Jälkikäteen päivittämisen sietämätön epätoivoisuus

Olen taas onnellisesti jättänyt blogin päivittämisen ja nyt sitten tiedä enää mitä on laittanut ja mitä ei...

Ninjan kanssa yritys saada itseä liikkeelle ja treenaamaan, suunnitelmaa olen tehnyt lähinnä eteenmenoon (mitenniin hampaankolossa edelleen..). Seuraamisen kohdalta olen todennut, että yritän hivuttaa paikkaa taakseppäin (kainalo)palkalla ja ollaan siis siirrytty ruuasta palloon. Hihnassa seuraa yllättäen korrektimmin, joten saa olla narussa seuraamista treenatessa. Jäävät päätin jättää tauolle ja niitä ei tehdä seuraamisen yhteydessä nyt, kun yritän vahvistaa sitä korrektimpaa paikkaa. Tasamaanoutoa tehtiin tänään ekaa kertaa ja on (yllättäen) laiska laukka. Muuta huomioitavaa on, etten minä edelleenkään osaa heittää sitä kakskilosta kauas ja Ninja osaa näemmä tauosta huolimatta suoristaa paikan eteentulokulmasta huolimatta. :)

Mutta sitten se eteenmeno.. Pointti siis saada koira palkkautumaan minulta tulevasta palkasta, jotta saisi maahanmenon painoarvoa kasvatettua. Vaikea tehdä siitä kannattavaa, kun koiran jokainen ajatus olisi vaan menossa "eteen syömään". Vieraammalle tämä ei sano mitään, mutta Ninjan tietävät tajuavat mistä on kyse. Minulta tulevan palkan arvon kasvuun päätin (epätoivoisena?) ottaa edessä olevan palkan huonontamisen. Eteenmeno tehty nyt kolmesti tyhjään päähän ja minulta palkka makuusta. Tänään sitten keskusteltiin vinoon menemisestä; yritti itsepäisesti kaartaa torstain eteenmenosuuntaan. Ymmärsi kuitenkin yskän ja parin takaisinoton jälkeen kipitti suoraan ja meni ekalla käskyllä maahan, josta palkka. Tämän jälkeen pallo kentän päähän ja lähetys pallolle, jonka sai vaihtaa ruokaan.

Olen ajatellut, että Ninja toistaiseksi ruokaa vain minulta ja edestä löytyy korkeintaan lelu (joka vaihdetaan ruokaan). Lisäksi jos koiralla on haluja mennä tarkastamaan kentän pääty, aion sen päästää. Haluan niin paljon eroon siitä "kyllä MINÄ tiedän, että se ruoka siellä on" -pakkomielteestä, että vaikka rikon liikkeen sen saavuttamiseksi. Voin aina palata normaaliin ja viedäkin ruokakipon eteen, kun Ninja tuntuu sitä tarvitsevan.

Tötteröpää

 Eilen käytiin jäljellä suhaamassa varmaan 100 suunnistajan kanssa. Turhan ekstremeä mun makuun, mutta koira suoriutui hyvin. Asia ois tosin voinut olla ihan eri, jos jäljen ois tallannut joku vieras? Noo, jälkikausi korkattu uusilla sopivan kokoisilla valjailla (kääpiökoko). :) Jäljen suhteen ei ole mitään sotasuunnitelmaa, josko sitä nyt ensin ajaisi muutaman jäljen ja katsoisi mille näyttää.

Pentujenhoitojumit käytiin tänään aukaisemassa Tanjalla ja varmuuden maksimoimiseksi otetaan tarkastuskäynti vielä ennen Lahden jälkikoetta (johon pitäisi muistaa laittaa se ilmo). Koira oli vinossa, mutta mun ymmärryksen mukaan hyvin aukesi. Taitaa tulla Ninjasta vanha, kun ottaa jumia varteensa? :P Nyt pidetään siis pari hiljaisempaa päivää ja loppuviikosta sitten taas äksöniä!

Miten ihmeessä mun palkkakäsi voi olla noin?

Huu ei ole tehnyt ihmeempää, kaksi kertaa käynyt kentällä Ninjan matkassa ja ollut pari kertaa ulkona picnikillä. Täytyy kiinnittää isommin huomiota siihen, etten palkkaa sitä liian edessä olevista perusasennoista ja vietereillä istumisesta ( lue: persus ei osu maahan asti)... Leikkimistä ollaan tehty syömisen jälkeen ja tänään ekaa kertaa kentällä. Keskittyi pääasiassa ihan hyvin ja peri kertaa toi jopa minua kohti lelua - kyl se tästä. :P Tänään sitten Huuhuu pääsi  myös ekaa kertaa näkemään lapsia (kiitos Tanja!) ja oli niiden kanssa suht. ok. Mieli näytti tekevän maistaa vaatteista, mutta hillitsi itsensä. :) Olin kyllä tosi yllättynyt, kun pystyi noin hyvin tulppaamaan. Oli kuitenkin sen verta houkuttelevia nuo muksut pennun mielestä.

Hunnissa on muutenkin nyt tapahtunut selkeää kasvua ja Äijä alkaa heräillä. Onhan se hei jo 13vk, niin kyllähän sitä jo voi harjoitella mm. jalannostoa? :P Lenkeillä meillä on rottalelu mukana ja olenkin yrittänyt saalistilanteita kääntää siihen, että jättämällä jahtauksen saa minulta saalisleikin ja pääsee puremaan. Ninjan kanssahan vaan kaikin keinoin sammutin saalisviettiä sen herättävissä tilanteissa, joten nyt yritän toista taktiikkaa. Minkäänlaista oppimista ei ole vielä tapahtunut, ts. ei yhdistä tilanteita "jee nyt pääsee leikkimään äidin kanssa", mutta ei ole lähtenyt elukoiden perään muutamaa askelta enempää. Pitäisi mennä Kupittaalle, josko siellä jollain puluilla saisi tätä treenattua. Nyt ovat kerrat olleet turhan yksittäisiä.