Tähystys

Otetaampa ihan alusta. Eli heinäkuun lopussa mun sormenpää halkesi (slaissasin sen aitatolpassa pystyssä olleeseen naulaan) ja se vaati sitten korjausta. Ajattelin helpottaa elämää ja antaa poikien purkaa vähän energiaansa. Päästin pojat juoksemaan 23.7 illalla metsään ja ne menikin sitten kovempaa kuin ehkä ikinä.. Huomasin jossain vaiheessa niiden menoa katsellessa, että Hunni menee kolmella jalalla (!!!). Pyysin sen luo ja huomasin, ettei se varaa ollenkaan vasemmalle etujalalle. Oottelin siinä sitten hetken ja ohjasin ontuvan koiran autoon. Pikakonsultaation jälkeen sitten suunnitelma oli: kipulääkettä ja lepoa.

Ontuminen itsessään jäi suht nopeasti pois, mutta Hunni tuntui käyttävän jalkaa jotenkin oudosti. En vaan oikein tiennyt, olenko vainoharhainen vai mitä. Levossa pitäminen ei Kouvolassa onnistunut, vaan Hunni härvelsi menemään sisällä mun työpäivien ajan. Oppi näiden "lepopäivien" aikana mm. hyppimään sohvalta toiselle, varastamaan ruokaa pöydiltä jne. mukavaa. En tosin ollut kovin huolissani, kun ontuminen loppui.

Kuitenkin jostain syystä homma häiritsi ja sovittiin Tanjan kanssa, että Hunni tulee fysioterapiaan, kunhan mie pääsen Turkuun. 19.8 Tanja sitten käsitteli Hunnin, joka oli aivan jumissa. Tanja myös näki sen mun kuvaileman "kummallisuuden" liikkumisessa. Tanjan ohjeesta katsoin pari päivää, muuttuuko liike rennoksi. Ei muuttunut. Näinpä soitin Vettoriin  ja varasin ortopedi Granholmille ajan.

Perjantaina 31.8 käytiin Vettorissa Mikale Granholmilla näyttämässä Huun jalkaa, kipureaktiota tms. ei saanut vääntelemällä aikaiseksi, joten "otettin varmuuden vuoksi" kuvia molemmista etusista. Kaikki muu oli kohdillaan, kyynärätkin ihan priimaa, mutta silloin kuukausi takaperin loukatun vasemman jalan olkapäässä näkyi tulehdusmuutosta. Sen osasin itsekin katsoa, tuttua hammaspuolelta. Muutos oli aika jännä, ei mitenkään pistemäinen tms. vaan laakamaisesti luun pään pinnalla. Ell halusi tähystyksellä varmistaa, mitä nivelen pinnalla oikein on meneillään. Muutoshan viittasi osteokondroosiin.

Mä menin jotenkin ihan rikki tästä. Mikä siellä olassa on? OCD? Jotain vieläkin pahempaa? Näin jo sieluni silmin, miten tällä mun ( varsinkin tän vuoden) tuurilla Hunni kuolee nukutuksessa tms. Itkin silmät päästäni, maalailin kauhukuvia ja pillitin lisää.

Keskiviikkona 5.9 oli sitten tähystys. Vein Hunnin Vettoriin 10.30 ja minulle kerrottiin, että saan tulla hakemaan pöllyisen elukan 17.00. Minulle kuitenkin soitettiin jo yhden jälkeen, että kaikki meni hyvin ja Hunni on jo herännyt. Äkkiä kauhealla kiireellä mettästä kotiin ja Vettoriin. Granholm sitten kertoili tähystyksestä ensin, katsottiin vielä kuvia jne. Ei löytynyt irtopalaa, irtoamassa olevaa rustoa tai muuta. Rustossa oli rtg-kuvassakin näkynyttä tulehduskudosta, joka ell mukaan viittaa osteokondroosiin. Kuitenkan mitään operoitavaa ei löytynyt.

Siisti tähystysaukko 3. pv tähystyksestä

Eli suomeksi, siten kuten minä sen ymmärrän, Hunnilla oli osteokondroosiin viittaavaa muutosta, joka ei kuitenkaan ollut kehittynyt irtopalaan asti. Olisi mennyt konservatiivisella hoidolla (=lepo ja tulehduskipulääke) ohi. Granholm ei halunnut ottaa kantaa siihen, kuinka paljon traumalla oli osuutta asiaan. Sanoi, ettei tällaista ole aiemmin kyllä nähnyt ts. aina siellä on ollut jotain operoitavaa. Mutta tällaisia varsinaisia traumapotilaita ei olekaan vastaan tullut. Muilla oireilu on alkanut pikkuhiljaa, ilman mitään yksittäistä aiheuttajaa. 

Mutta asia ei siitä miksikään muutu, Hunnilla oli olassa lievä ocd-muutos. Se ei vaan edennyt niin pitkälle, että olisi vaatinut operoimista. Tällaiset muutokset kokenut lääkäri voi kuulema virallisten luustokuvien yhteydessä tunnistaa, mutta kaikki eivät tähän ole tarpeeksi harjaantuneita. Belgeissä mulle on tullut vastaan yksi koira, josta on virallisten kuvien yhteydessä ell (Ventelä) osannut tämän katsoa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tällaista oikeasti rodun piirissä on!

Mikä kuitenkin meidän kannalta tärkeintä, muutos on merkityksetön harrastamisen ja muun elämän kannalta. Granholmin mukaan todennäköisyys olan oireiluun on pienempi kuin se, että Hunni jollain muulla tavalla rikkoo itsensä "käyttökelvottomaksi". Ilmeisesti Hunnin vauhdikkuus aiheutti huolta lääkärissäkin, joka katsoi järkyttyneenä jo perjantain tarkastuskäynnillä Hunnin toheltamista. Huu mm. hyppäsi heti huoneeseen päästyään paikoiltaan ylös hoitopöydälle ja salamana alas varastamansa harsotaitospaketin kanssa. Sainkin kuunnella pitkään selitystä siitä, miten koira saa liikkua tähystyksen jälkeen ja ennen kaikkea, kuinka se EI saa. Tähystyksen jälkeenkin lääkäri korosti monta kertaa, että vaikka olkaa ei ole operoitu, ovat pehmytkudokset ja lihakset saaneet venytystä osakseen ja niiden tulee antaa rauhassa palautua.

Koiran haettuani tähystyksestä olin hämmästyttävän onnellinen. Mä niin pelkäsin jos sun vaikka mitä! Näin painajaista, miten Huu ei herännyt nukutuksesta, joutui koomaan ja ties mitä kaikkea. Kuitenkin sain iloisen (joskin hieman pöllyisen) potilaan takaisin ennätysajassa ja vieläpä ennakoitua paremman diagnoosin kanssa.

Hunnin hoitosuunnitelma on siis OCD-potilaisiin verrattuna kevyempi ja päästään takaisin normaaliin liikkumiseen nopeammin.:)

Huuhu from Kouvola