Kokeen aukikirjoitus

Kaikki täysjärkisethän herää lauantaiaamuna klo 4.30 lähteäkseen ajamaan jälkikokeeseen, eikös vain? Aamulla koirat käyttäessä ja ruokkiessa tuli kyllä semmonen olo, että ei jessus.. Länpötila oli +4 ja auton lasi oli jäähileessä, eikä lämpö ehtinyt nousta Lahteen päästäessä. Kyllä oli harvinaisen kylmä aamu!

Elikkäs Lahdessa Löytyn kentällä oli ensin tottiskarsinta. Paikalle oli saapunut 18/22 ja maastoon pääsi 10. Tottikset arvosteli Häkkisen Vesa, jolla oli selkeä linja (kaikki koirat yhtä bc:tä lukuunottamatta tarvitsivat lisää voimaa?). Kiltisti pisteitä kyllä silti antoi, vaikka voimaa olisikin enemmän halunnut nähdä. Suoritukset tehtiin parkkipaikallepäin ja kentän reunoille oli pingotettu muovinauhaa. Oli aika hauskan erilainen ratkaisu.

Meidän tottisnumero tais olla 12 ja parina meillä oli amstaffi. En ole koskaan aiemmin tätä rotua pk-kisoissa nähnytkään. :) Päästiin suorittamaan liikkeet ekana, mikä sopi mun jännitykseen paremmin kuin hyvin!

Ninja tuntui kentälle tultaessa hyvälle, mutta seuraamaan lähtö kaavioon tuntui heti alusta asti huonolle. Ninja oli keskittymätön, jotenkin jossain ihan ihme maailmassa ja sama jatkui koko tottelevaisuuden ajan. Epäilin, että Ninja voisi tätä kauden treeneissä ilmennyttä ihme mielentilaa esittää, mutta en uskonut sen olevan aivan näin paha. :( Seuraamisessa hetkittäin jopa jäi paikastaan jälkeen ja ehti vilkuilla muualle. Jäävät olivat taattua "jumijumi" laatua, tosin eipä se hyvässäkään mielentilassa tosta hullusta vauhdista kykene tekemään hyviä jääviä. Luoksetulot yllättäen löysät mutta eteentulot ja sivulle siirtymät olivat yllättävän kivat mielentilaan nähden. :)

Tasamaanoudossa sain heitettyä kapulan tarpeeksi kauas ilman tukijalkaa (!!!) ja nouto koiran osalta perussuoritus. Metrisellä heitin kapulan vinoon, mutta en omasta paniikistani kyennyt sitä uusimaan. Ajattelin, että kyllähän näitä on ainakin joskus treenattu. Ninja sitten kuvitteli omassa kuplassaan, että kapula on siellä missä normaalistikin (= vasemmalla), joten kapulalle meno oli kökkö. Metriselle suorittsaminen ei tapahtunut tarpeeksi ajoissa, joten joutui hyppäämään huonosti vinosta ja kynnet oli kuulema rapsahtanut esteeseen. En ihmettele, sillä vaikeallehan tuo näytti omiinkin silmiin. Onneksi vinoja luovutukseen tuloja on treenattu, niin loppu sentäs oli ok. A-esteellä sitte amstaffi lähti paikallaolosta meidän kapulalle ja sain ottaa heiton uusiksi. Se suorituksena juur semmoinen, jonka tossa mielentilassa tekee. Eteenmenossa hiljensi vauhtia ennen käskyä ja oli epävarman (kohti autoja, ihmisiä ja toisia koiria juoksemista + nauhasta mitä ilmeisimmin) oloinen. Maahanmeno oli kuitenkin ihan bueno, ei oo ikinä tehnyt näin hyvää kokeessa. Uusi treenitapa siis pelittää! Paikallaolosta ei tuomarilla huomautettavaa. Minusta voisi olla siellä skarpimpi.

Tällä räpellyksellä saatiin kuitenkin 91p ja lunastettiin paikkamme maastoon. :) Tässä kiinnostuneille tottis kahdessa osassa:

Itse olen omaan ohjaukseeni pettynyt, sillä en kyennyt yhtään ajattelemaan koiraa. Keskityn vain laskemaan askelia ja suorittamaan kaiken koeohjeen mukaan. Hyvä kun muistan kehua koiraa välillä.. Paras on eteenmenon ylösnousu, josta vaan lähden paikallaolopaikalle ja muistan matkalla että ainii, sitä koiraa sai kehua.. Ninja myös yllättävää kyllä ottaa musta painetta, sillä se rauhoittelee haistelemalla ja haukottelee kesken hitaan kävelyn! Olin myös ekaa kertaa niin jännittynyt, etten muista mitä arvosanoja saatiin tottiksesta (paikallaoloa lukuunottamatta, kun se on vikana.. :P). Miten ihmeessä ihmistä voi jännittää niin sikana? Miksi mä jännitän, kun tietää miten suoritusvarma koira Ninja on? On ärsyttää hukuttaa itsensä paniikinomaiseen koomaan, kun voisi ohjata koiraa. :((( Toivon, että pystyn ennen SM:iä saamaan taas tauon jälkeen kooman hallintaan ja SM:ssä keskittymään koiran ohjaukseen pelkän kaavion kulkemisen sijaan!

Niin ja opetella olemaan juoksematta siellä kentällä. Ninja on pieni koira ja toki se näyttää paremmalle kun vien sitä hyvällä temmolla. Ranjansa kuitenkin kaikella ja varsinkin jäävissä mun kiirehtiminen kostautuu.

Koiran osalta treenattavaa tottiksessa:
- mielentila + yrittäminen --> koepalkkaus (reppupalkka mukaan?)
- käännökset (ikuisuusongelma)
- hlöryhmän ulkokaarros (paranee jo mielentilallakin)
- jäävien nopeus + jännite mun poistuessa saatava pysymään!
- luoksetuloon yritystä
- siirtymät noudoissa --> koira paremmalla ilmeellä (vai pitäisikö kuitenkin seurauttaa?)
- noutojen asenne
- luovutusten jaksotus (tää on kyllä mun eikä koiran ongelma)
- metrisen treenaus (otettu ennen tätä koetta kerran...)
- eteenmenon tasapainon säilytys (hyvä irtaantuminen + hyvä maahanmeno)
- ylösnousun ryhti (mahdottomuus, mutta aina sitä kannattaa treenata)
- paikallaolon skarppius

Ohjaaja:
- opettelee kävelemään
- opettelee säilyttämään toimintakykynsä myös paineen alla
- opettelee jaksottamaan vieläkin paremmin
- opettelee heittämään kapulaa
- opettelee tekemään odottelut kuten pitää (kädet lanteille --> ei tule räpellettyä mitään ylimääräistä)

Noh, tottiksen jälkeen kykenin jo syömään. :P Oli ensimmäinen jännitysosuus ohi, joten saattoi mutustaa eväitä ja yrittää hälventää huonoa oloa. Voin kertoa että jännittäminen puoli viidestä puolille päivin ilman ruokaa tekee aika hyvän olon! Jälkinumeroiden arvonnassa vedin meille jäljen nro7, joten oltiin toisessa jälkiporukassa. Ajeltiin ST1 ja sieltä sitten ns. kokoomapaikoille ryhmien mukaan. Jäljet siis ajettiin ensin ja sitten numerojärjestyksessä esineille. Lämpötila oli kivasti noussut aamun lukemista ja janan viereen parkkeeratessa auton mittari näytti varjossa 22 astetta. Aamun jälkeen jäljellä lämpö tuntui lähes läkähdyttävälle ja juotiin Ninjan kanssa kilpaa mukana ollutta vettä aina keppien kohdalla.

Mutta siis se jana. Selkeällä paikalla ja maastosta jo näki, että jälki lähtee vasemmalle. Arvasin kuitenkin Ninjan edellisjälkiäen perusteella, että talajälkihän meille tulee ja niin tulikin. Ninja otti vaihteeksi hajun jäljestä jo lähetyspisteessä, mutta ymmärsi totella ohjeistusta ja eteni jäljelle asti hienosti suoraan. :) Ninja kääntyi (näitähän on nyt muuten sitte treenattu jo liiankin kanssa treeneissä..) takajäljeltä oikeaan suuntaan. Alussa oli heti aika pitkä suora ilman keppiä, piikki ja sitten vasta keppi. Maasto oli kuivaa hiekkapohjaista kangasta, risuja ja hakkuujätettä oli aika tavalla. Muutama ravihevosuran ylitys oli myös jäljellä ja lopussa oli näin jälkikäteen ajatellen aika veikeä siksakkaus kulmia. Voin kertoa, että meinasi usko loppua, kun hevoset juoksee pisin mettää ja Ninja tuntuu kääntyilevän "koko ajan". :P Mutta mitäs sitä mettässä voi muuta tehdä kuin kävellä perässä ja luottaa, että se koira vie. Kaikki kepit löytyi ja autolle marssi tyytyväinen ohjaaja ja koira. :)

Jälki oli varsin pitkä, Ninjan tyypillisillä kulmakiepsahduksilla sportstracker sai mittaa 2149m. Itse arvioisin matkaa n. 1,8km ja koneen olevan väärässä isoine lukuineen. :P Oli miten oli, alimittainen ei jälki tosiaan ollut ja haastettakin tarjosi. Ninja oli aikas puhki jäljestyksen jälkeen, mutta onneksi esineille menoon oli aikaa ja ehdin juottaa ja viilentää Ninjaa. Edelleen minusta Ninjan jäljestys on viime kauden menoa haparoivempaa. Joutuu tarkastelemaan ja on epävarma kulmissa ottamaan kulmaa heti vaikka sen aika usein merkkaakin. Mutta eikös se siitä, treeniä vaan!

Esineruutuun pääsyä saatiin siis odotella jonkun aikaa, mikä sopi meille enemmän kuin hyvin. :) Esineet oli jännässä kuusimetsässä, joka vietti lähetyssivulta alaspäin. Ninja oli jälleen hieman omituinen (kuten ollut koko alkukauden treeneissä) ja siihen ei saanut jotenkaan otetta. Totteli kuitenkin yllättävän hyvin käskyjä (ollakseen Ninja esineruudussa :P) ja meniköhän meillä 4 pistoa ja 3 esinettä oli kädessä.

Maastotuomarina toimi Ossi Harjula, joka antoi molemmat maastoarviot samalla kertaa. Ensin ruutu, josta täydet 30p. Sitten jana, josta tosiaan vähennykset takajäljestä ja minun ohjailuista. Kävellessäni Ninjan perässä toistan siis sanaa eteenpäin vienolla äänellä pari kertaa (tuomarin mukaan sanoin sen kaikkineen 5 kertaa). Tuomari ei tästä tykännyt, joten janasta vain 32p.

Jännää oli, että kaikilla joilta kysyin, tuntui janapisteet olleen tosi huonoja. Ilmeisesti muillakin on siis häikkää janan osaamisessa? :P Ninja oli toinen koira, joka toi kaikki esineet ruudusta ja toinen joka toi kaikki 6 keppiä. Tuloksia kyllä tuli useampi, muta vain kaksi ykköstulosta. Kaiken kaikkiaan huonosta mielentilasta ja panikoinnista huolimatta oltiin siis ihan hyviä. :)

Maastoista treenattavaa:
- mielentilaa paremmaksi ja lisää ohjattavuutta esineruutuun
- janoilla etenemistä paremmaksi ilman muistuttelukäskytystä
- jälkiä vaan lisää alle, niin tulee rutiinia

Eikös se siitä, ihan hyvissä kantimissa meidän treenaus on ajatellen Hyvinkäätä. :) Ainakin haluan uskoa niin!