Huhheijaa jo 14vk

Nyt aletaan jo olla niissä viikkolukemissa, että ei enää edes oikein muista, kuinka vanha se pentu oikein olikaan. :--)

Ensimmäinen äiti ja poika -kuva! (lue: Huun paikallaolo edistynyt)

 Huu on ruokaillut ulkona taas muutaman kerran ja on siirtynyt vaiheeseen kierroksia ja jalat käy. Ehdin tehdä yhden jo jälkeä muistuttavan pitkulan, mutta palasin ruutuihin. Kierrokset kuitenkin ovat vaan kasvaneet ja jalat vie välillä poiskin ruudusta. Palaa kyllä nopeasti takaisin, mutta näkee, ettei toiminta ole ihan järkevää. Menee jotenkin aivan pähkinöiksi ruuan hajusta ja sekosikin eilen jo ennen ruudulle pääsyä (tuuli toi hajun nenään).

Olen lisännyt ruuan määrää ruutuihin ajatuksella "syöminen rauhoittaa". Nyt jälkikäteen ajatellen voipi olla, että Hunni on tässä asiassa ihan äidin poika ja nälkä vain kasvaa syödessä. Ruuan lisäys ei ole ainakaan aiheuttanut mitään positiivista, homma tuntuu lähtevän vaan entistä enemmän lapasesta. Mietin ratkaisuksi, että laittaisi ruuan kuivana ja vähentäisä -- joutuisi enemmän työstämään ja tekemään töitä ruuan eteen. Toisaalta, jos tässäkin asiassa Hunni tulee Ninjaan, aiheuttaa tämä vaikeuden kasvatus myös sitä keulimista.. Noo, yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni?

Äidin poika - dyykkari, mikä dyykkari

Hunni on muutenkin erittäin kehittynyt kaiken imuroinnissa ja on jo paljon tehokkaampi paskaimuri kuin äitinsä. Tästä todisteena eilen autossa pari litraa mahassa käynyttä peuran- ja kauriinpaskaa. Oli aika hienoa tulla Ninjan kanssa jäljeltä ja avata takaluukku, kun vastaan puski kunnon aromit. Olinkin kyllä suunnitellut, että uusisin Hunnin häkin pohjamaton. :P Ollaan käyty roska-apajilla kävelyllä Hunnin kanssa muutamana päivänä ja se on kyllä edistynyt aarteiden irroittamisissa huimasti ja ei enää ensimmäisenä yritä niellä kaikkea kitusiinsa saamaansa. Ajoittain tuntuu, että se jopa odottaa, että pyytäisin irroittamaan ja saisi sitten multa ruokaa.

Aijoo, Huu kävi tiistaina tsaukkilassa katsomassa hallissa, kuinka muut koirat juoksee tosi kovaa pitkin poikin. Pieni oli ihan intsinä erityisesti rataa menneen bc:n perään (kato äiti kuinka kovaa!), saas nähdä sekoaako päästään kun joskus ymmärtää, mitä "se siellä juoksentelu" on. :--D Pikkasen tottisjuttuja tehtiin vielä ennen lenkille lähtöä ja edelleen samaa: pitää kiinnittää itse huomio, missä oma käsi on ja olla tarkkana mistä palkkaa. Aktiivinen ja yritteliäs pikkukoira. :) Treenauksen jälkeen sitten tosiaan lenkille kera Wini-siskon ja kotiin lähdettäessä kyllä oli väsynyt pentukoira. Autuus! Kyllä oma sisko on vaan niin kiva olla näin liki, pääsee pentutreffeille usein!

Ninjan kanssa otettiin ihan lyhyet tsaun pihalla, ei moodittunut pelkällä autosta otolla, mutta nousi täyskäännöksen jälkeen josta sitten palkka. Mitä enemmän palkkasi, sitä enemmän se paikka siirtyi eteen ja alkoi keulittaa.. Varsinkin, kun erehdyin antamaan palan lihapullaa, meinasi alkaa sutimaan ihan liikaa.. Eilen kilsanen jälki Kärryisiin ja oli kyllä sekä ohjaaja että koira talvikunnossa. Mutta mitäpä voi kauden toiselta jäljeltä odottaa. :P Ninjalla on pyrkimys pysyä jäljessä kiinni ja kepit nousee, joten treeniä vaan lisää.