"Jos pelkäät lyöväsi ohi, osut (ohi) joka kerta."

Mutta minäpä en pelännyt!

Hieno Nips <3

Mulla oli perjantaille selvä missio; mentaaliharjoittautuminen. Töissä oli hiljaista, joten lueskelin Dunderfeltin kirjaa ja yltiöpositiivisoin. Olikin ihmeellisen seesteinen ja tyyni olo, joten illalla oli sitten pako kieriskellä hetki epäuskossa. Voisiko koe mennä hyvin, jos mua ei edes jännitä? Siis tosi kummallista ja epätyypillistä mulle! Noh, ehkä kesän vava-kurssista on tosiaan ollut jotain hyötyä, sillä kykenin kääntämään tunnin pähkäilyn jälkeen ajatukset taas olennaiseen. Sanoinkin Hetalle ennen nukkumaan käymistä, että mikäs hätä mulla olisikaan, mehän vedetään Ninjan kanssa huippuykkönen pistein 298 ja voitetaan piirimestaruus. ;--) Yllättävän lähelle osuin tottis oli tosiaan sen 98p, maastosta jäi 10p uupumaan. Kullasta hävittiin pisteellä (lue: voittoon tarvittu tosin 2 pistettä enemmän, koska ykkösellä meitä paremmat maastopisteet). Ei siis ollenkaan huonosti ekoissa piirimestaruuksissa! :))

Aamusta olin aikaisin jo menossa (ja kyllä, mahassa oli kivasti perhosia ;)). Aamulenkin jälkeen ruokaa nassuun ja matkaan. Ajeltiin Tuulan kanssa peräkanaa Haukkulaaksoon ja oltiin aikataulussa perillä. Ilmoittautumisessa selvisi, että jälkikoiria olisi 13 ja porukka jaettu kahtia. Minä ja Ninja kuuluttiin kakkosryhmään, joka suoritti osa-alueet järjestyksessä; tottis, esineet ja jälki. Tuli tosi hyvä mieli, tottikseen halusinkin ekana. Esineet ois voinu mun puolesta olla viimesenä, mutta kaikkea tahtomaansa ei voi saada. :--) Tottiksessa oltiin toisessa suoritusparissa ja meidän parina Virpi ja Kia. Helpotti, kun tiesi, että parin koira on hanskassa ja saa keskittyä ihan omaan suoritukseen. Oon nimittäin onnistunut kehittämään kammon out-of-control koiria kohtaan parin purutapauksen näkemisen jälkeen, ja itteä helpottaa, kun ei tarvitse moista tehdessään miettiä.

Jännitys kasvoi kummasti, kun oma suoritusvuoro läheni. Onneksi Kirsi ja Teemu tuli paikanpäälle, niin sain Teemun pestattua kameran varteen. :) Tuomarin arvostelun kestäessä meinasi kyllä mennä oma hermostuneisuus ihan ravaamiseksi kentälle-alas-kentälle-alas. Onneksi tajusin sitten laittaa Ninjan puuhun kiinni, niin sain sätätä ihan ittekseni. Koomauduin jollain tapaa, kun päästiin kentälle ja tuomari ohjeisti liikesuunnista ym. Suurempaa haittaa tästä ei kuitenkaan ollut, sillä olin jo niin hyvin suunnitellut tekemiseni, ettei niitä tarvinnut tehdessään edes miettiä. Kunhan suoritti vaan.

Omia tuntemuksia liike liikkeeltä:
Seuraaminen koulutustason mukainen; nousu tapahtui vain lähtösuoralla, juoksussa irtosi. Hlöryhmässä kokeilin pysähtyä heti tullessa, tuntui että tälleen sain Ninjan paremmalla fiiliksellä mukaan ulkokiertoon.
Istuminen ok, pystyy nopeampaan. Vilkaisi tuomaria, kun se räpelsi papereidensa kanssa mun palatessa, soosoo! Mutta paluussa muuten ilme aika kiva.
Mahanmeno ok, pystyy nopeampaan. Luoksetulo jees! Innostuin sitten kehumaan vähän roisisti, meinasin saada elukan haukahtamaan. Suusta lipsahti yksi hau, jota onneksi tuomari ei huomannut!
Seisominen vähän turhan löysä, otti sivuaskeleen ja vielä askeleen eteenpäin. Luoksetulo ei yhtä hyvä kuin maahanmenossa.
Tasamaanouto koulutustason mukainen, tosin vilkaisi tuomaria tullessaan kapulan kanssa. Mokoma.
Hyppynouto plöö, mutta niinhän noi esteet on, kun tietää ettei saa palkkaa.
Estenouto kuten hyppy.
Eteenmenossa keulitti turhan paljon. Ei reagoinutkaan ekaan maahan-käskyyn, toisella meni suht siististi maahan.
Paikallaolo ilmeisen ok, ei kukaan ainakaan mitään sanonut. Nousi ylös huonosti, mutta tää onkin meidän ikuisuusjuttu. Kun ei treenaa paikallaoloa, ei tuu treenattua tota ylösnousuakaan.

Omasta tekemisestä sen verran, että hämmennyin aika pahasti, kun tajusin kentän oppuvan kesken maahanmenossa. Koiran jättö oli vähän huono ja sitten en oikein tiennyt, mitä tehdä sen matkan kanssa.. Niimpä juoksin kentältä ulos, jotta sain edes 25 askelta täyteen. Tuomari ei tästä huomauttanut mitään. A-estenoudossa sain jo luvan heittää (arvosteli salamannopeesti hypyn!), kun tajusin vasta olevani liian lähellä estettä. Sain luvan ottaa vähän taakseppäin, jolloin tajusin että enhän mä tämmöstä vierasta kapulaa saa välttämättä tosta esteestä yli.. Huoh. Noh, sain sen sitten kuitenkin onneksi yli. Sen siitä saa, kun on liikaa suunnitellut kaavaan omat tekemisensä. Menee ihan hämilleen, kun kaava ei sovi kenttään. :--) Tuomari antoi hauskasti luvan alkaa suorittaa eteenmenoa heti, kun paikallaolosta palaava koirakko ei haittaa - tämmöstä ei ole tullut edes treenattua! Tosin, eipä Ninjaa häiriöt kiinnosta, koska se on niin menossa sinne eteen. :)

Olin tosi tyytyväinen, kyettiin tekemään eheä suoritus ja Ninja tuntui hyvälle! En oikein uskaltanut sitä kehua ennen noutoja nostattavasti, kun meinasi luoksetulon jälkeenkin alkaa haukkua. Tätä täytyy vähän pohtia.. Mutta siis täysin koulutustason mukainen tottis, se on aina loistavaa!

Sitten siirryttiin esineruutuun odottamaan ensin autoille, sitten metsään koiran kanssa ja lopulta ruutuun. Ruutu oli kivasti siellä kuopassa ja Ninjahan sai kivat vauhdit mennessään. Tottis kun ei väsytä, oli elukka hyvässä hapessa ja toteutti siis omaa näkemystään etsinnästä. Eli meni sinne, minne tykkäsi. Kahden esineen nousun jälkeen mulla meinas palaa käpy, kun en saanut elukkaa vasempaan takakulmaan sitten mitenkään. Väännön jälkeen Ninja sinne meni ja oli hyvin hämmästynyt saadessaan hajun esineestä. Esineet oli tosi isoja, joten Ninjan ei tarvinnu ees pysähtyä niiden poimimiseksi. Tuomari oli sitten sitä mieltä, että vauhdissa napattua esinettä ei saisi otteen puolesta enää oton jälkeen korjata. Ninja korjasi otteen jokaisen esineen kohdalla, joten tästä -2p.

Esineruutu kaipaa hirmusti treeniä...

Sitten venailtiin jonkun aikaa jälkiarvontaa, jossa meille sitten tuli jälki nro9. Kasijälki lähti meitä vastapäätä, joten olin tikkana valmiina koiran kanssa, kun kasi oli mennyt menojaan. Noh, olisin sitten sen verta oottelua eessä, että laitoin koiran autoon. Pälätettiin tuomarin kanssa ummet ja lammet, kunnes jälki oli tarpeeksi vanha (eli nyt ei ollut liiemmin tuulettunut jälki) ja päästiin aloittamaan. Ninja oikaisi jäljelle 25m jälkeen, lähdin perään. Tuomari käski takaisin janalle, joten ajattelin "äh, takajälki" ja käänsin koiran. Ninja lipesi kädestä ja ryntäsi nenä ylhäällä toiselle puolelle. Haki sitten jäljen uudelleen ja lähti ajamaan, minä perässä. Tuomari huusi uudelleen "Takaisin janalle". Minulla löi päässä tyhjää, mitä hemmettiä... Noh, Ninjahan ois lähtenyt jäljestämään sitten kutsun jälkeen sitä samaista jälkeä alkuperäiseen suuntaan, joten oli "hieman" ongelmia saada se käsittämään, että pitäisi lähteä etsimään uutta jälkeä.. Noh, lopulta sain sen ymmärtämään ja otti sitten sen oikean jäljen.

Tuomari sanoi jälkeenpäin käskytyksestään, että ei ollut varma koiran jäljestyksestä, joten käskytti "varmuuden vuoksi" takaisin janalle. Noh, tulipahan tämmöinenkin koettua. Meidän janatyöskentelyssä on muutenkin tositosi paljon treenattavaa!

Jälki itsessään meni Ninjalla tosi nopsaan, semmoinen vajaa puol tuntia ajettiin. Kulmat meni ihan normaalisti, piikit tuottaa selkeesti päänvaivaa. Itsellä oli tositosi epävarma olo, onko koira oikealla jäljellä, sillä metsässä oli ihan törkeän paljon jalan ja sorkan painaumia sammaleessa. Hurja tunne, kun koira ajaa jälkeä ja tekee kulman selkeästi. Minä näen, miten yksi askeljono jatkaa matkaa viistosti eteenpäin ja koira lähtee takaoikeelle. Siinä sitten vaan pakko luottaa koiraan ja pitää naama kiinni, vaikka tuntuu aivan jätjettömälle. Noh, loppua kohti aloin uskoa koiraan, kun keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Kutosella oli aika siisti fiilis, mun pieni kirppu <3! Ninja selkeästi väsyi jäljestä, sillä tarkasteli ajoittain askelia ja tuntui miettivän, mitä seurata. Kuitenkin se ajoi kaavion mukaisesti jäljen ja kaikki kepit nousi, eli hyvin teki työnsä. :) Olin aivan tajuttoman tyytyväinen ja ylpeä. Se olis sitte toinen ykkönen !!!

Sitten odoteltiin vaan loppujen pisteitä ja lopullista järjestystä. Oli tosi turta, mä olin kuvitellut, ettei me välttämättä edes saada ykköstä tänä vuonna ja nyt niitä oli sitten jo kaksi. Helpotus oli myös aika suuri, kun tajusi, että toinen ykkönen on tienattu. Ens vuonna sitte se yks ja se on valiojuhlien paikka! Ja SM:iä varten sitte yks koulari, niin on tulokset kasassa. Can you imagine this!Sitten tuli vielä lopulliset pisteet sekä sijoitukset tietoon ja me oltiin Ninjan kanssa hopealla. Tuula ja Fred sai pronssia. Siistiä, me ollaan vaan niin päteviä! :))

Ninja tais tietää mitä voitti, kun piti oikeen poseerata

Kiitos kaikille onnitteluista ja tsemppaamisesta! Jatkan edelleen ajoittaista lillumista hyvänolon tunteessa, onnistumisestaan on ihana nauttia. :)

ps. Teemu kuvasi meidän tottiksen ja saan sen nettiin joskus ens viikolla. Halukaat pääsee siis ihan itse pällistelemään ja analysoimaan meidän tottiksen.