Josko sittenkin kisaamaan..?

( HUOM! Kilometripostaus päätöntä itsepohdintaa ja analysointia = boooring! )

Anjalankoskelle ei paikkaa auennut sunnuntaina, mutta jos juoksut alkaa aika asap/pysyy tarpeeksi kauan poissa, voimme mennä esittelemään suuuuuunnatonta (indeed! ;) ) osaamistamme Harjavaltaan tottiskarsinnalliseen kolmosen jälkikisaan 4.9. Täytyy nyt katsella, mille tuo ötökkä näyttää - tuleeko juoksu vai eikö tule.

Sitä odotellessa on jäljellä käyty kahdesti: sunnuntaina tasontarkastusjälki ja eilen kaksi lyhyempää jälkeä. Eilen aamusta käytiin myös ottamassa tottista ja kerrankin hieman vieraammalla kokoonpanolla. Vaikka ei Ninjassa huomannut eroa tekemisessä saati keskittymisessä oman porukan treeneihin verrattuna, pitäis tämmösiä treenejä kyllä vetää ihan oman pääkopan kannalta useammin. Tälleen pystyy luomaan painetta omaan pääkoppaan ja sitten tulee senkin hallintaa treenattua. Tekee tosi hyvää, kun joutuu itte skarppaamaan tämmösissä tilanteissa. Tuntuu, että omalla porukalla sitä alkaa vaipua ajoittain johonkin koomaa muistuttavaan olotilaan, jossa "vaan tekee" ja se tietty herkkyys puuttuu. Miten olla treeneissä koko ajan näppituntumalla, kun aivot nukkuu kesken treenin?


1. Sunnuntain tasontarkastusjälki
- 1,5km pitkä, 2h vanhentunut 6 kepin jälki, jossa 6 normikulmaa ja 1 terävä
- ilma aurinkoinen, kevyt tuuli
- maasto: aluksi tiheä hyvin epätasainen, sammalpohjainen metsä, jossa useita isoja ojia
keskivaiheilla soittuvaa metsää, pohja tiheää suopursupuskaa
lopussa suht. tiheää varvikkoa

Tarkoitus oli siis katsoa, missä mennään ja kun kerran oli mahdollisuus, ajettiin huitsin nevadaan asti, jotta saatiin suopursuja jäljelle. Janalla yritti kaartaa väkisin vasemmalle, kaksi kertaa kielsin ja lähetin uudelleen jolloin sitten eteni kiltisti liinanmitan ja sitten yritti taas lähteä kaartamaan. Viimeiset 20m sentään meni suht suoraan, kun sai hajun jäljestä - kuitenkin oikaisi jäljelle ehkä 3m ennen (lähti siis oikealle eikä vasemmalle). Alkuun jäljestys oli hieman liian innokasta, mutta tasaantui tokan kepin jälkeen. Toisessa kulmassa meni pokkana yli ehkä sen 10m kunnes tajusi ettei se jälki tätä polkua enää seurannutkaan.. Tarkasteli ympäristönsä ja sitten lähti määrätietoisesti ensin suoraan vasemmalle ja sitten kurvasi takaisin jäljelle, josta nappasi sen ja lähti jatkamaan. Täytyy kyllä sanoa, että ajattelin sen keksineen jonkun oman jäljen, kun aluksi lähti ihan suoraan vasemmalle.. :P Mutta koira näytti niin varmalle tekemisestään, että eipä siinä voinut kauheasti epäillä. Ojanylitykset meni varsin hyvin, eikä hukannut jälkeä enää toistamiseen. Suopursupusikkoon tultaessa nenä alkoi nousta ja en oikein tiennyt miten paljon koiraa pidättää.. Jälkeenpäin ajatellen varsinkin vaikeissa maastokohdissa annoin Ninjalle ehkä liikaa liinaa ja mulla vauhti kasvoi itsellä suopursupöheikössä ihan liikaa. Noh, ei nousseet 2 sinne laitettua keppiä, mitä vähän epäilinkin. Loppu mustikkapöheikköisessä maastossa meni taas paremmin, kun tajusin kasata itteni ja pidättää liinasta. Ajo rauhoittui ja viimeinen keppi nousi hyvin, vaikka kävelin koiran päälle sen kiepahtaessa tarkentamaan hajua.

Noh, mitä tästä opimme?
- jana on perseestä
- yritä opetella käyttämään liinaa
- pidä tasainen rytmi koko ajan
- kun olosuhteet vaikeutuu, pysy hollilla äläkä jättäydy jälkeen

2. Maanantain aamutottis
Ensimmäisessä setissä otettiin kentälle tulo, ilmoittautuminen dogon parina ja siitä paikallaoloon. Homma pelitti, tosin makuussa oli kääntynyt puolittain lonkalle - nousi kuitenkin Ninjaksi hyvin ylös. Siitä sitten seurautin aloituspaikkaan, josta pieni pätkä seuraamista ja siitä sitte taputuspalkka, jossa meinasi keulia (järkytyin melkeen ittekki). Siitä sitte lennosta jatkettiin ja henkilöryhmään, jossa käytiin pyörimässä usemamman kerran. Pääpaino kuinka ollakkaan ulkokauttakierrossa, jossa 3. kerralla osasi keulittaa ja pääsi palkalle. :--)
Toisessa setissä otettiin sitten noudot ja eteenmeno. Tasamaanoutoa ruokapurkkihetsauksella kerran ja toisen kerran ilman. Tuli Ninjaksi kovaa. :)) Mutta luovutuksessa pää kallistuu.. Mitähän tälle tekis? Sitten metrinen ja A, metrinen siisti suoritus, mutta A:lla heitin puskaan ja tosi vinoon, joten ensin etsiminen kesti ja sitten tuli takaisin metrisen kautta.. En oikein tiennyt miten tähän suhtautua, joten totesin vaan "Oho" ja otettiin liike uudelleen, jolloin heitin paremmin ja koirakin tuli sitte oikean esteen kautta. En ottanut luovutusta tästä. Sitten eteenmeno, jossa ansaitsi edistämisella ja kyyhköttämällä seuraamisosion uusinnan. Sitten malttoi pysyä oikeassa paikassa, vaikka vähän littana olikin. Käskin maahan purkille ja sai itse tuoda purkin mulle avattavaksi. Tässä ei huomautettavaa, jopa maahanmeno oli suhteellisen ripeä!

Mietittiin porukalla, tuleeko Ninja tuon 2kg kapulan kanssa nyt niin kovaa kun pääsee. Tavallaan näyttää minusta katsottuna, että se himmais. Laukka on semmosta etupainoista ja sen katse on ihan naulittu minuun.. Täytyy ottaa videolla näitä, jotta nään mille se näyttää sivusta. Luovutus on aika karsee, näissä treeneissä kun keskitytty vauhtiin niin en ole edes katsonut pitääkö kapulaa tarpeeksi hyvin pitääkseen sitä sen tarvittavat sekunnit, vaikka pää onkin kenossa. Pitää vähän testailla ja sitte miettiä mitä tälle tehdään. Juttuhan vois han hyvin ratketa jo sillä, kun treenaa parempaa kapulan nappaamista. Kevyen kapulan otteen korjaaminen onnistuu, mutta kakskilosella ei Ninja sitä osaa tehdä. Eli jos ottaa huonosti - kapula myös pysyy huonosti suussa.

3. Maanantain jälkitreeni
Ensimmäisenä täytyy todeta, että mä unohdin ruokkia Ninjan ennen treeniä! Ajattelin, että josko janat paranis kun tekis näköjanoina seuraavat.. Nojoo, se + ei etukäteisruokintaa = sekamelskakaaoskouhotus. Eli siis ekalla janalla oli ihan kiihkossaan ja makuutin sitä sit ties kuin kauan, kunnes näytti rauhoittuvan. Noh, lähti ihan hyvin janalle, mutta kaukana janan takana aukolla näkyi mies ja yritti tietty sitte ampua sitä kohti. Automaattisesti sitte nykäsin liinasta ja kielsin, jolloin laski nenän, eteni ja nappasi jäljen hyvin. Ajo oli ehkä ekat 20m ihan ok, mutta sitten lähti kiihtymään ja oli ihan KAMALAA. Jouduin pysähtymään pari kertaa, kun kyntämällä ei päässy, niin yritti sit pää ylhäällä. Kepin ilmaisu tosi innokkaasti ja varmasti.

Toinen jana sit älykkäästi myös näköjanana, tällä kertaa mielentila vähän parempi, mutta yritti jostain syystä mennä omaa linjaa janan vasemmalla puolella puskia kierrellen.. Hoin sitten älykkäästi vaan "eteenpäin, eteenpäin" koko 50m ja kyllä se sit viimeset 10m meni jopa sit sen janan kanssa samassa linjassa.. Nappasi jäljen hyvin ja lähti jäljestämään aluksi vhään turhan kiihkeesti, mutta alusta oli aika kuivaa sammalta ja metsä avoin joten joutui keskittymään ja pitämään nenänsä alhaalla pysyäkseen jäljellä. Pienen tien ylitys meni hyvin ja ilmaisu hyvin.

Mitä tästä opimme:
- RUOKI!!!
- janat sukkaa
+ en tiedä ainakaan vielä mitä asialle tekisin


Oikeesti, siinä vaiheessa kun janat on pidentyny 50m, on aijemmin vuodesta tosi hyvä jana muuttunut ihan kaameeksi. Tuntuu, että Ninja aattelee nykysin janan "syvemmälle metsään", eikä "suorassa linjassa syvemmälle metsään". Tämmöistä ajatusmaailmaa ei vaan noissa kisoissa kauheasti arvosteta. :P