiarvonnassa saatiin vimppa jälki eli nro10, janalla odoteltiin tuomaria, tuomariharjoittelijaa ja muuta oheishenkilöstöä miltei puolitoista tuntia ylimääräistä. Jälki oli siis ehdottomasti hyvin tuulettunut. :--) Odotellessa porukkaa onnistuin keräämään kierroksia, kun janan oikealla puolella ja syvemmällä metsässä taapusti vanhempi pariskunta marjoja etsien. Onneksi marjoja ei ollut ja tyypit poistuivat lopulta suhaamasta! Hieman kyllä verenpaineet nousi. Porukkaa odotellessa olin aluksi hieman vietereillä, joten kerkesin ottaa koiran autosta jäljelle lähtöä varten kolme kertaa kuullessani auton äänen lähestyvän. Kolmannen kerran jälkeen päätin luovuttaa ja istuin auton luomassa varjossa sitten oikean auton saapumiseen asti.
Odottaminen teki mun hermoille ja sykkeelle hyvää, nimittäin olin aika hyvässä mielenmaisemassa sitten lopulta lähdössä jäljelle. Ninja sitävastoin oli kerännyt autossa kökkiessään virtaa ja olikin hieman ylivirittynyt toimintaan. Odottelin vireen laskua jonkin aikaa ennen lähetystä ja se kannatti – Ninja keskittyi ja noudatti eteenpäin-käskyä kiltisti loppuun asti. Otti hajua tuulesta mennessään oikealla taapustaneista marjastajista, mutta hieman tiukemmalla käskyllä eteni. Tuomari kuitenkin jälkeenpäin kehui koiran janasuorituksen lisäksi minun pienieleistä ja kaunista koiran ohjausta. ;--) Ilmeisesti porukalla on koiran käskytykseen janalla hieman erikoinen ote.
Jana siis Ninjan osalta hyvin, jäljelle lähti tapansa mukaan hieman liian vauhdikkaasti. Ekasta kulmasta vauhdin hurmassa yli, josta pyörähdys ja matka jatkui. Sitten tulikin keppi, kaksi piikkiä ja toinen keppi. Toisessa piikissä oli ilmeisesti pyöritty marjastajien toimesta, sillä sammaleella oli sikin sokin kengänjälkiä. Ninjalla oli varsin vaikeaa, mutta lopulta tuli tyhjempi kohta ja pääsi tarttumaan omaan jälkeen. Tässä välissä meinasi jäädä toinen keppi, melkein työnsin koiran vaan eteenpäin. Onneksi tajusin mokan ja annoin koiran tarkentaa! Kolmoskepille päästäessä Ninja läähätti jo jonkin verran, joten annoin hieman vettä. Sitten tulikin kuivempaa, pari tienylitystä ja kulma. Neloskepillä pidettiin hengähdystauko, sillä läähätys oli jo melkoinen.
Ennen vitosta oli taas kaksi tienylitystä, mutta ennen niitä Ninja teki kulman ihan tien reunaan. Järkeilin, ettei voi pitää paikkaansa (tulisi liikaa mittaa, jos kävisi vielä syvemmällä metsässä), joten painoin kohdan mieleen ja seurasin koiraa. Ninjan jäljestys muuttuikin pian ei hommien tekemiseksi, jäljesti sorkanjälkiä... Päässä hieman kiehahti ja ilmoitin, jotta paras etsiä se oma jälki. Näimpä kaarrettiin jostain kohtaa takaisin jäljelle ja mentiin teiden yli vitoselle. Ninja oli ihan läkähdyksissään ja joi kaiken lopun veden, mitä mulla oli mukana. Ötököitä oli jo niin paljon, ettei kärsinyt kauaa pitää taukoa ja kellokin juoksi niin kovin, ettei olisi ollut aikaakaan. Matkalla kutoselle jäljen päältä juoksi lenkkeilijä (!!!!) pientä polkua pitkin. Ninja oli ihan finaalissa ja keskytti jäljestyksen tuijottaakseen ukkoa. Minä en tajunnut edes käskyttää koiraa, kun jäin tuijottamaan itsekin juoksijaa. Miten ihmeessä siellä keskellä ei mitään oli juoksija lenkillä sellaisella helteellä..?! Nojoo, koira tajusi jatkaa matkaa ja minäkin liinan kiristyttyä. :P Taisi olla itselläkin pää tyhjänä.
Jälki vei kyllä Ninjasta mehut ihan tyystin, ei olla tänä vuonna ajettu kertaakaan tällaista jälkeä, jossa koira olisi läkähtynyt näin pahasti. Ei sillä, että olisin tuollaisella helteellä treenannut muutenkaan... Onneksi Ninjan ominaisuuksiin kuuluu venyminen, kun koiran osaaminen/ harjoiteltu osuus loppuu! :))
 |
| muru <3 |
+ Seuraavaa koetta ajatellen; kuumalla ota enemmän vettä mukaan!
Jäljen jälkeen yritin kaikin keinoin jäähdyttää Ninjaa (kasteltu pyyhe, vettä mahaan). Onneksi meitä ennen ruutuun oli menossa pari koiraa, joten Ninja sai hetken hengähtää. Esineruutu oli jonkin matkan päässä autoilta, joten menin puoliväliin pieneen metsikköön varjoon odottelemaan Ninjan kanssa. Siitä sitten ruutuun, ilmoittautuminen ja tuulen tarkastus – kevyt tuuli kävi oikeasta sivusta hieman viistosti takaa. Lähetin vasemmalta ja edetiin pisto + esine. Ninja olisi kyllä aina luovutuksen jälkeen ollut lähdössä ruudusta poispäin, missä yleisö seisoi. Kääntyi kuin haussa toiselle puolelle keskilinjaa.. Omituista. Useampi kilpailija sanoi kuitenkin oman koiransa tehneen samaa, että tiedä mikä juttu se sitten oli.
+ Treenattava odottelua ennen esineruutuun menoa ja pidempää siirtymistä odottelupaikkaan ja odottelupaikasta ruutuun!!
Tottisten alkuun olikin sitten monta tuntia ja siinä välissä kerkesi sitten ukkonen nousta. Viimeisessä parissa oli kolme voittajan koiraa, joista ensimmäisessä suoritusvuorossa ollut koira pääsi tekemään liikkeen vielä kokonaan kuivaan keliin. Sitten Ninja paikallaoloon, jonka ainaka alkoi sataa. Parin tehdessä vikaa luoksetuloa alkoi sataa aivan hemmetisti sitä satoikin meidän liikeestä maahanmenoon ja luoksetuloon asti. Kuuro muistutti lähinnä saavista kaatamista ja Ninja olikin juuri sen näköinen, kuin kastumista vihaava koira voi olla. Ukkonen oli tosi lähellä salama - jyrähdys laskennalla ja minä sitten vikisinkin ennen omaa liikkeiden suoritusta aloittaessa tuomarille paniikissa tauosta. Tuomari ei kuitenkaan siihen suostunut, joten tehtiin sitten liikeet. Seuraamisessa tein alkuun kivan älynväläyksen paniikissani ja en antanut koiralle mitään seuraa-käskyä. No, koira tajusi tekevänsä seuraamista vasta täyskäännöksen jälkeen... Jäävät oli ihan ok, luoksetuloissa edestä sivulle siirtymissä ongelmaa (tykkään näistä joskus tehdyistä koulutusvirheistä!). Samaa ajatushäröä näkyi noudoissa, mutta homma lieveni koko ajan. Noudot oli aika perus, kaipaisivat painetta as usually. Eteenmenossa ei sitten reagoinutkaan käskyihin lainkaan.
Tottiksen jälkeen fiilis oli sanalla sanoen paska. Tavallaan helpotus siitä, etten kuollut salamaniskuun, mutta sitten ärsytys, kun en kyennyt ohjaamaan koiraa. Ninja teki kuten yksinään kykeni, minä en kyennyt olemaan läsnä. Oli tosi paska ohjaaja-fiilis. Sitten piti vielä kuunnella tuomarin selostus erinomaisesta koulutustasosta ja hienosta siitä ja tästä.. Plaah. Ahdisti. Kun olin päässyt autoon ja matkalle kohti Sastamalaa (kiitos Hetalle muksasta lomapäivästä!), alkoi hiljalleen olo helpottua. Tai siis helpotus nousta pintaan. Tulosta ei osannut edes ajatella, ensimmäisenä soitin kotiin äidille, että olen hengissä. Sehän oli ja on tärkeintä.
Jälkeenpäin arvostus on siirtynyt henkiin jäämisestä tulokseen. PÄHEETÄ! VALIOKELLO TIKITTÄÄ!!!
Paluu treenikantaan tapahtui tottiksen osalta heti seuraavana päivänä, kun käytiin treenaamassa Hetan kanssa. Aluksi ei nostanut itse virettä ilmoittautumiseen mentäessä, mutta teki sen sitte seuraamisessa suoralle lähdettyä. Pääsin siis palkkaamaan. :) Positiiviseksi yllätykseksi Ninja teki todella siistin eteenmenon maahanmenon (lue; ei lenkittänyt liiemmin). Kokeessa ehkäpä sattui joku aivopieru tai sitten ei vaan kuullut ukkosen ja sateen takaa mun käskyjä. Tietysti mahdollista on Ninjan tuntien myös se, ettei elukka vaan vaivaitunut tottelemaan käskyä. Kuitenkin haluaisin uskoa, että tässä vaiheessa olemme jo päässeet siitä eroon. :--) Ollaan tehty eteenmeno maahanmenolla tuon jälkeen kahdesti ja edelleen homma pelittää. Mutta harjoitukset jatkuu!
Tottiksessa en ole oikeastaan tehnyt muuta kuin virettä ja rikkonut seuraamisessa kaavaa. Tasamaata tehty kahdella viimeisemmällä treenikerralla varioiden. Tää on kyllä ehdottomasti Ninjan heikoin liike – vaatisi painetta, että näyttäis jollekin. Seuraavaksi pitäisi tehdä jääviä ajatuksella asento-naksu-maksu. Esteitäkin tietysti vois treenata, kunhan vaivautuisi esteelliselle kentälle asti. Ja eipä tällä reenimäärällä liiemmin ehditä kehittyä... 2vk ja 4 treeniä.
Maastoja on treenattu kahdesti; yksi jälki ja kaksi esineruutua. Kokeen jälkeen ensimmäinen ruutu kivasti jyrkkään rinteeseen (helpot ja paluttavat on epäonnistujille vaimitensemeni), ts. kaksi kaistaletta ja kaksi esinettä. Ei nostanut etuesinettä mun yrityksistä huolimatta... HUOH! Jälki oli tuore (puoltoista tuntia), lyhyt ja ilme hyvin innokas. Ehkä liiankin.
+ pidempi jälki vielä ennen piirimestaruuksia!
+ jäljet vanhoja!
Ninja on viettänyt siis pääasiassa kokeen jälkeen kesälomaa, Jullella on ollut enemmän äksöniä. Julle vietti mm. päivän Tommin huostassa, olivat käyneet nakkikioskilla ja nuohonneet muutenkin ympäriinsä. Juustopään fiksuutta, komeutta ja hyväluonteisuutta oli kehuttu joka paikassa. Äidin kanssa kloppi kävi hakemassa rokotukset tänään ja sielläkin oli tuttuja ja tuntemattomia ollut kehumassa pientä miestä. Julle on yksinkertaisesti vaan loistava pieni koirapoika. :))
Kiva lukea kisatarinaa :) miten teidän jäljelle sattuikin kaikenlaista "ylimääräistä", mutta hyvin selvisitte. Kyllä tosta on kiva lähteä tavoittelemaan lisää ykkösiä !
VastaaPoistaVoittajan jäljelle mahtuu jo vaikka sun mitä ylimääräistä. Tällä kertaa kykenimme suoriutumaan niistä!
VastaaPoistaJäljellä kyllä kokemus tuo lisää tietoa - tietoa siitä, miten ei ole treenannut sitä ja tätä tai edes tiennyt asian x mahdollisuudesta. Mitä enemmän tekee, sitä vähempi tajuaa tietävänsä mistään mitään. :--)