Eilen oli pieni ukkoskuuro (toinen kerta tänä kesänä, kun täällä satoi - pienet siis sille!!), joten ryntäsin samoin tein jälkimetsään. Lämpötilakin tippui kahteenviiteen, hyvä ettei jäljen vanhenemista odotellessa tullut kylmä! :--) Jälki reipas kaks kilsaa, ikää kaks tuntia, yhdeksän keppiä, seitsemän kulmaa, kolme tienylitystä, maasto alkuun saniaispöheikköä - kuivaa kangasta - hiekkapohjaista hakkuujäteryteikköä - kuivaa kangasta. Oikein yrittämällä sai siis vähän vaihtelua. :) Onnellisena kuvittelin sateen todella kastelevan maaston, mutta hiekka oli kuivaa ja jäkälä mureni kengän alla. Noo, kaikkea ei voi saada.
Janalla Ninja eteni hyvin, liiankin hyvin. Mietin miten se näyttää kuin jäljestäisi - no niinhän se jäljestikin, sorkanjälkeä. Jäljesti yli mun jäljestä, jolloin hämmentyi ja alkoi pyöriä, pyöriä ja pyöriä. Valkkasi lopulta mun jäljen (!!!!!!) ja lähti ajamaan. Vaikutin valintaan lähtemällä perään, kun nosti oman jäljen. Mielestäni roikuin liinassa kiinni, mutta mentiin silti ihan hurjan nopeasti. Kokeilussa kepeillä vaan normi nopsa palkkaus ja saman tien lupa jatkaa (kahta pakkolepoa lukuunottamatta), joka varmaan osasyynä nopeaan jäljen ajoon. Onkelmaa tuotti aukolle metsästä meno, ajoi hieman jäljen sivussa ja aukolla sitten jälki "katosi". Nips koukkasi takaisin ja ajoi jäljen päältä aukolle. Aukolla ajoi todella kummallisesti jälkeä, nokka ylhäällä ja souti. Silti löysi kuoppaan laitetun kepin, mitä kyllä etukäteen epäilin. Onnistunut harjoitus ja onnellinen koira!
Tänään sitten alustavaihdosjälki, eli metää-aukkoa-metsä-aukkoa-metsää. Pituutta ei ollut kuin reipas puoli kilsaa, painui päälle kaks tuntia ja keppejä neljä. Jana muuten jees, mutta takajälki. Ekasta kulmasta porhalsi yli (oli tiheässä koivikossa) ja suhaili siinä sit ties kuinka kauan. Mulla meni kyllä niin hileet, että sitte kun vielä alkoi vaihtaa aina suuntaa remmin jumittumisesta, harjoiteltiin sitten remmin jumiutumisesta välittämättömyyttä... Varmaan kuus kertaa vaihtoi vaan suuntaa kun remmi ei antanut myöten ja sitte sytty joku lamppu päässä ja alkoi oikeasti etsiä pelkän suunnan vaihtelun sijaan. Jäljen löydyttyä ei sitte ollutkaan mitään väliä, vaikka en meinannut päästää menemään - veti niin hulluna, että sai sitä liinaa ja pääsi jatkamaan matkaa. Seuraava piikki ok, sitten takaisin aukolle ja noustiin semmosta mäkeä. Ninja meni jotenkin epävarmaksi ja nosti nenää - huomasin metsässä tuulen yläpuolella marjastajia. Ninja sitten lähti ajamaan jälkeä tuulen alapuolelta ja ajoi sitä sieltä kulmaan asti. Sitten muuttui ilme taas epävarmaksi ja "nousi" kulmaan. Siinä sitten haisteli jälkeä ja lähti ajamaan jälkeä hieman sivusta. Kulma jälkeen nähden kasvoi kuitenkin koko ajan ja mentiin metsään aivan eri kohdasta kuin jälki. Ninja oli tosi epävarman oloinen, nuuskutteli ilmaa ja näytti yrittävän väistää marjastajia (olivat siirtyneet ihan jäljen päälle). Vaellettiin sitten suuntaan x ja mulla paloi käy ihan totaalisesti. Ilmoitin sitten sanallisesti että nyt prkle se JÄLKI. Oltiin ehkä 7m päässä jäljestä, joten Ninja kykeni säheltämisellään ajautumaan jäljen päälle. Lopussa kepillä en oikein kyennyt täysin sydämin kehumaan, vaikka yritin. Plaah.
Ompas vaihteeksi taas harvinaisen hyvä fiilis. Toivottavasti huomena on parempi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti