Elikkäs maanantaina ajeltiin Ninjan kanssa Helsingin kautta kotio. Käytiin matkan varrella käymässä Petikon kentällä, kun kuulema vierailla kentillä käyminen on koiralle hyväksi. :--) Noh, homma meni niinkun pitikin eli Nips kentälle mentäessä alkoi itse tarjota aktiivisuutta ja esteissä ei ongelmia. Palkkasin siis kentälle tultaessa seuraamisen tarjoamisesta ja sitten otin vielä pikkasen seuraamista jonka jälkeen narupallobileet. Tämän jälkeen otin esteet pallonnoutona. Metrisellä tein kaksi toistoa, sillä ensimmäisellä kerralla menin esteen viereen rikkomaan Ninjan kiitämisen ja varmistamaan pallolle menossa hallitun hypyn. Uusinnalla sitten ilman "hidastaperkele"-painostamista, jolloin Ninja ihan itse hidasti ennen hyppyä ja ei tehnyt bortsulaakaa. Sikahienoa! Aalla ihan normisuoritus, eli voisi hypätä enempi ylöspäin niin näyttäis vielä paremmalle.
Eilen sitten Soilen tekemä about 700m jälki sis. 6 keppiä, muutama normikulma ja kaarros sekä kaksi piikkiä. Maasto kivasti vaihteli, käytiin kalliolla ja sitten mettässä ja varvikossa. Kerkesi painua varmaan vajaat 2h ja jana oli semmonen ehkä 30m. Ninja otti hajua jäljestä jo lähetettäessä jäljelle ja yritti sitten kaartaa vasemmalle. Ohjasin sitten (ja ötökkä kerrankin vastas mun ohjaukseen ohjautumalla oikeaan suuntaan!) sitä vaan suoristamaan linjaa hihkumalla eteenpäin ja näyttämällä kädellä. Linja suoristui, mutta valkkasi sitten takajäljen jäljelle päästyään. Soile tosin toi esiin, että ehkä Ninja koki mun ohjauksen janalla siksi, että se suunta minne se olisi ollut menossa onkin väärä ja siksi valitsi jäljelle päästyään automaattisesti vastakkaisen suunnan. Kuulostaa järkevälle, enkä itse olis ihan heti varmaan tajunnu noin ajatellakaan. Jälki itsessään meni ihan hyvin, Ninjalla oli aika kiire, mutta kuitenkin keskittyi ja nosti kaikki kepit lukuunottamatta ensimmäistä. Tää oli musta jännä, koska se etsiskeli ehkä joku reilu 5-10m ennen keppiä jälkeä ja kuvittelin että siinä olis ollut keppi. Ei kuitenkaan löytänyt mitään, joten annoin jatkaa matkaa ja paahtoi sitten ilmeisesti (en itse keppiä nähny) aika päältä kepistä reagoimatta mitenkään. Muihin keppeihin reagoi kuitenkin hyvin. Ehkäpä meni vaan vähän liian kovaa, kun ensin kuvitteli ennen keppiä löytäneensä jotain mutta ei kuitenkaan löytänyt --> paahtoi vaan luukut kiinni eteenpäin.
Hauska huomata, että Ninjalla alkaa olla oikeanlainen pyrkimys esim. piikeissä etsiä se jälki. Kuitenkin vielä on kokematon, joutuu etsimään aika paljon ja tokavikaa keppiä ennen olleen piikin jälkeen selkeesti oli jo jäljestys väsyneempää. Kuitenkin taas tokavikan kepin palkkauksen aikana jotenkin kokosi voimansa, koska sitten taas tyyli muuttui. Tietysti oli eri kuin ihan alussa, mutta siis piikki - 5. keppi väli oli selkeästi työläämpää kuin 5.-6. kepinväli. Lisäksi tuli mietittyä omaa sijoittumista, kuinka lähellä koiraa voin olla.. Kun tavallaan lähempää ajaa paremmin, mutta taas jos tullaan kulmaan, minä voin seisoa jo yli kulman kun alkaa tarkastella mihin se jälki menikään (varsinkin piikeissä) ja sitten koukkaa mun taaksekkin etsimään... Tavallaan jos olisin kauempana, en seisoisi kulmassa/ sen yli, mutta jos annan sille 10m liinaa niin en kyllä ehkä halua nähdä, miten kauniisti nenä pystyssä se vetäis pitkinpoikin. :P Sinällään ihan hyvä harjoitus ja itselle tuli kauhean hyvä mieli kun näki, että tuolla oikeesti alkaa olla jo oikeansuuntaista pyrkimystä ratkaista asioita. Lisää vaan kokemusta niin eikös siitä ihan hyvä tule.
Tänään sitten Tanja tsekkasi Ninjan ja tehtiin alkuun pientä hyppyjumppaa. Olin siis suunnitellut, että Ninja katsottaisiin pentujen jälkeen, mutta se sitten jotenkin jäi. Ninjan takaliikkeissä on ollu nähtävissä semmosta rajoittuneisuutta, joka on häirinnyt mua jonkun aikaa. Eli askel ei ole rento ja pitkä vaan ajoittain vähän töpöttävä ja jotenkin jäykän oloinen. Noh, syy löytyi ja Ninjalla oli takana jäykkyyttä kuten myös rintarangassa. Ihan käsittämätöntä, mun pieni lateksikoira oli jumissa! Tanja vihjaili, että alkaa silläkin olla jo ikää että ei enää palaudu kuten aijemmin. Ihan tajusi, että herranjumala se on jo yli 4v. D: Vastahan se oli ihan pikkanen! No okei, onhan se pikkanen vieläkin..
Hyppyjumppailu oli kyllä varsin mieltä avartavaa ja nyt tuli itsellekkin pieni havainto, mitä Ninjan kanssa vois tehdä. Ninja ihan selkeesti keskittyi paremmin siihen "metriseen" (joka oli varmaan vaan jotain puolen metrin pintaan) kuin niihin rimoihin, mutta oli hyvä nähdä, että se ainakin yritti koota itseään. Systeemillä kolme hyppyä ja "metrinen" kokoaminen onnistuikin luonnostaan jotenkin, mutta toisteppäin sitten olikin vähän vaikeampi. Ninjasta pääsi kivat äänitehosteet, kun se joutui keskittymään alastuloon. Melkeen kun ois päässy pikkasen ilmat pihalle tms. :D Noh, otettiin sitten pidempi välimatka ja sitten homma luonnistui kun "sai tulla alas sitten kun nyt sattuu tippumaan". Tämmösten teko ois kyllä ihan hyödyllistä, niin ei vältisti tarvis harrastaa näi "hidastaperkele"-painostamisyrityksiä. :P mut oli kyllä tosi yllätys, ettei se kertaakaan ees yrittäny hypätä niitä aksahyppyjäkään kerralla päästäkseen nopeammin. Rimat kyllä kolisi parilla toistolla kun oli kiire, mutta ei yrittänyt oikoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti