Muutto ja remppa pitäis olla ohi, mutta niin vaan on joka nurkassa jotain laitettavaa. Sähköt on asennettu hengenvaarallisesti, putki hajoaa, lämminvesivaraaja posahtaa.. Täytyy myöntää, että alkaa pikkuhiljaa hivenen nyppiä tämmönen, kun ei aivotkaan ehdi nollautua missään vaiheessa. Tuntuu, että päässä surisee nukkuessakin. :--0
Koirissa tuntuu olevan myös jotain ihme ongelmamagnetismia, kun pientä häikkää on ollu enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Hunni-Eemeli aka remppa-apulainen onnistui saamaan nirhaumat tassuihinsa jo joku aika ennen juhannusta. Mutta minkäs sille tekee, kun on ihan pakko päästä osallistumaan kaikkeen, nähdä kaikki ja tunkea itsensä jokaiseen koloon. Tai sitten sen erittäin älykäs sata lasissa ja äkkijarrutuksia sekaan -liikuntatyyli oli tehnyt tepposensa. Oli miten oli, tämä oli ihan iisi ja parantui päivässä.
Koska koiriin ei ole ehtinyt liiemmin keskittyä, en oikein osaa sanoa, missä vaiheessa Julle on muuttunut jotenkin vaisuksi. Tai pitäisikö sanoa toisaikaisesti vaisuksi. En keksi siitä mitään yhtä vikaa, mutta se on ollut jo ennen juhannusta _outo_. Jussina sitten uimareissulla se lopetti jossain vaiheessa uimisen ja pihisi (lue: vinkui hiljaa) vaan rantakalliolla. Mitään siinä ei silloin näkynyt, vaikka Hetan kanssa yritettiin tsuumata. Sen tiedän, että Julle (kuten myös sisko Kiusa) ovat sarjaa "rääkätään keho maitohapoille ja sitten pihistään tuskaa, kun ei enää jaksa vaikka haluais". Kuitenkaan Julle ei ole vaikuttanut mitenkään jäykälle tai kipeälle ja rantsusta lähtiessäkin liikkui ihan normaalisti (oli toki väsynyt, mutta niin oli muutkin riehumisen ja pulikoinnin jälkeen). Eikä seuraavana päivänäkään näkynyt mitään. Sarjassamme ufojuttuja siis.
Muutenkaan en ole onnistunut saamaan kiinni mistään muutoksesta mihinkään ns. tekniseen. Koira on vaan joissain kohdin normaalia nuuponpi. Parhaiten se on näkynyt tottistreeneissä. Tottiksessa Julle on ollut muutamissa treeneissä tosi kummallisen nuuppo. :( Ja toim.huom. esim. eilen taas oli ihan oma itsensä, kuten myös viime tiistaina. Nyt sitten kun Sanin silmät kävi rähmimään, on Jullenkin silmä alkanut rähmiä. Molemmat pojat myös aivasteli todella voimakkaasti, räkä lentäen ja vkl oli pari "reverse sneezing" kohtausta. Lauantaina Julle ei muka pystynyt jäljestämään ollenkaan ts. souti jäljen päällä tosi omituisesti ja lopun keppiä ei meinannut saada nostettua vaikka kuinka yritti paikallistaa. Lopulta luovutti haistelun, katsoi ja näki kepin. Oli kyllä helpottunut elukka, kun sentään silmillä sen löysi. Sarjassamme elämäni murmelina -fiilis kyllä ohjaajalla. Jullella on ihan tajuttoman hyvä nenä, joten toi ei kyllä ollut sille yhtään tyypillistä.
En tiedä, pitäisikö Jullea kiikuttaa näytille. Vai pitäisikö se viedä fyssarille ensin? Vai odottaa? Vai mitäkö.. Hankala viedä koiraa lääkäriin, joka ei ole koko ajan nuuppa eikä siinä ole mitään selkeää oiretta. Tuota nenä/silmävuotoa lukuunottamatta, mikä nyt voisi selittyä nenäpunkeilla.
Hunni söi viime viikolla lenkillä "jotain", ehdin nähdä vain nielaisun. Yöllä sitten oksensi sitä tunnistamatonta "jotain" ja seuraavana aamuna söi heikolla ruokahalulla pari desiä ja oksensi ne samoin tein kuppiin takaisin. Noh, iltaan mennessä oli taas oma itsensä ja ruoka maistui kuten normaalistikin.Yöllä sitten juostiin ulkona, kun ripuli lensi kaaressa. Aamulla sitten selvisi, että äiti oli ruokkiessaan koirat sekoittanut poikien kupit päikseen eli Hunni söi Jullen 35/23 ruokaa kuorrutettuna ihralla. Ei ihme, että maha meni ylläpitosapuskaa mättävällä pennulla sekaisin. Hunni oli selkeästi huonovointinen sekä oksentelun että ripuloinnin jälkeen, eikä ollut kiinnostunut ruuasta ja oli tosi nuutunut. Oli jotenkin outoa, miten rajusti se otti tuon. On niin tottunut Ninjaan, joka yrittäis syödä, vaikka ois pää irti. :P Hunni on ilmeisesti herkempi huonolle ololle, koska söihän se alkuviikosta äidin salaatit juurineen penkistä pihalle jäätyään. Muutenkaan sen ruokahalussa ei kyllä ole ollut isompaa valituksen aihetta. Tätä huonovointisuus-episodia lukuunottamatta.
Milbemaxit on annettu koirille eilen, ans kattoo aiheuttaako muutosta. Siinä kohtaa, kun Ninja alkaa oireilla jotenkin, mulla kyllä menee kuppi nurin aika pahasti. Se ei yksinkertaisesti saa tulla kipeäksi, ei me ehditä nyt sairastaa.
Loppujokerina vielä omasta onnesta; löysin maanantaina kyljestäni punkin (!!!!). Oon aina sanonu, että jos musta joskus löytyy punkki, niin mä kyllä kuolen. No, en kyllä kuollu, vaikka lähellä kävi. Nyt sitten pelko ahterissa odotan, tapahtuuko jotain. Toivottavasti arpaonni on puolellani edes tässä asiassa ja borrelioosi/aivokuume tartunnalta vältytään!
Ps. kyllä meillä positiivistakin kerrottavaa on, mutta positiivisuus-wanna-be ei kyennyt sitä vielä tähän päivitykseen laittamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti