Yllätys yllätys Huu on taas kasvanut ja taitovarastoon on tullut maahanmeno. :--) Olen tosi laiska opettamaan mitään asioita ja ylipäätään mun treenaaminen on aika kausittaista. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että tarjoaa ruualle maahanmenoa - seuraava askel olis saada toiminnolle nimi. Jäljen osalta ei olla edetty mihinkään, yritetty vaan saada mielentilaa paremmaksi. Hunni tuppaa kiihtymään ruuasta ja pelkkien ruutujen tekeminenkin nostaa kierroksia. Lapsen luontainen tapa reagoida kihtyneellä mielentilalla ruokaan maassa on sutia jaloilla. Tykkäisin, että ajatus olisi työstää jälkeä nenällä - ei jaloilla. En kuitenkaan oikeasti tiedä, miten tähän pääsen Huun kanssa.. Olen nyt antanut Hunnin luomujäljestää menojäljen ruutuun ja rauhoittanut ennen syömään pääsyä. En tiedä onko tämä huono idea pitkällä tähtäimellä, mutta ainakin parin ruudun jälkeen tuntui keskittyvän itse ruutuun paremmin jäljestettyään ensin sen muutaman metrin menon.
Ninjan kanssa ollaan pidetty tämä viikko taukoa, mulle tuli ähky neljän päivän jäljistä. Varsinkin kun se kolmas meni ihan päin kettua. Tarkoitus oli tehdä ihan perus 4 kepin alle kilsan sutasu, jonka jälkeen voisi jäädä jälki hautumaan. Ei vaihteeks menny kuten Strömssössä. Jälkeä tallatessa tuli vastaan peuroja, no ei se ole tuolla ihme ja riistaahan Ninjan kanssa tuolla jäljestellessä treenataan. Janalla sitten ihmettelin koiran kummallista ilmettä ja metsän kyttäystä --> 50m janasta eteenpäin seisoi peuroja. Noh, eihän sitä jälkeä meinannut saada ylös, kun eihän riistaa kohti voi mennä. Se on ollut aina kiellettyä arjessakin. Miten sitä nyt voisi? Käveltiin sitten jana yhdessä, ettei tarvinnut kauheassa konfliktissa koiran tuskastella.
Jälki meni ihan ok (huomasi, että riistaa oli ja joutui keskittymään tosi paljon ajoon) siihen asti, kunnes toisen kepin jälkeen metsästä alkoi kulua huutoa. Noh, siellä oli kaksi aikuista ja kasa vaahtosammuttimia vilistämässä pitkin metsää. Ninjalla meni ihan pasmat sekaisin, kauheesti huutelevia ja kiljahtelevia ukkoja juoksi pitkin metsää ja kaksi aikuista karjui ohjeita. Aikansa pällisteltyään Ninja jatkoi jälkeä, mutta ei päässyt näiden porukoiden välistä mennyttä jälkeä siitä kohdalta enää eteenpäin. Etsi ja pyöri, tarkasteli jälkiä oikeelle ja vasemmalle ja hylkäsi, palasi takaisin ja yritti löytää uudelleen. Valitsi sitten lopulta jonkun suunnistajan jäljen, kun ei kyennyt pääsemään eteenpäin. Päätin sitten, että lähdetään autolle ja nostaa jäljen matkalla jos nostaa. Nosti sitten ennen kolmosta ja ajoi sille ja nosti onnesta soikeena kepin. Hengähdettiin ja jatkettiin matkaa, jonka jälkeen tultiin puskasta keskelle vaahtosammuttimien laumaa. Tämän jälkeen Ninja ei sitten kyennyt enää nostamaan omaa jälkeä ja ei ollut kovin onnellinen tilanteesta. Yritti syödä peuran pskaa ryhmittymän ohitettuamme, joten totesin että anti olla yrittämättä.
Mä olin tosi harmistunut, että Ninja joutui tuollaiselle jäljelle. Tarkoitus kun todellakin oli vaan saada kiva helppo riistamaaston jälki ja palata asiaan Kouvolassa. Ninja tuntui ottaneen asian tosi raskaasti ja oli todella vaisu koko illan. Yön nukkui keittiössä (normaalisti nukkuu makkarissa). Sanoinkin, että jos uskoisin koiran mökötykseen/mielenosoitukseen/ vat evö, niin nyt kyllä Ninjalla oli joku henkinen tuska. Käytiin sitten seuraavana päivänä jäljellä eri paikassa (jossa ei suunnistajien rasteja, miksi niiden on pitäny tonne Kärryisiinkin niitä pystyttää?!). Jana oli hanurista, mutta jäljestys oli hyvä suoritus. Ajoi jäljen oikealla ilmeellä ja jäljen jälkeen oli ilmeisen tyytyväinen suoritukseensa. :)
Nyt Kouvolassa on tarkoitus puuttua enemmän kulmiin ja tehdä janatreenejä, kun ei ole riistaa ja harhoja pilvin pimein.
 |
| Huun maitikset vielä suussa |
Niin ja jos joku on ihmetellyt, miksi mun blogissa ei ole mukamas uutta kirjoitusta, joka esim. syötteenlukijassa on saattanut vilahtaa johtuu ihan siitä, että ko. kirjoitus on vielä luonnoksena. Palaan asiaan, kunhan muista, mistä mun pitikään ko. otsikolla kirjoittaa. :--D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti