"Just do it!"

Ninjan kesämiehet

Viikonloppu vietettiin Lahdessa (kiitos taas kerran!) ja ajatuksena oli treenata pari kivakiva esineruutua. Ninja oli kuitenkin lauantaina kämpillä ollessaan paskonut parvekkeelle. Tää oli jo musta pöyristyttävää, koska Ninja ei ollut vaikuttanut mitenkään kipeälle, tavara ei ollut erityisen löysää ja Ninja ei ole koskaan aijemmin (pentuaikaa lukuunottamatta) tehnyt sisälle. Siis wtf?! Noh, tästä sitten homma vaan parani, sillä esineruututreenissä Ninja oli tosi vaisu. Noutoruutu vaihtui normaaliksi kolmen esineen hauksi ja mulle jäi ontto olo. Ninja oli tosi outo! Pohdin ja pähkäilin syytä, yritin kehittää sellasta melkeen väkisin. Se, että koira olisi kipeä, ei tullut oikeastaan edes mieleen. Sunnuntaina sitten ensin minitottis (jossa lähti anturasta pala ?!) ja aivan idioottihelppo ruutu (tuuli) ehkä 30m leveä kaistale ja Ninja ei kunnolla edes liikkunut. Nostatin sitten kuitenkin 4, kun kaksi keskimmäistä näytti jo vähän lupaavammalle, mutta ei...

En voinut käsittää, oli ihan tyhjä olo. Miten koira voi vaihtua perjantain ylienergisyydestä melkein apatiaa muistuttavaan tilaan? Mietin jo, onko se koskaan ollut noin huono ruudussa... Noh, kämpillä sitten Ninja oli entistäkin oudompi. Se ei kyttäillyt keittiössä ruuan toivossa, vaan  makasi kyljellään olkkarissa vetäen unta palloon. Kävi kerran pari katsomassa, mutta painui takaisin makuulle. Alkoi himpun ahdistaa... Kotona sitten kuumemittari paljasti, että Ninjalla oli alilämpöä. Ilta meni nukkuessa ja oli muutenkin ihan nuutunut.

Maanantaina sitten oli jo pirteämpi ja tiistaina vaikutti hyvälle. Eilen käytiin normilenkillä ja koira vaikuttaa ihan itselleen. Alilämpöä ei myöskään enään ole. Epäilys kummalliseen tilaan on Ninjan perjantai-iltana nielaisemat pienet luunjämät, jotka sitten jotenkin jumittaneet suolessa. Mitään kummallista tuotoksissa ei muuten ole näkynyt, kuin maanantai aamuinen luukakka. Elän siis uskossa, että vikatila on ohi ja Ninja on koekunnossa ylihuomena.

Kokeeseen valmistautuminen on siis edellisviikkoisten treenien varassa. Ei voi muuta kuin toivoa, että homma pelittää ja tulos tulee. Kaikesta huolimatta lähden ihan hyvillä fiiliksillä kokeeseen. :) Toivottavasti ei satu maastoista kohdalle mitään ylitsepääsemätöntä! Tsemppipaidan voimalla, jossei muulla.. ;)

Jullen varvas paranee, mutta yritän edelleen hillitä menemistä. Näimpä Julle on keskittynyt lähinnä uimiseen, uimiseen ja uimiseen. Jos klopilta kysytään, niin tällaisen voisi ottaa ihan vakioksi. :--)

Julle nauttii

Ps. Jullen ja muiden G-pentujen isä Sepe sai viikonloppuna viimeisen FIN VPVA-arvoon tarvittavan ykkösen, joten valionarvosta uupuu enää näyttelytulos. Huisin hienoa!