Rotumestaruus hopiaa

Oli kyl semmoset rotumestaruudet, etten kyllä osannu ennakkon ihan semmosta odottaa. Ajatus oli mennä tekemään hyvin fiiliksen tottis ja sillä toivottavasti päästä maastoon, jossa sit "menee miten menee". Mua ei jännittänyt oikeestaan ollenkaan, olin ihan takki auki -fiiliksellä. Kisapaikalla oli kiva pieni kutkutus, olin oikeestaan innoissani. Into lopahti sitte siihen, kun avajaismarssissa käytiin tallustamassa vetisellä kentällä. Ninja ei oikein arvostanut pohjaa.

Saatiin arvonnassa ns. lähempi kenttä (parittomat numerot meni tälle) ja oltiin vikassa parissa, meillä oli tuomarina Tommi Alanen. Hän oli mulle ihan uusi tuttavuus. Antoi heti alkuun itsestään varsin tarkan kuvan ja esitelli meille ns. tuomarin puhuttelussa miten haluaa kentällä liikuttavan ym. Paras osuus oli ehdottomasti "Kisaan itsekin, eli huoman varsin hyvin kaikki ennakoivat merkit ja myös rokotan niistä." Eihän mulla semmosia ole kuin eteenmenoon, mutta onnistuimpa sitten sellaisen kuitenkin ennen seuraamista antamaan. Hyvä minä. :--)

Nojoo, oli kiva fiilis tosiaan kuitenkin ja tuli juteltua ja naureskeltua monen ihmisen kanssa. Odotin miltei malttamattomana kentälle pääsyä ja yritin lilluttaa Ninjan varpaita kentän reunalla vesilätäkössä. Noo, eipä siitä ollu mitään apua.

Ensin p-olo, jossa vaihtoi paikkaa heti jätön jälkeen. Nuuskutti kamalalla vimmalla maata ja oli kerännyt itensä ruohotuppaan päälle "turhvaan" märältä mun palatessa takaisin. Hyvin lähti siis käyntiin.

Paluussa näkyy hyvin Ninjan ilmeet. Se on ollut aina tommonen, oon aatellu että kyllä se ilme sieltä kirkastuu vuosien myötä. Mutta ei oo kyllä mitään tapahtunu. Ihme kyhjötys oonollotooooosikiltti ilmeellä täytyy mua tervehtiä. Ylösnousu on myös taattua kyhjötys-kamaa. Saa nähdä, tuleeko toi paremmaksi sitten, kun aletaan TOKOa taas treenata ja hinkataan evl p-oloja.

Noh, siirryin tosiaan sitten oottelemaan piilon kohille omaa suoritusvuoroa. Siinä vähän aattelin nostattaa Ninjaa ja sain sen haukkumaan tökkiessäni sitä. Säikähdin (ajatus siitä tuomarin ehdottomuudesta nostatushaukutuksiin) ja tartuin Ninjaa karvoista. Jätin Ninjan harmaalle alueelle ja siellä se sit pysyi koko tottiksen ajan. Paikoin sain kehuttua sitä edes vähän rennommin ja Ninja meinasi tulla pois harmaalta, mutta mun kummallisen jumituksen takia jättäytyi sinne kuitenkin.

Fiilis kentällä oli ihan kamala, Ninja oksensi henkisesti pohjan vedellä päällystetystä kurasta ja mie menin ihan kipsiin. Ohjasin toki koiran koeohjeen mukaisesti (onhan tässä jo tullu jotain opittua, kun olihan tää meidän 10. pk-koe) mutta olin itse ihan ahdistuksissani. Mietin kesken liikkeiden, liikkeiden väleissä ja suorituksen jälkeen, että pitäiskö vaan lähteä kentältä. Oman pään kasassa pitäminen ja suoritusten läpivienti tuntui jotenkin niin vaivalloiselle. En pystynyt olemaan koiraa kohtaan reilu, joka ärsytti niin paljon, että tuntui paremmalta vaihtoehdolta vain lähteä. En kuitenkaan ole luovuttaja, joten möngersin suorituksen läpi. Jälkeenpäin en kyllä ole ihan varma, oliko se hyvä vai huono päätös. Koira ei ainakaan tilanteesta oppinut mitään, lillui vaan mun vanavedessä.

Ihmettelen kyllä edellee, miten Ninja suostui suorittamaan noi sivullesiirtymät kuitenkin edes toisella käskyllä ja teki istumiset ja maahanmenot lopulta. Sen inho tuollaista seisovavetistä pohjaa kohtaan kun on sitä luokkaa, että vois aatella sen kieltäytyvän tekemästä mitään. Tulipahan siis tehtyä meidän uran surkein tottis ja vieläpä rotumestaruuksissa. Great!

Noh, enemmittä vinkumatta, tuomari ei tainnut nähdä koiran ja mun pahaa oloa.

Mun naaman perusilme on tämmöinen (kiitos hyvien geenien), mutta sopii kyllä sen hetken mielentilaankin..

Noh, syystä tai toisesta muilla meni myös huonosti. Käsittämätöntä kyllä, parhaat pisteet tottiksesta oli 88 ja maastoon pääsi 75p suorituksella.

Mie olin ihan sitä mieltä, että en kyllä lähde mihkään maastoon. Kitisin tosi fiksusti asiasta vielä metsässä jäljelle pääsyä odotellessakin. Olin ihan luovuttanut, pettynyt itseeni. Yritin toisaalta ajatella, että mitä väliä, tottis on takana ja nyt pitää keskittyä jälkeen. Mutta kuitenkin se harmitus omasta huonosta ohjaajana toimimisesta tottiksessa oli päällimmäisenä.

Jäljelle päästiin tunnin odottelun jälkeen. Käveltiin ensin tietä pitkin joku sata metriä, sitten ilmon jälkeen siirryttiin vielä joku 40m metsään. Oli kyllä aika hauska, tämmöstä ei olla treenattu kuin joskus ihan alussa janan suoraan etenemistä vahvistamaan. :) Jana oli aika jännässä maastossakin, mutta kuitenkin selvitettävissä. Ninja kiersi yhden puun jotenkin minusta tosi epäloogisesti ja palasi sen kierrettyään takas linjalle. Kai sillä joku idea siinä oli, mie en vaan sitä tajunnu. Pysähtyi hyvin jäljen kohdalla, haisteli sitä ja lähti oikealle. Janalta siis täydet pisteet. :)

Jälki oli aika hauska, eka keppi oli vasta jossain 450m kohdilla. Meidän jäljestä puolet kulki sellaisessa ihme pöpelikössä, jossa oli hakkuujätettä, pitkiä kummallisia heiniä, joista tuli siemenia silmiin, nenään ja suuhun sekä sitte ajoittain ihan suomaista. Taas sarjaa, en viittis itte tommoseen jälkeä tehdä. :P Loppu jäljestä oli sitte ihan normaalia sammalmetsää. Minä nostin 2 ekaa keppiä ja Ninja 4 seuraavaa sekä muutaman krepin. Ilmeisesti alun suhteellisen haastava maasto ja peurojen jäljet ja kasat aiheuttivat sen, että kaikki energia meni jäljen ajoon ja ei kyennyt nostamaan keppejä. Tosin keppimotivaatio on nyt muutenkin ollut heikko ja kun ei olla päästy treenamaan, ei sille olla voitu mitään tehdäkään. Noh, onneksi itsellä oli silmät auki. :)

Siitä sitten keppien luovutukseen ja päästiin melkeen saman tien esineruutuun. Aattelin, että josko se lopettais juoksemisen ennen viimeistä puolta minuuttia. Noh, ei lopettanu eli ehti tuoda vain sen yhden esineen. Mun mielestä kyllä merkkasi kaikki, mutta kun ei ehi niin ei ehi. Tästä siis huimat 8p. :--D Tuomari olisi halunnut, että olisin edes yrittänyt ohjata koiraa. Eipä tienny, että ei se auta. :P

Sitten mettästä takas pelipaikalle ja olin kyllä niin huvittunut. Tultiin sitten tekemään kahdella osa-alueella meidän surkein suoritus koko koehistorian aikana sitten rotumestaruuksiin asti. Joku sitten tajusi mun naureskelun keskeyttää sillä, että no tehän sitte tulitte toisiksi. Jaa että tällä suorituksella? Voi sösses... :D Mutta totta se oli, jäljellä ei ollut onnistunut kukaan muu. Ninjalla oli parhaat maastopisteet vieläpä, uskomatonta mutta totta.

Voiton vei Ninjan tätipuoli pistein 260, Ninja tuli toiseksi pistein 258 ja kolmanneksi tuli groenendael pistein 252. Ei siis tuloksilla juhlittu jälkikoirien kohdalla.

RM2, voitko uskoa?

Ei voi sanoa että olis ollu ihan totaalisen paska reissu, sillä tuli taas opittua paljon. Olen sitä mieltä, että tyyni meri ei tee hyviä perämiehiä - joten tällaiset kokemukset kasvattaa. Puutteistaan huolimatta Ninja on hyvä ensikoira aloitella harrastamista, harva koira elämänsä surkeimmalla suorituksella tulee hopealle rotumestaruuskisoissa.

Kiitos Ninja, yritän kehittyä edes vähän enemmän sellaiseksi ohjaajaksi, jollaisen ansaitsisit! Ensi kaudella me näytetään vielä, miten hyviä me oikeasti osataan olla!

ps. Kiitos kaikille mitä tsempanneille jälleen kerran! Erityisiso kiitos Tanjalle seurasta ja tsemppauksesta läpi päivän, vaikka olinkin tosi raskas kisakaveri..

pps. Kiitos Riikalle kuvista jälleen kerran! Ja kiitos Tanja, kun nappasit palkintopallikuvat! Täältä niitä voi käydä ihailemassa.

pps, Kiitos Sirpalle Hunnin vahtimisesta! Ei tainnu tulla tylsää.. :--)