Tällä välin Julle siis oli pääasiassa hiljaa, alkuun pari kertaa haukahti, mutta rauhoittui makaamaan. Tai sille se ainakin näytti. Koirien vaihto ja voi morjens Jullea. Se oli törkeän yliaktiivinen, ylitarjoava ja kamalassa raivovireessä. Tarjosi seuraamista ja perusasentoa semmosella väännöllä, että tajusin jättää ne ihan suosiolla pois ohjelmasta. Ajattelin, että tässäpä hyvä hetki tehdä pari iskunoutoa! Ekalla kertaa ei irrottanut kapulasta ollenkaan, vaan juos mua päin (reisi ihanasti sinertää). Toisella kertaa itse palkkaus onnistui, mutta sitten sen jälkeen kun käskin sen maahan patukkansa kanssa, korjasi otetta ja välissä oli mun nilkkaa. Sanalla sanoen kirpaisi.
 |
| (c) Heta Pääkkönen |
Ehkäpä alkais olla aika alkaa oikeasti miettiä, mitä Jullen kanssa kannattaa treenata ja missä mielentilassa mä haluan sen olevan. Tästä huomautettiin jo maanantaina, mutta silloin sillä ei ollut oikein tartuntapintaa.
ps. Sirpa, nyt tiedän miltä tuntuu, kun koira yrittää kampata seuratessaan ohjaajan takajalalla/jaloilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti