Missä hirviä, siellä hirvikärpäsiä?

Onko kenellekään tullut metsässä vastaan PILVELLISTÄ hirvikärpäsiä..? Toivottavasti ei, minä ainaki meinasin seota lopullisesti niiden takia. Onko mitään inhottavampaa kuin kymmenittäin hirvikärpäsiä tarrautuneena naamaan, käsiin ja kaulaan? Ne vilistää pitkin poikin ja hakeutuu vaatteiden alle ja hiuksiin. Siinä sitten palkkaat koiran kepistä ja rauhoitat sen ennen jatkoa, kun tekis mieli jupsta kirkuen taivaanrantaan ja repiä hiukset päästä. Musta tuntuu edelleen, että niitä kiipeilee pitkin mun käsivarsia ja päätä..

Noh, asiaan. Eli tänään aamusta päätin suunnata polkemaan piskästä aikaa jäljen. Viimekertaisesta on liian kauan! Noh, jottei tuo hirvariepisodi ois keikan ainut onkelma menin tekemään elämäni ensimmäisen todellisen kämmäystallonnan. Olin katsellut jo yhtä kohtaa Tirvalla, että tuohon haluan tehdä Ninjalle jäljen ja näimpä tänään lähdin toteuttamaan suunnitelmaa. Jostain älykkäästä päähänpistosta johtuen en kuitenkaan kulkenut janapaikan jälkeen montaa askelparia suoraan, vaan lähdin kaartamaan tien suuntaisesti. Tää sitten tietty sotki mun suunnitelmaa laatikon jälkeen tulleesta suorasta, jonka kaarsin ihan liki janapaikkaa. Asia ois voinu olla pelastettavissa, jos oisin merkannut janan jollain. Nyt tajusin kämmin liian myöhään ja päätin luovuttaa. Keräsin ekan kepin talteen ja siirryin tekemään jäljen tien toiselle puolelle. Ajattelin, että teen jäljen tuohon kohtaan joskus toiste - tosin tuolloin en vielä ollut törmänyt hirvareihin..

Tein sitten ihan inspiksen mukaan jäljen, jossa oli vain kaksi ysikymppistä ja yksi terävä kulma. Jäljellä kaarros suht. tuoreella aukolla ja pituutta semmoset 800m. Keppejä laitoin vain 4, yhden heti alkuun, toisen ehkä 300m kohdalle ja kolmannen aukolle about 500m kohdille. Jälki vanheni 2h ja kivasti sai kunnon ukkoskuuron niskaansa. Tällä kertaa halusin myös olla tosi ahkera ja jana oli ehkä kilsan päässä autolta. Yleensä kun koiran melkeen vippaa suoraan autosta janalle, teki tämmönen kipitys kaavaan vähän vaihtelua. Ninja olikin aika ihmeissään, kun kipitettiin niin pitkälle. :--o Jana oli rinteeseen ja eipä tuo sitte sinne oikeen meinannu edetä. Oli tosi hölmistynyt ja eteni hitaasti, mutta sai lopulta raahustettua niin ylös, että jälki lähti. Jälkeen törmäämisestä pieni koira tuli silminnähden iloiseksi. :--) Alku meni hyvin, piikin tein tarkoituksella tien viereen ja ottikin sen hyvin. Ninjan ilmaistua tokan kepin huomasin ihmeellisen mustan "pilven" tulevan syvemmältä metsästä. Kerkesin avata purkin Ninjalle, kun hyökkäys alkoi. Automaattisesti sitten kiljaisin ja aloin huitoa ja repiä tahmajalkaisia ällötyksiä. Ninja sitten tulkitsi tämän lupana lähteä ja niimpä se livahti jatkamaan ennenkuin kerkesin kissaa sanoa. Minä sitte rymistelin perään ja sain Ninjan pysähtymään vasta aukolla - noh, tietysti se hukkasi jäljen kaahatessaan vaan hullunkiilto silmissä eteenpäin. Ei se näyttänyt edes huomaavan mun tarttuneen taas liinaan, etsi jäljen vaan uudelleen ja lähti jatkamaan. Sitten tultiin kohtaan, jossa metsäkone oli pistäny koko pohjan ihan risukasaksi ja Ninja tietysti vaan tyynesti veti siitä suoraa --> jäljen kaartaessa koko ajan oikealle, ötökkä hukkasi jäljen toistamiseen. Tässä kohtaa sitten jäljen uudelleen löytäminen olikin isompi urakka ja Ninja tarkasteli suuntia tarkastelemisen jälkeen. Lopulta jotenkin homma keitti ja sinkosi vaan pää puoliksi ylhäällä suoraan vasemmalle jälkeen nähden. Menin sitten jonkun matkaa perässä, kunnes elukka oli sen näköinen, että on eksyttänyt jo itsensäkkin. Pysähdyin ja pyysin etsimään jäljen, jolloin hetken aikaa mietti ja lähti kaartamaan jäljelle taakseppäin - nappasi jäljen ja ajoi hienosti yli risukasasta.

Loppu menikin sitten paremmin, mutta koko ajan Ninja haki jälkeä ja olikin jäljen lopussa ihan puhki. Eli siis esim. jos jälki meni puun vasemmalta puolelta ja Ninja meinasi mennä oikealta, korjasi se sen vasemmalle puolelle, imi oikein hajua askelista ja lähti jatkamaan. Tällaisia sattui melkeempä kymmenen metrin välein, toiset korjaukset tapahtui sutjakkaammin ja toisissa sitten piti imeä sitä hajua askeleesta ennen jatkoa. Keppi-ilmaisuissa ei ollut mitään moitittavaa ja mielestäni Ninja ei missään vaiheessa kiihtynyt. Hakkuuaukon kaarros oli vaan sille jostain syystä tosi vaikea ja se sitten näkyi hakemisena myös metsään takaisin päästessä (?).

Tavallaan olen tyytyväinen, että Ninja selvitti jäljen, mutta tuo pidempi hukka kyllä vähän mietityttää. Olin niiden hirvareiden takia niin ahdistunut, etten kyennyt seuraamaan koiran mielentilaa (liinasta kiinni pitäminen ja hirvikärpästen päästä repiminen oli samanaikaisesti ihan kaikki mihin mun aivot pystyi - itsehillinsä sentään sen verran kesti, etten yökkäillyt niille kymmenille pikku-hirviöille, jotka ittestäni sain nyhdettyä). Epäilen, että Ninja oli huolimaton liinatuntumasta karattuaan ja sitten osaamattomuuttaan ei tuollaisessa paikassa kyennyt jälkeä nopeasti löytämään uudelleen. Mietin kyllä myös sitä, olisiko mun pitänyt vain olla hiljaa ja kävellä perässä, kun Ninja lähti "vain jonnekkin" hukattuaan jäljen toistamiseen..? Mä taidan taas alkaa valua liikaan koiran auttamiseen... Kakkosen koularin jälkeenhän mä meuhasin alkavani tehdä Ninjalle killereitä tarkoituksella ja sitä kautta tarkkuutta.

Mutta kuinkas on käynytkään.. Esineet ja tottis on mulle ymmärrettävää ja menee suht. ok luonnostaan - jälki on mulle kamalan vaikea käsittää ja analysoida, saati viedä eteenpäin. Valun siihen liian ohjaamisen ja auttamisen uraan ihan huomaamatta. Musta tuntuu, että oon suunnaton riippakivi, jota Ninja yrittää vetää perässään ja päästä eteenpäin musta huolimatta. Muissa osa-alueissa mun toiminnassa on sentään jotain ajatusta havaittavissa.

Huomena tehdään sitten vähän erilainen treeni, tarkoitus tehdä pari pitempää suoraa ja katsoa keuliiko kone liikaa. :--)